|
Robert G. Edwards
Robert Geoffrey Edwards (27. syyskuuta 1925 Batley, Englanti – 10. huhtikuuta 2013) oli brittiläinen fysiologi, joka sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon vuonna 2010. Hän oli yksi lisääntymistutkimuksen ja erityisesti koeputkihedelmöityksen uranuurtajia. Edwardsin ja Patrick Steptoen työ johti ensimmäisen koeputkilapsen, Louise Brownin syntymiseen 1978. Vuonna 2011 Edwards lyötiin ritariksi ”palveluksista ihmisen lisääntymisbiologialle”.[3][1][2]
Ura
Edwards aloitti tutkimustyönsä 1950-luvun alkupuolella, jolloin hän tutki hiirten lisääntymisbiologiaa. Vuonna 1958 hänet palkattiin Lontoo National Institute for Medical Researchiin (NIMR). Edwards oppi NIMRissä soveltamaan aiempia löydöksiään ihmisen lisääntymisbiologiaan. Hän hankki kirurgeilta munasarjojen palasia, joista eristi kypsymättömiä munasoluja. Edwards yritti kahden vuoden ajan saada niitä kypsymään koeputkessa, kunnes tajusi, että ihmisen munasoluja piti kypsyttää vähintään 24 tuntia 12 tunnin sijaan, joka riitti jyrsijöiden munasoluille.[4]
Vuonna 1969 Edwardsin ryhmä Cambridgen yliopistossa onnistui ensimmäisen kerran hedelmöittämään munasolun koeputkessa. Hedelmöitynyt solu ei jakautunut kuitenkaan kuin kerran. Edwards ajattelikin, että hän tarvitsisi munasarjoissa kypsyneitä munasoluja, joita siirtäisi koeputkiin.[5] Tässä vaiheessa hän etsi itselleen kumppania, jotta voisi kokeilla menetelmiään potilailla. Edwards kuuli Pohjois-Englannissa vatsaontelon tähystyksessä läpimurtoja tehneestä Patrick Steptoesta, jonka kanssa aloitti yhteistyön.[4] Tähystyksen avulla he pystyivät saamaan munasarjoista valmiiksi kypsyneitä munasoluja. Niistä he pystyivät hedelmöittämään alkion, joka jakautui useampia kertoja.[5]
Koeputkihedelmöitys herätti kritiikkiä, ja jotkut uskonnolliset järjestöt ja hallitukset vastustivat menetelmää. Medical Research Council päättikin olla jatkamatta tutkimuksen rahoittamista. Edwards ja Steptoe saivat kuitenkin yksityisiä lahjoittajia, ja he pystyivät jatkamaan työtään.[5] Medical Research Council pelkäsi, että tekniikan avulla syntyneillä lapsilla olisi vakavia epämuodostumia.[4]
Edwards ja Steptoe siirsivät koeputkihedelmöitettyjä alkioita kohtuun ensimmäisen kerran vuonna 1972. Lopulta 25. heinäkuuta 1978 ensimmäinen koeputkilapsi Louise Brown syntyi.[6] Seuraavien viiden vuoden aikana syntyi eri puolilla maailmaa 150 koeputkilasta. Hedelmöitystapa on antanut elämän 30 vuoden aikana miljoonille ihmisille.[4]
Edwards kuului Cambridgen yliopiston Churchill Collegen opettajistoon.[3] Vuonna 2001 Edwardsille myönnettiin Lasker-palkinto työstään ja vuonna 2010 hän sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon. Edwardsin työtoveri Steptoe olisi todennäköisesti jakanut Nobelin, mutta hän kuoli vuonna 1988.[4] Vuonna 2011 Edwards lyötiin ritariksi.[2]
Paavillisen tiedeakatemian johtaja Ignacio Carrasco de Paula ilmaisi paavin edustajana paheksuntansa Nobel-palkinnon myöntämisestä Edwardsille ja piti sitä sopimattomana. Vatikaani on paheksunut Edwardsin tutkimuksia jo vuosikymmeniä.[7]
Lähteet
Aiheesta muualla
| 1901–1925 | 1901: Behring
1902: Ross
1903: Finsen
1904: Pavlov
1905: Koch
1906: Golgi, Ramón y Cajal
1907: Laveran
1908: Metšnikov, Ehrlich
1909: Kocher
1910: Kossel
1911: Gullstrand
1912: Carrel
1913: Richet
1914: Bárány
1919: Bordet
1920: Krogh
1922: Hill, Meyerhof
1923: Banting, Macleod
1924: Einthoven |
|---|
| 1926–1950 | 1926: Fibiger
1927: Wagner-Jauregg
1928: Nicolle
1929: Eijkman, Hopkins
1930: Landsteiner
1931: Warburg
1932: Sherrington, Adrian
1933: Morgan
1934: Whipple, Minot, Murphy
1935: Spemann
1936: Dale, Loewi
1937: Szent-Györgyi
1938: Heymans
1939: Domagk
1943: Dam, Doisy
1944: Erlanger, Gasser
1945: Fleming, Chain, Florey
1946: Muller
1947: C. Cori, G. Cori, Houssay
1948: Müller
1949: Hess, Moniz
1950: Kendall, Reichstein, Hench |
|---|
| 1951–1975 | 1951: Theiler
1952: Waksman
1953: Krebs, Lipmann
1954: Enders, Weller, Robbins
1955: Theorell
1956: Cournand, Forssmann, Richards
1957: Bovet
1958: Beadle, Tatum, Lederberg
1959: Ochoa, Kornberg
1960: Burnet, Medawar
1961: Békésy
1962: Crick, Watson, Wilkins
1963: Eccles, Hodgkin, Huxley
1964: Bloch, Lynen
1965: Jacob, Lwoff, Monod
1966: Rous, Huggins
1967: Granit, Hartline, Wald
1968: Holley, Khorana, Nirenberg
1969: Delbrück, Hershey, Luria
1970: Katz, Euler, Axelrod
1971: Sutherland
1972: Edelman, Porter
1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen
1974: Claude, Duve, Palade
1975: Baltimore, Dulbecco, Temin |
|---|
| 1976–2000 | 1976: Blumberg, Gajdusek
1977: Guillemin, Schally, Yalow
1978: Arber, Nathans, Smith
1979: Cormack, Hounsfield
1980: Benacerraf, Dausset, Snell
1981: Sperry, Hubel, Wiesel
1982: Bergström, Samuelsson, Vane
1983: McClintock
1984: Jerne, Köhler, Milstein
1985: Brown, Goldstein
1986: Cohen, Levi-Montalcini
1987: Tonegawa
1988: Black, Elion, Hitchings
1989: Bishop, Varmus
1990: Murray, Thomas
1991: Neher, Sakmann
1992: Fischer, Krebs
1993: Roberts, Sharp
1994: Gilman, Rodbell
1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus
1996: Doherty, Zinkernagel
1997: Prusiner
1998: Furchgott, Ignarro, Murad
1999: Blobel
2000: Carlsson, Greengard, Kandel |
|---|
| 2001– | 2001: Hartwell, Hunt, Nurse
2002: Brenner, Horvitz, Sulston
2003: Lauterbur, Mansfield
2004: Axel, Buck
2005: Marshall, Warren
2006: Fire, Mello
2007: Capecchi, Evans, Smithies
2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier
2009: Blackburn, Greider, Szostak
2010: Edwards
2011: Beutler, Hoffmann, Steinman
2012: Gurdon, Yamanaka
2013: Rothman, Schekman, Südhof
2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser
2015: Campbell, Ōmura, Tu
2016: Ōsumi
2017: Hall, Rosbash, Young
2018: Allison, Honjo
2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza
2020: Alter, Houghton, Rice
2021: Julius, Patapoutian
2022: Pääbo
2023: Karikó, Weissman
2024: Ambros, Ruvkun |
|---|
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
|
|
