Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1917 vallankumousta. Muista kumouksista katso täsmennyssivu.
Venäjän vallankumous (ven. Русская революция, Russkaja revoljutsija) on yhteisnimitys kahdelle Venäjällä vuonna 1917 tapahtuneelle vallankumoukselle, helmikuun vallankumoukselle ja lokakuun vallankumoukselle, joissa Venäjän keisarikunta kaatui. Helmikuun vallankumouksessa valta siirtyi väliaikaiselle hallitukselle ja lokakuun vallankumouksessa lopulta bolševikeille, jotka perustivat Venäjän neuvostotasavallan.
Tausta
Venäjän vallankumoukseen ja keisarikunnan kaatumiseen johtivat sekä pidempiaikaiset tsaarinhallinnon ongelmat ja yhteiskunnalliset kysymykset, että ensimmäinen maailmansota. Vuoden 1905 vallankumouksen seurauksena perustettu kansanedustuslaitos, valtakunnanduuma, joutui ajoittain tsaarin hajottamaksi. Tsaarin konservatiivinen politiikka aiheutti laajaa tyytymättömyyttä, kuten myös hallinnon korruptoituneisuus ja tehottomuus. Samalla levottomuudet valtakunnan lukuisten kansallisten vähemmistöjen keskuudessa lisääntyivät.[1]
Lopulta Venäjän huonosti varustellun ja johdetun armeijan saksalaisille kärsimät valtavat tappiot ensimmäisessä maailmansodassa aiheuttivat hallinnolle liian suuren haasteen. Sodan myötä vallankumouksesta tuli välttämätön kahdella tavalla: se osoitti, että Venäjä ei enää pärjännyt sotilaallisesti Keski- ja Länsi-Euroopan valtioille ja se lamaannutti talouden.[1]
Helmikuun vallankumous
Helmikuun lopussa 1917 Pietarissa puhkesi mellakoita, joihin liittyivät myös kaupungin sotilaat. Tsaarilla ei enää ollut armeijan tukea ja hän joutui luopumaan kruunusta 2. maaliskuuta (juliaanisen kalenterin mukaan), jonka jälkeen duuma perusti maahan väliaikaisen hallituksen.[1]
Väliaikaishallituksen aika
Venäjän väliaikainen hallitus yritti pitää Venäjän mukana ensimmäisessä maailmansodassa. Hallituksen kilpailijaksi nousi kuitenkin tehtaista ja armeijasta koottu Pietarin neuvosto, jolla oli pian enemmän valtaa kuin väliaikaisella hallituksella. Pietarin neuvosto antoi 1. maaliskuuta venäjän armeijalle käskyn totella vain neuvostoa. Samankaltaisia neuvostoja muodostettiin myös muihin suuriin kaupunkeihin ja myös asevoimien sisälle. Monet neuvostojen jäsenistä kannattivat Venäjän välitöntä vetäytymistä ensimmäisestä maailmansodasta, joka johti tilanteeseen jossa radikaalien sosialistien vaikutusvalta kasvoi eri neuvostoissa.[1]
Väliaikainen hallitus järjestäytyi uudelleen neljä kertaa ennen lokakuuta, mutta se ei kyennyt vastaamaan tehokkaasti maata piinaaviin ongelmiin. Heinäkuussa hallituksen johtoon nousi sosialisti Aleksandr Kerenski. Hänen sosialistivallankumouksellinen puolueensa kuitenkin hajosi, kun sen vasen siipi irtautui puolueesta. Syyskuuhun mennessä bolševikit ja muut vasemmistolaiset vallankumoukselliset olivat ohittaneet menševikit ja sosialistivallankumouksellisen puolueen. Heitä kannattivat etenkin sotilaat ja kaupunkien nälkäiset työläiset. Kerenski ei kyennyt pysäyttämään maan luisumista taloudelliseen ja sotilaalliseen kaaokseen.[1]
Lokakuun vallankumous
24.–25. lokakuuta bolševikit suorittivat vallankaappauksen, joka oli lähes veretön. He ottivat haltuunsa hallinnon rakennukset ja lennätinasemat. Kerenski joutui pakenemaan maasta, ja bolševikit perustivat maahan uuden hallituksen.[1]
Saksa oli avustanut bolševikkeja ja rahoittanut heidän toimintaansa runsaskätisesti ennen lokakuun vallankumousta. Saksa oli joutunut tukalaan asemaan kahden rintaman sodassa, ja Venäjä oli osallisena itärintamalla käydyssä sodassa. Saksan tiedustelupalvelu halusi Kerenskin hallituksen kaatuvan ja Venäjän vetäytyvän sodasta, joten se liittoutui vallankumouksellisten kanssa ja salakuljetti huhtikuussa 1917 Vladimir Leninin ja hänen kolmisenkymmentä apuriaan Venäjälle kaatamaan hallitusta.[2][3]
Sisällissota
Vallankumouksen jälkeen vuonna 1918–1920 käytiin sisällissota, jossa bolševikkien muodostama puna-armeija taisteli useita venäläisiä ja ulkomaisia armeijoita vastaan. Sisällissota päättyi bolševikkien voittoon syksyllä 1920.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
- Sota-ajan liike-elämää Pietarin ja Suomen välillä syksyllä 20 vuotta sitten, v. 1917. Omin silmin nähtyä ja koettua, kirjoitti O. A. H., Helsingin Sanomat, 19.09.1937, nro 252, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Sota-ajan liike-elämää Pietarin ja Suomen välillä syksyllä 20 vuotta sitten, v. 1917. Omin silmin nähtyä ja koettua, kirj. O. A. H., Helsingin Sanomat, 03.10.1937, nro 266, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
.jpg)
.svg){kind=small}
