Kuuluisin taivalkoskelainen on kirjailija Kalle Päätalo. Hänen lapsuudenkotitalonsa Kallioniemi Taivalkosken Jokijärvellä on nykyisin matkailukohde. Taivalkosken keskustassa on Kalle Päätalon tori ja siellä taiteilija Arja Lehtimäen suunnittelema Päätalon muistomerkki (2005).
Taivalkoski kuuluu Koillismaahan. Muita Koillismaan kuntia ovat Kuusamo ja Posio sekä osin Pudasjärvi. Koillismaan rajamääritelmä on avoin ja vailla lakimääritelmää. Pohjois-Pohjanmaan katsotaan perinteisesti alkavan Pudasjärven eteläpuolelta.
Kasvillisuus on vaaroilla ja hiekka-alueilla männikköä, moreenimailla on rehevämpiä kuusikoita. Taivalkoskella on useita luonnontilaisia aarnialueita, joista tunnetuimpia ovat Pyhitysvaaran lakialue, Pahkakurun alue sekä Rääpyksen ja Kylmäluoman aarnialueet. Soita on kunnan pinta-alasta runsas kolmannes. Länsiosan suot ovat tyypiltään aapasoita, idässä ovat vallitsevia juottimaiset rinnesuot. Maijanlammensuon alue on muodostettu soidensuojelualueeksi.[9]
Ensimmäiset ihmiset saapuivat Taivalkosken seudulle jo varhainmilloin?, sillä Iijoki oli Pohjois-SuomessaOulujoen ohella tärkeimpiä lännen ja idän välisiä kulkureittejä. Seutua hallitsivat pitkään saamelaiset erämiehet, mutta keskiajan lopulla Iijokivarren erämaihin alkoi tulla erämiehiä Perämeren rannikoltaIinpitäjästä. Vakinaisesti seutu asutettiin kuitenkin vasta Täyssinän rauhan jälkeen 1595, jolloin alue siirtyi Ruotsin hallintaan. Ensimmäiset uudisasukkaat tulivat sekä Savosta että Iijokea pitkin rannikolta. Uudisasukkaita houkuttelivat hyvät kalavedet ja laajat riistamaat. Vanhimpia asutusseutuja olivat Jokijärven, Tyräjärven, Kostonjärven ja Jurmunkylän seudut. 1500-luvun alussa Taivalkoskella asui kolme uudisasukasta, Simo Kurtti, Juho Soroinen sekä Heikki Manninen. Asukasluku pysyi pitkään pienenä, sillä vielä vuonna 1700 asukkaita oli vain noin 150. Uudisasukkaat harjoittivat kalastuksen ja metsästyksen ohella kaskiviljelyävaarojen rinteillä. Maanviljely kehittyi hitaasti, sillä maat ovat yleensä karuja, hallanarkojamoreenimaita. Karjatalous antoi varmemman leivän.[9]
Taivalkosken alue kuului vuoteen 1842 Pudasjärven pitäjään. Tuolloin muodostettiin Pudasjärven kuuluva Jokijärven rukoushuonekunta, josta 1858 tuli Pudasjärven kappeli. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1849 Jokijärvelle. Vuonna 1868 perustettiin Jokijärven kunta.[10][11] Koska Taivalkosken kylästä oli kehittynyt sahan perustamisen jälkeen kasvava asutuskeskus, alettiin kirkon siirtämistä suunnitella entisestä kirkonkylästä Jokijärveltä Taivalkosken kylään. Pitkien riitojen jälkeen kirkko määrättiin siirrettäväksi Taivalkoskelle, jonne se pystytettiin 1879. Tuolloin muodostettiin myös itsenäinen Taivalkosken pitäjä. Jokijärven kunta lakkautettiin vuonna 1884 ja liitettiin Taivalkoskeen. Kirkko oli käytössä vuoteen 1925, jolloin se paloi salamaniskusta. Uusi kirkko valmistui 1933. Hengellisessä elämässä on lestadiolaisuudella ollut Taivalkoskella voimakas vaikutus.[9]
Metsillä on ollut suuri merkitys Taivalkosken talouselämässä, kuten kunnanvaakunanjusteerisaha osoittaa. Jo tervanpoltto toi lisäansioita talonpojille, mutta etenkin metsätalouden kehittyminen 1800-luvun puolivälin jälkeen vaikutti huomattavasti alueen kehittymiseen. Nykyisen kirkonkylän paikalle Taivalkosken partaalle perustivat oululaiset puutavaramiehet kaksiraamisen vesisahan, jonka omisti sittemmin Uleå-yhtiö. Sahatuotteet kuljetettiin Iijokea pitkin Iijokisuulle.[9]
Taivalkosken asukasluku kasvoi nopeasti 1900-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1920 asukkaita oli 3 268, 1935 4 417. Uudisraivaus pääsi todella vauhtiin vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja vuonna 1960 asukkaita oli jo 6 160. 1960-luvulla kunnan väestömäärä alkoi kuitenkin vähetä, mutta seuraavalla vuosikymmenellä väkiluku vakiintui 5 800 asukkaan tuntumaan. Vuonna 1985 asukkaita oli 5 797. Tämän jälkeen asukasluku lähti jälleen laskuun, ja vuonna 2011 asukkaita oli 4 422.[9]
Taivalkosken puhtaassa ja monipuolisessa luonnossa voi harrastaa seikkailu- ja elämysliikuntalajeja, kuten melontaa, maastopyöräilyä, kalastusta, vaellusta, frisbeegolfia ja seinäkiipeilyä. Taivalkosken kesämatkailun kohokohta on vuodesta 1980 alkaen järjestetty Päätalo-viikko, jonne saapuu vuosittain tuhansia Päätalon ihailijoita nauttimaan Koillismaan keskikesästä kirjallisuuden ja kulttuurin parissa.
Päätaloviikko
Vuodesta 1974 lähtien on Taivalkoskella vietetty kotiseutupäiviä. Aluksi kotiseutupäivien nimenä oli Joki-Jussin päivät. 1980-luvun alussa kotiseutupäivien nimi muuttui Päätalo-päiviksi, ja tapahtuman laajetessa viikon mittaiseksi kulttuuri- ja kirjallisuustapahtumaksi nimeksi tuli Päätalo-viikko. Nimensä mukaisesti Päätalo-viikko kunnioittaa taivalkoskelaisen kirjailijan Kalle Päätalon kirjallista tuotantoa ja elämäntyötä. Viikon tapahtumat vaihtelevat Päätalon kirjoihin perustuvasta tietokilpailusta juoksu- ja toritapahtumiin. Perinteeksi on muodostunut myös pienimuotoinen rockfestivaali Päätalo-viikon lauantaina Taivalkosken vieressä sijaitsevalla melontakeskuksen esiintymislavalla.
Retkeilyalueet
Kylmäluoman retkeilyalue
Kylmäluoman retkeilyalue sijaitsee Taivalkosken kunnan koillisosassa, 45 kilometriä Kuusamosta etelään Kajaanin suuntaan. Retkeilyalueen maasto on pääosin karua männikkökangasta, jolle ovat tunnusomaisia vesistöjen varsia seurailevat korkeat harjujonot. Kylmäluoman retkeilyalue tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet erilaisiin luontoharrastuksiin. Alueella retkeilijöiden suosiossa ovat niin patikointi, kalastus ja melonta kuin marjastus ja pyöräilykin sekä talvella hiihto ja pilkkiminen. Kylmäluoma on erityisesti perheiden lomakeskus.
Iso-Syöte
Ison-Syötteen retkeilyalue rajoittuu Ison-Syötteen laskettelu- ja matkailukeskukseen, pohjoisessa Syötteen kansallispuistoon ja etelässä Syötteen virkistysmetsään. Nämä kolme aluetta muodostavat yhdessä Syötteen virkistys- ja luonnonsuojelualueiden kokonaisuuden. Ison-Syötteen retkeilyalue ja koko Iso-Syöte ympäristöineen tarjoaakin erinomaiset retkeilymahdollisuudet ympäri vuoden. Monipuoliset patikka- ja hiihtoreitit kiertelevät retkeilyalueella ja sen laitamilla. Muun muassa UKK-reitti kulkee Ison-Syötteen maastoissa.
Väestönkehitys
Oheisessa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Vuoden 2017 lopussa Taivalkoskella oli 4 058 asukasta, joista 1 886 asui taajamassa, 2 150 haja-asutusalueilla ja 22:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Taivalkosken taajama-aste on 46,7 %.[13] Kunnassa on vain yksi taajama, Taivalkosken kirkonkylä.[14]
Taivalkoski on vanhoillislestadiolaisuuden vahvaa yhtenäistä tukialuetta. Taivalkoskella toimivat Metsäkylän, Taivalkosken ja Tyräjärven rauhanyhdistykset.[16][17]
Taivalkosken suurimpiin työnantajiin kuuluu satakunta ihmistä työllistävä, ruoripotkurien runkoja valmistava Telatek Works Oy, joka jatkaa kunnassa aiemmin toimineen Transtech-junanvaunutehtaan konepajan toimintaa.[19]
Liikenne
Taivalkosken kautta kulkee Oulun ja Kuusamon välinen valtatie 20. Taivalkoskelta on matkaa Ouluun 150 kilometriä ja Kuusamoon 65 kilometriä. Kunnan itäosan halki kulkee valtatie 5Kajaanista Kuusamon kautta Sodankylään.
↑ abcdefghiKalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta (toim.): Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.