|
Joseph E. Murray
Joseph Edward Murray (1. huhtikuuta 1919 Milford, Massachusetts – 26. marraskuuta 2012 Boston, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen kirurgi, joka erikoistui erityisesti elinsiirtoihin ja plastiikkakirurgiaan. Hän tutki elinsiirtoihin liittyviä kysymyksiä ja teki vuonna 1954 ensimmäisen onnistuneen munuaisensiirron. Murray palkittiin vuonna 1990 Edward Donnall Thomasin kanssa Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnolla.[1]
Nuoruus, opiskelu ja perhe
Joseph Edward Murray syntyi Milfordissa, Massachusettsissa 1919. Hänen isänsä William Murray oli tuomari ja hänen äitinsä Mary DePasquale Murray opettaja.[2] Hän valmistui 1940 kandidaatiksi College of the Holy Crossista ja suoritti lääketieteen tutkinnon vuonna 1943 Harvard Medical Schoolista.[3] Valmistuttuaan hän suoritti harjoittelujaksonsa Peter Bent Brigham -sairaalassa.[4] Murray meni naimisiin toisen maailmansodan aikana ja sai kuusi lasta.[1]
Ura
Elinsiirtojen pioneeri
Lyhennetyn harjoittelun jälkeen Murray liittyi Yhdysvaltain maavoimien lääkintäjoukkoihin.[2] Hänet määrättiin Pennsylvaniassa sijainneeseen Valley Forgen sairaalaan, jossa harjoitettiin erityisesti plastiikkakirurgiaa. Yksi Murrayn potilaista oli Burmassa alas ammuttu Charles Woods, jonka kasvojen ja käsien hoito kesti kuukausia. Murraystä ja Woodsista tuli pitkäaikaiset ystävät.[4] Murray kertoi myöhemmin, että juuri sota-aikaiset kokemukset ihonsiirroista veivät hänet elinsiirtojen ja suu- ja leukakirurgian pariin.[2]
Murray palasi 1947 Brighamin sairaalaan ja toimi plastiikka- ja yleiskirurgina. Vapaa-ajallaan hän keskittyi palkattomaan ja rahoittamattomaan tutkimukseen.[4] Sodan aikana Murray oli huomannut, että ihoa saattoi siirtää vain identtiseltä kaksoselta toiselle, muille tuli hylkimisreaktiota. Hän arveli, että sama saattaisi koskea sisäelimiä. Hän aloitti munuaisensiirtokokeet koirilla ja teki vuonna 1954 ensimmäisen munuaisensiirron ihmiselle.[3] Siirto tehtiin Richard Herrickille, joka oli kuolemassa krooniseen munuaistulehdukseen. Ronald Herrick halusi luovuttaa terveen munuaisen veljelleen, ja Murray uskoi, että identtisillä kaksosilla siirto onnistuisi. Koska Murray oli katolinen, hän keskusteli elinsiirron eettisyydestä monien kirkonjohtajien kanssa. Lisäksi hän tarkasti, että veljekset olivat varmasti identtiset. Siirto tehtiin 23. joulukuuta.[4] Richard Herrick eli leikkauksen jälkeen vielä kahdeksan vuotta mutta kuoli 1952 alkuperäisen sairauden uusiutumiseen. Kaksoisveli Ronald Herrick kuoli 79-vuotiaana vuonna 2010.[2]
Ensimmäisen onnistuneen munuaisensiirron jälkeen Murray teki kaksosille useita siirtoja. Ensimmäisen munuaistensiirron kahden ei-identtisen henkilön välillä hän suoritti 1959, kun hylkimistä estävät lääkkeet olivat tulleet markkinoille. Kolme vuotta myöhemmin hän käytti siirrossa ensimmäisen kerran kuolleen henkilön munuaista.[4]
Myöhempi ura ja elämä
Murray toimi vuosina 1964–1986 Brighamin johtavana plastiikkakirurgina. Hän jätti 1971 paikkansa elinsiirtojen johtajana keskittyäkseen pelkästään plastiikkakirurgiaan, ja seuraavana vuonna hänestä tuli myös Bostonin Children’s Hospital Medical Centerin johtava plastiikkakirurgi. Murray oli 1970 nimetty Harvard Medical Schooliin kirurgian professoriksi, ja hän jäi virasta täysinpalvelleensa eläkkeelle vuonna 1986.[3]
Murray sai 1990 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon yhdessä Edward Donnall Thomasin kanssa. Hän lahjoitti palkintorahat Harvard Medical Schoolille ja Bostonin lastensairaalalle.[4] Murray julkaisi 2001 omaelämäkerran Surgery of the Soul: Reflections on a Curious Career, joka sai erityisesti kiitosta lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta.[3]
Murray kuoli marraskuussa 2012 bostonilaisessa sairaalassa saatuaan aivohalvauksen.[5]
Merkitys
Murray teki monia merkittäviä elinsiirtokokeita, ja hänen kehittämiensä tekniikoiden ansiosta kymmenettuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat saaneet uuden munuaisen, sydämen, keuhkon, maksan tai jonkin muun elimen. Lisäksi hän koulutti urallaan useita johtavia elinsiirtokirurgeja. Murray sai saavutuksistaan Nobel-palkinnon yhdessä luuytimensiirtojen uranuurtajan Edward Donnall Thomasin kanssa.[2] Nobel-komitean mukaan palkinto myönnettiin kaksikon elin- ja solusiirtoja koskevista löydöksistä.[6] Murray valittiin uransa aikana Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian ja Institute of Medicinen jäseneksi. Lisäksi hän kuului Vatikaanivaltiota neuvovaan Paavilliseen tiedeakatemiaan.[4]
Lähteet
Viitteet
| 1901–1925 | 1901: Behring
1902: Ross
1903: Finsen
1904: Pavlov
1905: Koch
1906: Golgi, Ramón y Cajal
1907: Laveran
1908: Metšnikov, Ehrlich
1909: Kocher
1910: Kossel
1911: Gullstrand
1912: Carrel
1913: Richet
1914: Bárány
1919: Bordet
1920: Krogh
1922: Hill, Meyerhof
1923: Banting, Macleod
1924: Einthoven |
|---|
| 1926–1950 | 1926: Fibiger
1927: Wagner-Jauregg
1928: Nicolle
1929: Eijkman, Hopkins
1930: Landsteiner
1931: Warburg
1932: Sherrington, Adrian
1933: Morgan
1934: Whipple, Minot, Murphy
1935: Spemann
1936: Dale, Loewi
1937: Szent-Györgyi
1938: Heymans
1939: Domagk
1943: Dam, Doisy
1944: Erlanger, Gasser
1945: Fleming, Chain, Florey
1946: Muller
1947: C. Cori, G. Cori, Houssay
1948: Müller
1949: Hess, Moniz
1950: Kendall, Reichstein, Hench |
|---|
| 1951–1975 | 1951: Theiler
1952: Waksman
1953: Krebs, Lipmann
1954: Enders, Weller, Robbins
1955: Theorell
1956: Cournand, Forssmann, Richards
1957: Bovet
1958: Beadle, Tatum, Lederberg
1959: Ochoa, Kornberg
1960: Burnet, Medawar
1961: Békésy
1962: Crick, Watson, Wilkins
1963: Eccles, Hodgkin, Huxley
1964: Bloch, Lynen
1965: Jacob, Lwoff, Monod
1966: Rous, Huggins
1967: Granit, Hartline, Wald
1968: Holley, Khorana, Nirenberg
1969: Delbrück, Hershey, Luria
1970: Katz, Euler, Axelrod
1971: Sutherland
1972: Edelman, Porter
1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen
1974: Claude, Duve, Palade
1975: Baltimore, Dulbecco, Temin |
|---|
| 1976–2000 | 1976: Blumberg, Gajdusek
1977: Guillemin, Schally, Yalow
1978: Arber, Nathans, Smith
1979: Cormack, Hounsfield
1980: Benacerraf, Dausset, Snell
1981: Sperry, Hubel, Wiesel
1982: Bergström, Samuelsson, Vane
1983: McClintock
1984: Jerne, Köhler, Milstein
1985: Brown, Goldstein
1986: Cohen, Levi-Montalcini
1987: Tonegawa
1988: Black, Elion, Hitchings
1989: Bishop, Varmus
1990: Murray, Thomas
1991: Neher, Sakmann
1992: Fischer, Krebs
1993: Roberts, Sharp
1994: Gilman, Rodbell
1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus
1996: Doherty, Zinkernagel
1997: Prusiner
1998: Furchgott, Ignarro, Murad
1999: Blobel
2000: Carlsson, Greengard, Kandel |
|---|
| 2001– | 2001: Hartwell, Hunt, Nurse
2002: Brenner, Horvitz, Sulston
2003: Lauterbur, Mansfield
2004: Axel, Buck
2005: Marshall, Warren
2006: Fire, Mello
2007: Capecchi, Evans, Smithies
2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier
2009: Blackburn, Greider, Szostak
2010: Edwards
2011: Beutler, Hoffmann, Steinman
2012: Gurdon, Yamanaka
2013: Rothman, Schekman, Südhof
2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser
2015: Campbell, Ōmura, Tu
2016: Ōsumi
2017: Hall, Rosbash, Young
2018: Allison, Honjo
2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza
2020: Alter, Houghton, Rice
2021: Julius, Patapoutian
2022: Pääbo
2023: Karikó, Weissman
2024: Ambros, Ruvkun |
|---|
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
|
|
