Themistokleen politiikkaa vastusti Aristeides, joka lopulta karkotettiin Ateenasta. Themistokleen ansiosta kreikkalaisten yhdistynyt laivasto taisteli menestyksekkäästi persialaisia hyökkääjiä vastaan Artemisionin taistelussa ja ratkaisevassa Salamiin taistelussa vuonna 480 eaa. Persialaissotien jälkeen Aristeides ja Themistokles sopivat riitansa ja Aristeides sai palata Ateenaan. Pian sodan jälkeen Themistokles alkoi menettää suosiotaan, ja menetettyään kansan luottamuksen hänen oli paettava, lopulta Vähään-Aasiaan. Persialaiset ottivat hänet hyvin vastaan ja antoivat hänen asettua asumaan Magnesiaan. Siellä hän kuolikin, joko sairauteen tai tekemällä itsemurhan. Themistokles muistetaan Ateenan yhtenä suurimmista johtajista.[2]
Themistokles oli kotoisin Frearrhioindemoksesta.[3] Hänen isänsä oli Neokles, joka ei kuulunut aikansa maineikkaimpien ateenalaisten joukkoon. Themistokleen äiti oli joidenkin antiikin lähteiden mukaan traakialainen Abrotonon ja joidenkin mukaan kaarialainen Euterpe; Neanthes lisää, että hän olisi ollut Kaarian Halikarnassoksesta. Koska Themistokles ei ollut äidin puolelta ateenalainen, hän kuului nothoi-luokkaan.[2][4]
Themistokles syntyi noin vuonna 524 eaa.[1] Aiemmin syntymä on ajoitettu noin vuoteen 514 eaa.[2] Nuoruudessään Themistokles vaikuttaa olleen kiihkeäluonteinen; hän osoitti älyllisiä kykyjä ja hänellä oli paljon kunnianhimoa ja halu nousta poliittisiin tehtäviin. Vapaa-ajallaan hän ei liittynyt muiden nuorten mukaan tyypillisiin harrasteisiin, vaan harjoitteli pitämällä puheita keksimistään aiheista. Hänen opettajansa kerrotaan sanoneen, että hänestä tulisi jotakin suurta, joko hyvässä tai pahassa. Hänen isänsä taas kerrotaan osoittaneen pojalleen joitakin vanhoja laivanhylkyjä, jotka oli hylätty rannalle, ja sanoneen, että se oli myös tapa, jolla kansa kohteli entisiä johtajiaan, kun näistä ei enää ollut hyötyä.[2]
Politiikassa
Themistokles halusi nousta Ateenan johtajaksi, ja aloitti uransa asettumalla niitä vastaan, joilla oli eniten valtaa. Näistä tärkein oli Aristeides. Plutarkhokselta jää epäselväksi, osallistuiko Themistokles vuoden 490 eaa. Marathonin taisteluun vai ei, mutta ainakin hän olisi ollut siihen sopivassa iässä. Maine, jonka Miltiades sai sotapäällikkyydestään Marathonissa, vaikuttaa tehneen suuren vaikutuksen Themistokleehen, ja hän alkoi tavoitella samaa itselleen. Monet luulivat, että taistelu olisi päättänyt persialaissodat, mutta Themistokles ennakoi, että se olisi vain alku suuremmalle kamppailulle, ja otti tehtäväkseen Ateenan valmistamisen sitä varten.[2]
Themistokles. Evald Hansenin piirros vuodelta 1875.
Themistokleen kilpailija Aristeides ostrakisoitiin vuonna 483 eaa., ja Themistokles oli tässä osallisena. Tämän jälkeen hän nousi Ateenan poliittiseksi johtajaksi. Vuonna 481 eaa. hän toimi eponyymiarkonttina. Muutoin Themistokleen varhaisen elämän tapahtumien ajoitukset ovat epäselviä. Hän saattoi jo ennen arkonttikauttaan tai mahdollisesti samana vuonna taivutella ateenalaiset käyttämään Laureionin hopeakaivosten tuoton laivojen rakentamiseen, sen sijaan että varat olisi vain jaettu ateenalaisille.[2][5] Perusteluna hänellä oli se, että Ateenan laivastosta tuli tehdä yhtä suuri kuin Aiginalla, jonka kanssa Ateena tuolloin oli sodassa, mutta hänen todellisena tarkoitusperänään oli varustella Ateena Persian tulevaa hyökkäystä vastaan. Muutoinkin Themistokleen politiikkana oli saada ateenalaiset merelle, koska hän oli vakuuttunut, että Ateena voisi ainoastaan laivastonsa avulla voittaa persialaiset ja saada johtoaseman koko Kreikassa.[2]
Themistokleen johdolla ateenalaiset nostivat Herodotoksen mukaan laivastonsa koon kahteensataan kolmisoutuun. Niitä ei käytetty Aiginaa vastaan, sillä Ateena teki sen kanssa rauhan, vaan persialaisia vastaan, ja näin, kuten Plutarkhos sanoo, Themistokleen politiikka pelasti Kreikan. Samoihin aikoihin tai jonkin verran myöhemmin Themistokles taivutteli ateenalaiset päättämään, että joka vuosi rakennettaisiin 20 uutta laivaa.[2]
Sotapäällikkönä
Artemisionin taistelu
Kun ateenalaiset saivat tiedon Kserkseen varustautumisesta suurelle sotaretkelle, ateenalaiset harkitsivat johtajansa valintaa. Themistokleen ainoa kilpailija oli Epikydes, joka oli taitava puhuja mutta muutoin heikko. Themistokles pelkäsi, että asiat menisivät niin kyvyttömän johtajan johdolla huonosti, ja lahjoi siksi kilpailijansa pois pelistä ja tuli itse valituksi.[2][6]
Tämän jälkeen, syksyllä 480 eaa., joukko miehiä lähetettiin Themistokleen ja spartalaisenEuainetoksen johdolla Halokseen, josta he marssivat Tempen solaan asettuakseen Kserkseen joukkoja vastaan. Muutaman päivän päästä armeija perääntyi takaisin laivoille jo ennen kuin Kserkses oli ylittänyt Hellespontoksen Euroopan puolelle Abydoksessa.[2][7] Kun thessalialaiset näin oli hylätty, he liittyivät Persian puolelle, samoin kuin muut kreikkalaiset etelään aina Boiotiaan saakka.[2]
Tämän jälkeen kreikkalaisliittolaiset pitivät kokouksen Korintin kannaksella eli Isthmoksella, jossa päätettiin, että armeija asetettaisiin persialaisia vastaan Thermopylain kapealle rannikkokaistaleelle, ja laivasto Artemisionin niemen edustalle Euboian luoteiskärkeen, mistä se voisi seurata tapahtumia Thermopylaissa. Themistokles lupautui asettumaan spartalaisen Eurybiadeen alaisuuteen, vaikka ateenalaisilla oli enemmän laivoja kuin spartalaisilla. Persian laivasto kärsi suuria tappioita Thessalian rannikolla jouduttuaan myrskyyn,[2][8] mutta selvisi lopulta Afetaihin. Tuolloin Eurybiades alkoi harkita vetäytymistä eteläisempään Kreikkaan.[2][9] Euboialaiset, jotka pelkäsivät tulevansa hylätyksi ennen kuin olivat saaneet naiset ja lapset turvaan saareltaan, antoivat Themistokleelle 30 talenttia, joista hän antoi osan Eurybiadeelle ja osan korinttilaisia komentaneelle Adeimantokselle, ja sai näin heidät jäämään ja ottamaan riskin taistelusta.[2]
Kreikkalaiset menestyivät seuranneessa Artemisionin meritaistelussa, ja Persian laivasto kärsi tuhoja myös toisessa myrskyssä. Kuitenkin myös ateenalaiset kärsivät suuria tappioita taistelussa, ja puolet Ateenan laivoista tuhoutui tai tuli muutoin taistelukelvottomiksi.[2][10] Taistelu käytiin samoihin aikoihin, kun Leonidas taisteli vähäisine joukkoineen Thermopylain taistelussa. Taistelun jälkeen kreikkalaisten laivasto vetäytyi Salamiin saarelle Attikan lounaisrannikon edustalle. Ennen Artemisionista lähtöä Themistokles kirjoitutti kallioon ja kivenpalasille viestin Kserkseen laivastossa mukana olleille joonialaisille, toivoen näiden siirtyvän pois persialaisten joukoista, jos kirjoitus ei tule Kserkseen tietoon. Jos kuningas taas saisi tietää viestistä, hän ainakin epäilisi joonialaisia, eikä antaisi näiden osallistua taisteluihin.[2][11]
Salamiin taistelu
Peloponnesoslaisten suunnitelmana oli vetäytyä niemimaalleen ja rakentaa muuri Isthmoksen poikki, ja laivasto vetäytyi Salamiille vain ateenalaisten hartaasta pyynnöstä saada ensin evakuoida naiset ja lapset Attikasta sinne. Delfoin oraakkelin vastaus oli antanut ateenalaisille neuvon puolustaa itseään puumuureilla, ja Themistokles, joka oli mahdollisesti koko vastauksen takana, selitti sen niin, että puumuurit viittasivat sotalaivoihin. Siksi hän ehdotti, että Ateenan kaupunki itse tulisi jättää Athenen haltuun, ja että naiset, lapset ja sotakunnottomat evakuoitaisiin Salamiille, Aiginaan ja Troizeniin, niin kuin tehtiinkin. Troizenilaiset ottivat evakot hyvin vastaan ja kustansivat heidän elatuksensa julkisista varoista. Kreikkalaisten yhdistynyt laivasto kerääntyi Salamiihin, ja koostui laivoista, jotka olivat jo olleet Artemisionissa sekä Troizenissa olleista laivoista. Yhteensä laivoja oli 378, lukuun ottamatta pentekontereita eli viisikymmenairokkaita.[2][12]
Themistokleen päätös ateenalaisten evakuoinnista ja kaupungin meripuolustuksen järjestämisestä ennen vuoden 480 eaa. Salamiin taistelua. Troizenista löydetty piirtokirjoituskopio 200-luvulta eaa. Epigrafinen museo, Ateena.
Sillä välin persialaiset etenivät Boiotian halki ja saapuivat Attikaan tuhoten kaiken matkallaan. He valtasivat myös Ateenan ja polttivat Akropoliin. Salamiihin kokoontuneet kreikkalaisliittolaiset hätääntyivät, ja monet valmistautuivat astumaan laivoihinsa. Kuultuaan, että liittolaiset olivat päättäneet kokouksessaan vetäytyä Isthmokselle, Themistokleen ystävä Mnesifilos pyysi Themistoklesta estämään tämän ja saamaan Eurybiadeen jäämään. Themistokles oli samaa mieltä kuin Mnesifilos ja sai Eurybiadeen pitämään uuden kokouksen, jossa hän kertoi vetäytymisen seurauksista. Adeimantos kehotti Themistoklesta vaikenemaan sanomalla, ettei miehen, jolla ei ole kaupunkia, tulisi puhua neuvostossa. Themistokles vastasi, että ateenalaisilla oli suurempi maa ja kaupunki kuin korinttilaisilla, koska heillä oli kaksisataa laivaa, eikä mikään kreikkalaiskaupunki voisi vastustaa heitä, jos he hyökkäisivät. Eurybiadeelle hän sanoi, että jos hän jättäisi Salamiin, hän aiheuttaisi koko Kreikan tuhon, koska kreikkalaisten kaikki voima oli laivastossa. Jos he päättäisivät olla taistelematta Salamiissa, ateenalaiset purjehtisivat Italiaan, ja yksin jääneet kreikkalaiset muistaisivat sitten hänen sanansa. Lopulta Eurybiades taipui ja päätti, että joukot jäävät Salamiihin.[2]
Kserkseen laivaston, jonka kerrotaan koostuneen 1 200 laivasta, tultua Saroninlahdelle kreikkalaiset huolestuivat jälleen ja pitivät uuden kokouksen. Siinä ehdotettiin, että muut kreikkalaiset purjehtisivat pois Peloponnesokselle, kun taas ateenalaiset, aiginalaiset ja megarislaiset katsoivat edelleen, että heidän kaikkien tulisi pitää asemansa.[2][13] Themistokles teki pakosuunnitelman tyhjäksi lähettämällä uskollisen orjansa Sikinnoksen veneellä persialaisten luokse kertomaan, että Themistokles oli persialaisten puolella ja toivoi näiden voittoa, ja että kreikkalaiset olivat erimielisiä ja osa suunnitteli pakoa. Siksi persialaiset pääsisivät voitolle, jos vain estäisivät paon, jolloin kreikkalaiset vain riitelisivät keskenään. Persialaiset uskoivat viestin ja pyrkivät piirittämään kreikkalaisten laivaston, niin ettei kukaan pääsisi pakoon. He rantautuivat Psyttaleian saarelle Salamiin ja Attikan rannikon välillä. Yön kuluessa he valtasivat laivoillaan koko salmen Salamiin ja mantereen välillä aina Munikhiaan saakka.[2][14]
Kreikkalaiset jatkoivat kiistelyään tietämättä vielä, että pakotie oli tukittu. Aristeides, joka oli edelleen maanpaossa, tuli Aiginalta Salamiihin ja kertoi Themistokleelle, että vetäytymisestä oli turha enää keskustella, sillä hän oli itse nähnyt vihollislaivaston, joka oli kokonaan saartanut kreikkalaiset. Themistokles kertoi Aristeideelle saaneensa sen itse aikaan, ja pyysi häntä kertomaan näkemästään neuvostolle. Monet eivät kuitenkaan uskoneet Aristeideen sanomaa, ennen kuin saman tiedon vahvisti erään persialaisten joukosta loikanneen tenoslaisen laivan miehistö.[2]
Salamiin taistelu käytiin seuraavana aamuna. Siinä kreikkalaisilla oli etulyöntiasema, sillä persialaisten laivasto oli ahtautunut liian kapeaan tilaan. Taistelu käytiin pääasiassa salmen itäosassa. Kreikkalaiset saivat suuren voiton, ja taistelussa kunnostautuivat eniten aiginalaiset ja sitten ateenalaiset. Aristeides rantautui eräiden sotilaiden kanssa Salamiista Psyttaleialle ja surmasi siellä olleet persialaiset. Kreikkalaiset ajoivat persialaisten laivaston rippeitä takaa aina Androkselle saakka. Koska persialaisia ei tavoitettu, Themistokles ehdotti, että heitä ajettaisiin takaa läpi koko Aigeianmeren. Kreikkalaisten tulisi myös purjehtia Hellespontokselle katkaisemaan Kserkseen sinne rakennuttama ponttoonisilta, jota persialaisten sotajoukko oli käyttänyt. Eurybiades kuitenkin ehdotti, että persialaisten pitäisi antaa mennä, eikä siltaakaan pitäisi tuhota. Muut peloponnesoslaiset päälliköt hyväksyivät tämän maltillisemman ehdotuksen. [2][15]
Themistokles sai rauhoitettua ateenalaiset, jotka olivat kaikkein innokkaimpia jatkamaan persialaisten takaa-ajoa, perustelemalla miksi sitä ei kannattanut sillä hetkellä tehdä, ja sanomalla, että he voisivat purjehtia Hellespontokselle ja Jooniaan seuraavana keväänä. Herodotos kuvaa Themistokleen toimineen samalla petollisesti varmistelemalla mahdollista pakoaan Persiaan, jos hänen tilanteensa kävisi hankalaksi Ateenassa. Siksi hän lähetti viestinviejiä Kserkseen luokse, näiden joukossa uskollisen Sikinnoksen, kertomaan, että Themistokles oli estänyt kreikkalaisia ajamasta persialaisia takaa ja tuhoamasta Hellespontoksen siltaa. Hän myös neuvoi kuningasta peräytymään. Kserkses peräytyi armeijoineen Kreikasta, mutta jätti jälkeensä Mardonioksen, jolla oli suuri sotajoukko.[2][16]
Kun kreikkalaisten laivasto oli Aigeianmeren saarilla, Themistokles vaati saarelaisilta rahaa. Androslaisille hän sanoi ateenalaisten tuoneen mukakaan kaksi mahtavaa jumalaa, Taivutuksen ja Pakon. Androslaiset kuitenkin vastasivat, että heidän saarellaan asui kaksi kelvotonta jumalaa, Köyhyys ja Mahdottomuus, joiden voimattomuutta ei mikään voima voinut voittaa. Themistokles sai kuitenkin rahaa Karystoksesta ja Paroksesta.[2][17]
Themistokles johtaa Ateenan jälleenrakennustöitä. Kirjankuvitusta vuodelta 1914.
Salamiissa saavutettu voitto teki Themistokleesta maineikkaan kreikkalaisten joukossa, ja ainoastaan muiden päälliköiden kateuden vuoksi hän sai Isthmoksella toisen kunniapalkinnon ensimmäisen sijasta.[2][18] Hänen käydessään Spartassa hän sai kuitenkin suuret kunnianosoitukset. Spartalaiset antoivat Eurybiadeelle urhoollisuuden palmunoksan ja Themistokleelle viisauden ja kyvykkyyden palmunoksan sekä oliivinlehväseppeleen ja kaupungin parhaan hevosvaljakon. Kun Themistokles palasi kotiin, Spartan kolmesataa parasta hevosmiestä saattoivat häntä aina Tegean rajoille saakka.[2][19]
Vuoden 479 eaa. Plataiain taistelussa, jossa Mardonioksen joukot voitettiin, ateenalaisia komensi Aristeides, jonka maanpako oli kumottu.[2][20] Herodotos ja Plutarkhos eivät mainitse Themistokleen nimeä tässä yhteydessä, eivätkä myöskään samoihin aikoihin käydyn Mykalen taistelun yhteydessä. Antiikin lähteistä ei myöskään käy selvästi ilmi, mitä hän noihin aikoihin teki.[2]
Ateenalaiset alkoivat jälleenrakentaa kaupunkiaan persialaisten poistuttua. Themistokles neuvoi heitä rakentamaan uudelleen kaupunginmuurit ja tekemään niistä vahvemmat kuin aiemmin. Spartalaiset lähettivät Ateenaan lähetystön, jonka tavoitteena oli saada ateenalaiset luopumaan kaupungin linnoittamisesta. On epäselvää, mikä tämän motiivina oli, ellei kyse ollut puhtaasti kateudesta. Theopompoksen, jota Plutarkhos lainaa, mukaan Themistokles pääsi tästä lahjomalla Spartan eforit. Thukydides taas kertoo hänen pettäneen spartalaiset seuraavalla tavalla: Hän lähetytti spartalaisten lähettiläät pois ja meni itse eräiden muiden kanssa lähettiläiksi Spartaan muka neuvottelemaan linnoittamisesta. Themistokles meni Spartaan edeltä ja neuvoi ateenalaisia lähettämään kumppaninsa peräänsä vasta, kun muurit olisivat tarpeeksi korkeat, että niitä voitiin käyttää puolustautumiseen. Sillä välin Themistokles viivytteli ja kertoili spartalaisille valheita siitä, kuinka hän odotti kumppaneitaan, jotta olisi sitten valtuutettu neuvottelemaan asiasta, jota varten oli tullut.[2][21]
Kun Spartaan tihkui tietoja, että Ateenan muurien rakentaminen eteni, Themistokles kehotti spartalaisia lähettämään Ateenaan luotettavia lähettiläitä, ettei heidän tarvinnut uskoa pelkkiä huhuja. Samalla Themistokles lähetti Ateenaan ohjeen, että Spartan lähettiläät tuli pidättää kaupungissa kunnes hän ja hänen kumppaninsa, jotka nyt olivat tulleet hänen luokseen Spartaan, olisivat palanneet turvallisesti Ateenaan. Themistokleelle kerrottiin, että Ateenan muurit olivat nyt tarpeeksi vahvat. Niin Themistokles astui spartalaisten eteen ja kertoi näille, että Ateena kykeni nyt suojelemaan itseään. Kummankin kaupungin lähettiläät palasivat kotiinsa, ja spartalaiset saattoivat vain ilmaista tyytymättömyytensä tilanteeseen.[2][21] Ateenan klassisen kauden muurit tunnetaan Themistokleen mukaan Themistokleen muureina.
Themistokleen neuvosta ateenalaiset saattoivat valmiiksi myös Pireuksen linnoittamisen, joka oli aloitettu hänen arkonttikaudellaan.[2][22] Pireuksen sijainti oli edullinen ja siellä oli kolme luonnonsatamaa, ja kun Ateenasta oli tullut merivalta, satamien parantaminen kasvattaisi kaupungin valtaa merellä edelleen. Themistokles oli nimittäin ensimmäinen, joka katsoi, että ateenalaisten tuli omaksua meri omaksi elementikseen, ja teki toimia tämän päämäärään saavuttamiseksi. Hän katsoi, ettei ateenalaisten tulevaisuus saanut riippua pelkästään Ateenan kaupungista, vaan jos se joutuisi uhatuksi, ateenalaiset voisivat vetäytyä Pireukseen, joka oli suunniteltu niin vahvaksi, että sitä voitiin puolustaa vain pienellä määrällä miehiä, kun taas loput voisivat astua laivoihin. Niin kutsutut Pitkät muurit, jotka yhdistivät Ateenan Pireukseen ja Faleroniin ja suojasivat kaupungille elintärkeää yhteyttä merelle, rakennettiin kuitenkin vasta Themistokleen ajan jälkeen, noin 456 eaa.[2][23]
Themistokleen karkotuksen puolesta äänestäneitä ostrakoneita noin vuodelta 472/471 eaa. Ylemmässä kirjoitus ”Themistokles Neokleen poika” (Themistoklēs Neokleōs) ja alemmassa ”Themistokles Frearrhioilainen" (Themistoklēs Frearhios). Antiikin Agoran museo, Ateena.
Muutoin Themistokleen vaikutus ei vaikuta säilyneen kovinkaan kauan persialaisten karkotuksen ja Ateenan linnoittamisen jälkeen. Hänen syytettiin hankkineen itselleen rikkauksia epäoikeudenmukaisilla tavoilla, ilmeisesti perustellusti, sillä hänen toimensa osoittavat muutoinkin tietynlaista häikäilemättömyyttä. Plutarkhos kertoo, että kun Kserkseen laivasto oli paennut ja kreikkalaisten laivasto talvehti Pagasaissa, Themistokles ehdotti ateenalaisille salaisesti, että hänellä oli suunnitelma, joka hyödyttäisi Ateenaa, mutta jota ei voitu paljastaa laajalle joukolle. Aristeides sanoi suunnitelman kuultuaan, ettei mikään muu suunnitelma olisi yhtä tuottoisa Ateenalle kuin Themistokleen suunnitelma, mutta ei myöskään yhtä epäoikeudenmukainen. Themistokles ehdotti nimittäin muiden kreikkalaiskaupunkien laivaston polttamista, mikä olisi taannut Ateenalle ehdottoman merivallan.[2]
Samalla Themistokles sai päälleen spartalaisten vihan kieltäytymällä näiden ehdotuksesta, jonka mukaan amfiktyoniliitosta olisi suljettu pois kaikki ne kaupungit, jotka eivät olleet olleet mukana kreikkalaisliitossa Kserksestä vastaan, koska se olisi saattanut liiton suurimpien kaupunkien valtaan. Spartalaiset alkoivat tukea Themistokleen haastajaa Kimonia.[2][24]
Seurauksena Themistokleesta kuullaan vain vähän Ateenassa enää vuoden 479 eaa. jälkeen. Noin vuonna 472 tai 471 eaa. hänet karkotettiin kaupungista ostrakismilla, ja hän siirtyi Argokseen.[2]
Karkotus ja siirtyminen Aasiaan
Spartassa sotapäällikkö Pausaniaan todettiin pitäneen maanpetoksellista yhteyttä Persian kuninkaaseen, ja hän menetti henkensä. Spartalaiset lähettivät lähettiläitä Ateenaan syyttämään Themistoklesta siitä, että hän olisi ollut mukana Pausaniaan suunnitelmissa.[2][25] Ateenalaiset joko vakuuttuivat syytöksestä tai hyväksyivät muutoin Themistokleen vastaiset toimet, ja antoivat käskyn pidättää hänet löydettäessä. Kuultuaan syytöksistä Themistokles pakeni Argoksesta Korkyraan, jonka asukkaat olivat hänelle kiitollisuudenvelassa jostakin asiasta. Korkyralaiset eivät kuitenkaan uskaltaneet pitää häntä luonaan, koska pelkäsivät vihollisuuksia Ateenan ja Spartan taholta, ja veivät hänet mantereen puolelle. Siellä Themistokles haki turvaa molossien kuninkaan Admetoksen luota.[2]
Admetos ei ollut Themistokleen ystävä, mutta hänen vaimonsa neuvoi häntä ottamaan heidän lapsensa syliinsä ja istumaan kotilieden ääreen. Kun kuningas sitten tuli, hän arvosti Themistokleen turvananojan asennetta ja kieltäytyi luovuttamasta häntä spartalaisille ja ateenalaisille. Hän lähetti Themistokleen Pydnaan, josta hän pääsi kauppalaivalla Jooniaan. Laiva ajautui sään vuoksi lähelle Ateenan laivastoa, joka saartoi Naksosta, jolloin Themistokles sanoi laivan kapteenille, että jos häntä ei viedä turvaan, hän aikoo sanoa ateenalaisille, että kapteeni auttoi häntä pakenemaan maksua vastaan. Kapteeni teki kaikkensa sääolosuhteita vastaan ja laiva pääsi lopulta turvallisesti Efesokseen. Themistokles, joka sai rahaa ystäviltään Ateenasta sekä Argoksesta, palkitsi kapteenin vaivoistaan.[2][26]
Themistokles Artakserkseen hovissa. Walter Cranen kirjankuvitusta, n. 1910-luku.
Themistokleen tulo Aasiaan ajoittuu vuoteen 465 eaa. Kserkses oli nyt kuollut ja vallassa oli Artakserkses. Themistokles selitti kuninkaalle kirjeitse tehneensä suurta vahinkoa hänen isälleen taistelemalla sodassa häntä vastaan, mutta tehneensä myös suuria palveluksia välittämällä hänelle tiedon kreikkalaisten vetäytymisaikeesta sekä estämällä Hellespontoksen sillan hajottamisen, minkä otti valheellisesti omiin nimiinsä. Themistokles sanoi myös, että voisi tehdä kuninkaalle suuria palveluksia, ja että kreikkalaiset ajoivat häntä takaa, koska hän oli kuninkaan ystävä. Themistokles pyysi, että voisi odottaa vuoden ja selittää sitten itse, miksi oli tullut. Syynä pyyntöön oli se, ettei Themistokles luottanut tulkkeihin, vaan opetteli vuodessa persian kielen ja tavat.[2][26]
Kun Themistokles sitten vuoden päästä esiteltiin Artakserkseelle, hän sai suuren vaikutusvallan kuninkaaseen, suuremman kuin yksikään kreikkalainen ennen häntä. Tämä oli seurausta sekä hänen maineestaan että hänen lupauksistaan saattaa kreikkalaiset persialaisten vallan alle. Kuningas antoi Themistokleelle hyvät luontoisedut: Hän sai Magnesian kaupungin hallittavakseen, ja se antoi hänelle nimellisesti leipää, mutta käytännössä maksoi 50 talenttia vuodessa. Lampsakos antoi viiniä ja Myus muita tarpeita.[2][26]
Kuolema ja jälkimaine
Themistokles kuoli ennen kuin sai aikaan mitään erityistä kuninkaan hyväksi. Thukydideen mukaan hän kuoli tautiin, joskin toiset väittivät hänen myrkyttäneen itsensä havaittuaan, ettei voinut täyttää lupaustaan kuninkaalle. Magnesian agoralle pystytettiin hänen muistomerkkinsä. Kerrotaan, että Themistokleen sukulaiset olisivat hänen pyynnöstään siirtäneet hänen luunsa Attikaan, jossa ne haudattiin salaisesti.[2][26]
Themistokleen tuhkien hautaus attikalaiseen maahan. Giuseppe Bossi, 1806.
Plutarkoksen mukaan Themistokles oli kuollessaan 65-vuotias, mikä ajoittaa kuoleman noin vuoteen 460/459 eaa. Hän jätti jälkeensä useita poikia ja tyttäriä. Themistokleen jälkeläisillä oli merkittävä asema Magnesiassa vielä Plutarkhoksen aikana. Vielä Pausaniaan aikana 100-luvulla jaa. Pireuksessa näytettiin Themistokleen haudaksi kutsuttua hautaa. Hän mainitsee myös Parthenonissa olleen Themistokleen kuvan, jonka Themistokleen pojat olivat sinne omistaneet.[2][27]
Themistokles muistettiin yhtenä Ateenan kyvykkäimmistä johtajista. Thukydides kuvaa häntä sanoen: ”Themistokles todella oli mies, joka ilmaisi mitä vakuuttavimmalla tavalla eteviä luontaisia kykyjänsä ja ansaitsi siinä suhteessa suurempaa ihailua kuin kukaan muu hänen aikalaisistaan – – hän oli muita miehiä etevämpi, osasi lyhyesti asioita harkittuaan selvästi päättää mitä oli tehtävä kysymyksessä olevassa asiassa ja viisaasti arvioida mitä tapahtuisi etäisessä tulevaisuudessa. – – Lyhyesti sanoen: kukaan muu ei pystynyt niin kuin hän vain vähän aikaa harkittuaan keksimään luontaisella neroudellaan viipymättä oikeaa keinoa.”[28]
_-_Photo_by_Giovanni_Dall%27Orto,_Nov_9_2009.jpg)
_La_sepoltura_di_Temistocle.jpg)
