Kolofon oli kreikkalainen siirtokunta, joka perustettiin noin 700-luvulla eaa. Se oli yksi Joonian tärkeimmistä ja vauraimmista kaupungeista. Kaupunki taantui 300-luvulla eaa., jolloin sen asema siirtyi läheiselle Notionille eli ”Uudelle Kolofonille”.[2][3]
Kolofon sijaitsi noin 15 kilometriä sisämaahan Joonian rannikosta eli Egeanmeren rannasta[4] ja noin 40 kilometriä etelään Smyrnasta. Joonian muista kreikkalaiskaupungeista poiketen se sijaitsi näin suhteellisen kaukana sisämaassa. Kaupungin vierestä virtasi pieni Halesos-joki (myös Hales, Ales), joka tunnettiin vetensä viileydestä.[2][3][5] Kolofonin satamana toimi rannikolla kaupungista etelään sijainnut Notion. Tämän vuoksi varsinaiseen Kolofoniin viitattiin myös nimellä Yläkaupunki (ἡ ἄνω πόλις, hē anō polis).[3][6]
Kolofonin ympäristö oli hedelmällistä maaperää.[2] Kolofonin kaupunkivaltion hallussa olleesta alueesta käytettiin nimeä Kolofonia (Κολοφωνία). Sen kooksi on arvioitu noin 200–500 neliökilometriä.[1] Se rajautui lännessä Teoksen ja Klazomenain alueisiin. Muilta suunnilta sen rajat tunnetaan huonommin.[1] Rannikolla Kolofonista luoteeseen sijaitsi Apollonin temppelin ja oraakkelin paikka Klaros,[3] joka kuului Notionin tavoin Kolofonin alueeseen.[1] Sen jälkeen luoteispuolen rannikolla sijaitsivat Lebedos, johon oli matkaa 120 stadioninmittaa, sekä Teos. Kolofonista kaakkoon sijaitsi Efesos. Etäisyys sinne oli 70 stadioninmittaa purjehtien ja 120 stadioninmittaa rannikkoa pitkin.[3] Kolofonin paikka oli Smyrnasta Notioniin ja edelleen Efesokseen johtaneella tiellä.[4]
Kolofonin lähellä sijaitsi Gallesos-vuori, jolla kasvoi paljon mäntypuita. Ne tuottivat tietynlaista pihkaa, viuluhartsia, joka sai nimensä (kolofonion) kaupungista, ja joka oli yksi sen kauppatavaroita.[3][7]
Historia
Arkaainen ja klassinen kausi
Kolofon oli todennäköisesti perustettu Pyloksesta käsin. Perinteessä sen perustajana pidettiin Andraimonia.[2][3][8] Kaupunki oli olemassa viimeistään noin 700 eaa.[1] Kolofon oli yksi Joonian dodekapoliin kahdestatoista kaupungista. Se oli merkittävä merenkulkukaupunki, ja se tunnettiin vauraudestaan, jossa sitä verrattiin jopa Sybariihin, sekä hevosistaan.[2][8]Herodotos esittää, että Smyrna olisi asutettu Kolofonista käsin. Toisaalla hän sanoo tämän tapahtuneen niin, että Kolofonin historian varhaisvaiheessa osa sen asukkaista olisi karkotettu ja siirtynyt Smyrnaan, johon heidät otettiin vastaan. Tämän jälkeen nämä ajoivat tilaisuuden tullen smyrnalaiset pois, ja saivat kaupungin itselleen. Näin Smyrna muuttui aiolialaisestajoonialaiseksi kaupungiksi.[1][3][9]
Kolofonin lyömä khalkos, n. 350 eaa. Kuvituksessa Apollonin pää sekä lyyra tai kithara.
Arkaaisella kaudella Kolofon oli Lyydian vallan alla kuningas Gygeen vallattua sen noin vuonna 660 eaa.[1][3][10] On mahdollista, että kaupunki tuhottiin valloituksen yhteydessä. Kolofonista oletettavasti valloituksen vuoksi lähteneet perustivat Suur-KreikkaanSiriin siirtokunnan.[1] Myöhemmin noin 540-luvulta eaa. lähtien Kolofon oli Persian vallan alla.[2] Kolofon löi omaa hopearahaa 500-luvulta eaa. lähtien.[1]
Kolofonissa Filippos II:n nimellä lyöty stateeri, n. 323–317 eaa. Kuvituksessa Aleksanteri Suuren piirteet omaava Apollon sekä teksti ΦΙΛΙΠΠΟΥ, Filippū ja valjakonajaja.
Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Kolofon kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, ja se esiintyy liiton verotusluetteloissa vuosina 454/453–416/415 eaa.[1] Persialaiset saivat Kolofonin valtaansa peloponnesolaissodan alkupuolella vuonna 430 eaa., koska kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet persialaismielisiin ja persialaisvastaisiin. Jälkimmäiset pakenivat Notioniin, mutta myös siellä syntyi persialaismielinen puolue. Persialaisvastaiset kutsuivat vuonna 427 eaa. apuun ateenalaisen Pakheen, joka ajoi persialaismieliset pois Notionista ja antoi sen persialaisvastaisille konofonlaisille. Myöhemmin ateenalaiset lähettivät Notioniin asuttajia, sekä keräsivät sinne muualle paenneita kolofonilaisia.[1][3][11] Näin syntyi käytännössä toinen, ”Uusi Kolofon”. On kuitenkin epäselvää, sijaitsiko se Notionin paikalla vai muualla Kolofonin läheisellä rannikolla.[1]
Kolofon oli valtiomuodoltaan oligarkia ainakin 400-luvulle eaa. saakka, joskin sen oligarkiassa varallisuusrajat olivat sellaiset, että enemmistöllä oli poliittiset oikeudet. Vuonna 420 eaa. sekä noin vuodesta 334 eaa. lähtien se oli demokratia.[1][12] Kolofonin valtiomuoto oli osana Aristoteleen koulukunnan kokoelmaa 158 kaupungin valtiomuodot.[13] Kaupungissa tiedetään olleen ekklesia eli kansankokous ja bule eli neuvosto.[1] Kolofon löi pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.[1]
Kolofon oli yksi kaupungeista, joka esitti olevansa Homeroksen kotipaikka.[3] Kolofonista olivat kotoisin muun muassa elegiarunoilija Mimnermos, muusikko Polymnestos, jambirunoilija Foiniks, elegiarunoilija Hermesianaks, eeppinen runoilija Antimakhos, filosofi Ksenofanes, taidemaalari Apelles ja runoilija Nikandros.[2][3][14] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Kolofōnios (Κολοφώνιος) tai Kolofōnitēs (Κολοφωνίτης).[1][3]Olympian kisojen voittoja kaupungilla tiedetään olleen koko antiikin ajalla ainakin kolme; eräs voittajista oli Hermesianaks, joka oli oletettavasti eri henkilö kuin edellä mainittu runoilija.[15]
Strabonin mukaan Kolofonilla oli hyvä laivasto ja erinomainen ratsuväki. Kaupungin ratsuväkeä pidettiin niin hyvänä, että se ratkaisi voiton sille osapuolelle, jonka puolella taisteli. Tästä tuli Strabonin mukaan sanonta ”hän laittoi asialle kolofonin” (τὸν Κολοφῶνα ἐπέβηκεν, ton Kolofōna epebēken), mikä tarkoitti jonkun asian saattamista päätökseen tai ”pisteen laittamista i:n päälle”.[3][16] Eräs PlatoninTheaitetokseenskolian kirjoittanut skoliasti selitti ilmaisun kuitenkin olevan peräisin siitä, että kolofonilaisilla oli äänten mennessä tasan ratkaiseva ääni Panionionissa pidetyissä Joonian liiton kokouksissa, koska he olivat ottaneet smyrnalaiset asumaan kanssaan.[3]
Hellenistinen ja roomalainen kausi
Kolofon vapautui Persian vallasta 300-luvun lopulla eaa. Aleksanteri Suuren valloitusten myötä. Myöhemmin kolonofilaiset vastustivat Lysimakhosta. Tämä tuhosi kaupungin saatuaan sen haltuunsa, samoin kuin Lebedoksen, ja siirrätti sen asukkaat Efesokseen.[2][3][17] Tämän jälkeen Kolofon menetti merkityksensä, ja sen asema siirtyi satamakaupunki Notionille. Siksi siihen viitattiin myös nimellä ”Uusi Kolofon”.[2]
Kolofon perustettiin uudelleen Lysimakhoksen kuoltua vuonna 281 eaa. Tämän jälkeen se oli osa Seleukidien kuningaskuntaa. Kaupunki ei kuitenkaan koskaan saanut takaisin entistä asemaansa.[2][4] Myöhemmissä lähteissä, kuten Liviuksella ja Polybioksella, kolofonilaisten kaupunkina esiintyy useammin Notion. Myös Cicero, Strabon ja Pomponius Mela puhuvat Kolofonista, mutta vaikuttavat kaikki tarkoittavan todellisuudessa Notionia.[3][18]Pausanias kuitenkin mainitsee alkuperäisen Kolofonin usein.[2] Kaupungin nimellä lyötiin rahaa lyhyen ajan vielä Trajanuksen aikana.[4]
Kaivaukset
Kolofonin alueen arkeologiset tutkimukset ja kaivaukset alkoivat vuosina 1911–1925. Niitä on jatkettu 2010-luvulla. Tutkimuksia ovat suorittaneet amerikkalaiset (American School of Classical Studies at Athens) sekä muun muassa itävaltalaiset ja turkkilaiset arkeologit.[2][19]
Rakennukset ja löydökset
Kolofonin kaupunki oli ympäröity muurein, joiden sisään jäi laajimmillaan noin 80 hehtaarin kokoinen alue. Muurit oli varustettu torneilla, joita tunnetaan ainakin 12. Muurit on ajoitettu 300-luvulle eaa.[1][2][4]
Kaupungin akropolis eli linnavuori tai yläkaupunki sijaitsi muurein ympäröidyn alueen lounaisosassa. Akropoliin itäosasta on löydetty metroonin eli äitijumalattaren pyhäkön jäänteet. Se oli omistettu Demeter-Antaielle, ja sitä käytettiin muun muassa kaupunkivaltion arkistona.[19][20] Kukkulan pohjoisosasta on löydetty agora eli kokoontumis- ja kauppapaikka sekä L-kirjaimen muotoinen stoa eli pylväshalli, jossa oli pohjois- ja länsisiivet. Akropoliilta on löydetty myös muun muassa roomalaisaikainen kylpylä. Akropoliin rinteiltä on löydetty kaupungin varhaisimmat asutusjäänteet varhaiselta arkaaiselta kaudelta 600-luvulta eaa. lähtien.[1][2][19][4]
Suurin osa kaupungin jäänteistä on peräisin 300-luvulta eaa., jossa vaiheessa se ilmeisesti rakennettiin uudestaan. Kaupungissa tiedetään olleen Athene Poliaan, Apollon Klarioksen, Poseidon Asfaleioksen ja Zeus Soterin kultit ja näin todennäköisesti myös näille omistetut pyhäköt tai alttarit. Löydöksiin lukeutuu muun muassa kivettyä katua ja sen varrella olleita rakennuksia.[1][2][19]
Kaupungin hautausmaita on löydetty eri puolilta kaupunkia, ja niitä on kaivettu erityisesti sen pohjois-, koillis-, etelä- ja lounaispuolelta.[19] Kolofonin perustajana pidetyn Andraimonin hauta sijaitsi Pausaniaan mukaan kaupungista lähdettäessä tien varressa Kalaon-joen ylittämisen jälkeen.[3][21] Kaupungin eteläpuolelta on löydetty tumulus-hautoja, joista yksi on mahdollisesti Lysimakhoksen vastaisessa taistelussa kuolleiden hauta. Se sijaitsi Kolofonista Klarokseen johtaneella tiellä.[2][3]
Lähteet
↑ abcdefghijklmnopqrsHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”848 Kolophon”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abcdefghijklmnopqStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”COLOPHON Ionia, Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcdefghijklmnopqrstSmith, William: ”Colophon”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcdefKolophon / Colophon (Arkeologisen kohteen opastaulu) turkisharchaeonews.net. Viitattu 6.5.2019.
↑Pausanias: Kreikan kuvaus 8.28.3; Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.29.
↑Livius: Rooman synty 37.26; Polybios: Historiai 22.27; Cicero: Pro Lege Manilia 100.12: Pomponius Mela: De situ orbis 1.17.
↑ abcdeGassner, Verena & Muss, Ulrike & Grammer, Benedikt & Gretscher, Martin & Mariaud, Olivier: The Urban Organization of Kolophon and Its Necropoleis: The Results of the 2011–2014 Surveys. Hesperia: The Journal of the American School of Classical Studies at Athens, January-March 2017, 86. vsk, nro 1, s. 43-81. The American School of Classical Studies at Athens. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑Roller, Lynn E.: In Search of God the Mother: The Cult of Anatolian Cybele, s. 202–203. University of California Press, 1999. ISBN 0520919688Teoksen verkkoversio.
