Alaskassa syntyneen Furuhjelmin vanhemmat olivat silloin Venäjälle kuuluneen Alaskan kuvernööri, amiraali Johan Hampus Furuhjelm ja ruotsalais-skotlantilainen Anna Elisabeth von Schoultz. Annie Furuhjelm muutti Suomeen 1872 ja pääsi Helsingin saksalaisesta tyttökoulusta 1876 sekä valmistui Helsingin ruotsalaisesta jatko-opistosta 1887.[2][4]
Furuhjelm perusti Honkolan kartanoon kansakoulun ja toimi itse siellä opettajana. Koska Urjalassa oli pula lääkäreistä ja sairaanhoitajista, Annie Furuhjelm kävi Helsingissä sairaanhoitokurssin ja toimi sitten kotiseudullaan sairaanhoitajanakin. Kun Pohjois-Suomea kohtasi 1902–1903 ankara katovuosi Annie Furuhjelmin aloitteesta perustettiin sinne lastenkoteja, koulukeittiöitä, työtupia ja kutomakouluja avustamaan kadosta kärsineitä.[4]
Furuhjelm toimi kirjallisuusarvostelijana, kirjailijana, puhujana ja vuosina 1901–1908 Nutid-lehden päätoimittajana sekä 1919–1927 Astra-lehden toimittajana.[1] Sen jälkeen kun Furuhjelm oli vieraillut kansainvälisen naisten äänioikeusliikkeen kongressissa Berliinissä hän aloitti toimet äänioikeuden saamiseksi Suomen naisille. Hänen kodissaan pidettiin ensimmäinen tätä kysymystä käsittellyt kokous ja hän toimi yhtenä äänioikeustaistelun johtajana.[4]
Furujelm oli Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja 1904–1908 ja puheenjohtaja 1908–1913, Suomen ruotsalaisen naisliiton (Svenska Kvinnoförbundet) puheenjohtaja 1907–1937, Kansainvälisen Naisten äänioikeusliiton (IWSA) johtokunnan toinen varapuheenjohtaja 1909–1920 sekä Naisten äänioikeusliiton Suomen osaston puheenjohtaja.[2][1]
