Kunkin fylen demokset on merkitty yhdellä värillä.
Kaupunkialueen trittyksen demokset on merkitty neliöllä, rannikoalueen trittyksen demokset ympyrällä ja sisämaan trittyksen demokset kolmiolla.
Demos (m.kreik.δῆμος, dēmos) oli antiikin KreikassaAttikan eli Ateenan kaupunkivaltion muodostaneen alueen osasta käytetty nimitys. Demokset olivat antiikin Ateenan kaupunginosia tai muualla Attikassa sijainneita kaupunkeja, kyliä tai esimerkiksi kyläryhmiä. Kukin demos kuului johonkin Attikan fyleen eli ”heimoon” sekä johonkin fylen kolmesta trittyksestä.
Varhaisten demosten määrää ei tiedetä, mutta niitä oletetaan olleen alle 70. Demoksilla oli alun perin oma hallinto, prytaneion ja bule eli neuvosto. Attikan yhteenliittämisen seurauksena demokset tulivat keskushallinnon alaisiksi. Eleusis oli ainoa, joka sai pitää nimityksen polis; muutoin sitä käytettiin vain Ateenasta.[1]
Demoksista tuli merkittäviä vasta Kleistheneen uudistusten myötä arkaaisen kauden loppupuolella vuonna 508 eaa. Uudistuksissa kansalaisuuden vaatimukseksi tuli se, että henkilö oli kirjattu jonkun demoksen jäseneksi. Aiemmin kansalaisuus oli perustunut jäsenyyteen fratriassa eli perheiden ryhmässä. Samassa uudistuksessa demos-järjestelmä toteutettiin myös Ateenan kaupungissa itsessään, jossa demoksia ei aiemmin ollut. Kansalaisiin alettiin viitata isännimen lisäksi demonyymillä eli demokseen perustuvalla lisänimellä, kuten Sōkratēs Sōfroniskou Alōpekēthen, ”Sokrates Sofroniskoksen poika Alopeken demoksesta”.
Kleistheneen demokset
Pinaks-tauluja, joihin oli kirjattu henkilötietoja (nimi, isän nimi ja demos). Tauluja käytettiin muun muassa oikeusistuntojen jäsenten valinnassa. Antiikin Agoran museo.
Kleistheneen uudistusten jälkeen koko Attika oli jaettu 139 demokseen. Kukin Ateenan kymmenestä fylestä eli ”heimosta” oli jaettu kolmeen trittykseen eli ”kolmannekseen”, ja kukin trittys koostui edelleen yhdestä tai useammasta demoksesta.
Demoksen johdossa oli dēmarkhos, ja sen palveluksessa oli useita muita virkamiehiä. Demoksen kansalaiset valitsivat keskuudestaan virkamiehet samoin kuin papit vuosittain. Virkamiehet huolehtivat muun muassa demoksen maiden vuokrauksesta, rajojen määrittämisestä, demoksen jäsenten (dēmotai) kirjanpidosta ja uusien jäsenten hyväksymisestä. Demoksella oli yhteinen kassa. Jokaisen demoksen piti rahoittaa Ateenan armeijaa ja tarjota siihen tietty määrä miehiä. Demos huolehti myös alueensa temppeleistä ja niiden kulttien noudattamisesta. Virkamiesten kauden päättyessä näiden toimet tarkastettiin (dokimasia).[1]
Kullakin demoksella oli tietty määrä edustajia bulessa eli Ateenan neuvostossa. Edustajien määrä oli suhteutettu demoksen asukaslukuun. Demosten väestömäärä vaihteli huomattavasti. Akharnai, jolla oli bulessa 22 edustajaa, oli selvästi suurin demoksista, ja sen väkiluvuksi on arvioitu noin 1 000–1 500 kansalaista, kun taas monella demoksella oli vain yksi edustaja, ja pienempien väkiluvuksi on arvioitu vain noin 50. Toisaalta kullakin fylellä oli 500-miehisessä bulessa samat 50 edustajaa, joten fylet ja trittykset oli koostettu demoksista niin, että jokaisen fylen samoin kuin jokaisen trittyksen väkimäärä ja edustajamäärä olivat suunnilleen samat. Seurauksena fylejen ja trittysten demosten määrät vaihtelivat huomattavastikin.[3]
Demokset vastasivat alun perin tiettyä maa-aluetta ja erityisesti tiettyä paikkaa, jossa demoksen kansalaiset aina kokoontuivat, ja demoksen kansalaiset olivat alun perin kotoisin tältä alueelta. Koska demoksen jäsenyys oli perinnöllistä ja ihmiset muuttivat Attikan alueella, erityisesti maaseudulta kaupunkiin, vähitellen yhteys demoksen ja tietyn paikan välillä heikkeni. Joissakin tapauksissa maaseutudemoksen kokoontumispaikka jopa siirrettiin Ateenan kaupunkiin.[3]
Bysantin valtakunnan aikana termillä demos viitattiin johonkin neljästä valjakkoajojen joukkueesta, joita olivat punaiset, siniset, vihreät ja valkoiset.
Traill, John S.: The political organization of Attica: a study of the demes, trittyes, and phylai, and their representation in the Athenian Council. ASCSA, 1975. ISBN 0876615140Teoksen verkkoversio.
Whitehead, David: The Demes of Attica 508/7–ca. 250 BC: A Political and Social Study. Princeton University Press, 1986.
Viitteet
↑ abcSmith, William: ”Demus”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities. Boston: Little: Brown and Company, 1890. Teoksen verkkoversio.
↑ abHansen, Mogens Herman: The Athenian Democracy in the Age of Demosthenes: Structure, Principles, and Ideology, s. 46–49, 101–106. University of Oklahoma Press, 1991. ISBN 0806131438
_Attica_Demos_II-el.svg)
