Karystoksen seutu on ollut asuttu neoliittisella ja helladisella kaudella. Kaupunki on syntynyt geometrisella kaudella. Ensimmäinen maininta Karystoksesta on HomeroksenIliaanlaivaluettelossa, jossa se mainitaan yhtenä kaupungeista, joka lähetti laivoja Troijan sotaan. Karystoksen satama Geraistos mainitaan puolestaan ensimmäisenä turvallisena paikkana, johon Troijan sodasta palanneet rantautuivat.[2] Kaupungin perustajaksi mainitaan Dryopes ja sen nimen alkuperäksi Karystos, joka oli kentauri Kheironin poika.[5]
Karystoksen lyömä hopeastateeri, n. 313–265 eaa.
Persialaissodissa Karystos oli persialaisten ensimmäisiä kohteita näiden ensimmäisen hyökkäyksen aikaan vuonna 490 eaa. Karystoslaiset vastustivat hyökkäystä, mutta persialaiset valtasivat kaupungin. Toisessa hyökkäyksessä vuonna 480 eaa. kaupunki antautui ilman taistelua, ja joutui osallistumaan laivoillaan sotaan Persian puolella. Sodan jälkeen Ateena pakotti Karystoksen mukaan Deloksen meriliittoon.[2][5]
Karystos säilyi Ateenan liittolaisena 400-luvun eaa. loppupuolen peloponnesolaissodassa, kunnes kapinoi yhdessä muiden euboialaisten kaupunkien kanssa vuonna 411 eaa. Kaupungit olivat liitossa jälleen 300-luvulla eaa., jolloin Karystos taisteli Ateenan puolella Lamian sodassa ja menetti samalla alueita Eretrialle. Liitto kesti Makedonian vallan alkuun vuonna 322 eaa. saakka. Vuonna 290 eaa. kaupunki liittyi Euboian liittoon. Myöhemmin 200-luvulla eaa. kaupungissa oli makedonialaismielinen tyrannia. Kaupunki päätyi Rooman vallan alle vuonna 196 eaa.[2][5]
Karystos oli historiansa ajan merkittävä satama- ja kauppapaikka, ja kukoisti erityisesti hellenistisellä ja roomalaisella kaudella. Se tunnettiin muun muassa vihervalkoisesta marmoristaan, joka oli suosittua Roomassa, sekä karystoslaiseksi kiveksi kutsutusta mineraaliasbestista. Kaupungista olivat kotoisin muun muassa kirjailija Antigonos, komediakirjailija Apollodoros ja lääkäri Diokles.[5][6]
Kaupunki kukoisti vielä bysanttilaisella keskiajalla. Venetsialaisvallan aikana 1200-luvulta lähtien seudun elämä keskittyi Kokkinókastron eli Castello Rosson linnan ja kukkulan ympäristöön. Nykyisellä Kárystoksen kaupungilla ei ole historiallista jatkuvuutta antiikin kaupungin kanssa. Se on kehittynyt 1800-luvulla rannikolle eri paikkaan kuin antiikin aikainen kaupunki, ja ainoastaan ottanut siitä nimensä.[6] Karystoksen arkeologiset kaivaukset aloitettiin pienimuotoisina vuosina 1903–1910. Laajemmin alueella on kaivettu vuodesta 1984, josta lähtien kaivauksia on suorittanut Canadian Institute in Greece eli Kanadan arkeologinen instituutti.[2]
Karystoksen sijainti oli strateginen Eteläisen Euboianlahden rannalla vartioimassa Euripossalmen eteläistä sisäänkäyntiä. Kaupungin tarkkaa paikkaa ei kuitenkaan edelleenkään tiedetä, ja siitä tunnetaan suhteellisen vähän jäänteitä. Kaupungin oletetaan kuitenkin sijainneen alun perin geometrisella ja arkaaisella kaudella Plakarín harjanteen pohjoispuolella ja myöhemmin nykyisen Palióchoran alueella Kokkinókastron eli Castello Rosson kukkulan juurella, vajaa kolme kilometriä pohjoiskoilliseen nykyisen Kárystoksen keskustasta.[2][3]
Kokkinókastron kukkula oli todennäköisesti antiikin aikaisen kaupungin akropolis eli linnavuori.[6] Kaupungin alueen löytöihin kuuluvat yhden joonialaista tyyliä edustaneen heptastyylitemppelin rauniot. Antiikin aikaisten rakennusten osia on käytetty muun muassa 1300-luvulla rakennetussa venetsialaisaikaisessa Boúrtzin linnassa sekä lähiseudun vanhoissa kirkoissa.[3]
Kaupungin satama oli Geraistoksessa kaupungin itäpuolella. Siellä oli Poseidonille omistettu pyhäkkö. Kaupungin marmorilouhoksia on ollut Marmarionissa nykyisen Marmárin lähellä sekä lähellä nykyistä Mýloita.[2][3]
Okha-vuorelta (nyk. Óchi) Karystoksen läheltä on löydetty nykyisin drakóspita (”lohikäärmetalo”) -nimellä tunnettuja suurista kivistä tehtyjä pyhäkköjä.[3]
↑Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”373 Karystos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abcdeStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Karystos, Euboia, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcdeSmith, William: ”Carystus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
