Yritystoiminta perustuu raaka-ainevaroihin, joita jalostavat muun muassa Kanteleen voima, Vapo sekä Valio, jonka Haapaveden-tehdas tunnetaan erityisesti Oltermanni-juuston valmistajana.[11] Haapaveden Eskolanniemessä on toiminut myös maailman suurin yksinomaan sähköä tuottava turvevoimalaitos. Haapavedellä ilmestyy Haapavesi-paikallislehti.
Haapaveden vanhimmat ihmisestä kertovat löydöt ovat kivikaudelta. Varsinkin Ainalin ympäristöstä on tavattu runsaasti kivikauteen ajoitettuja löytöjä. Kalaisan Pyhäjoen ympärille sijoittuva Haapavesi oli rautakaudella tärkeää eränkäyntialuetta. Pysyvä asutus levisi Haapavedelle 1500-luvulla. Pyhäjoen rantamaille asettuneet asukkaat saapuivat pääosin Savosta, mutta osaksi myös rannikolta.[10]
Haapavetisten varhaisimmat elinkeinot olivat kalastus, metsästys ja maatalous. Tervanpoltto aloitettiin 1600-luvun alkupuolella ja se oli laajimmillaan seuraavan vuosisadan jälkipuolella. Tervanpolton suosioon vaikutti ennen kaikkea Haapaveden edullinen sijainti, kuntaa halkova Pyhäjoki mahdollisti vaivattoman tervankuljetuksen rannikolle. Osittain tervanpolton laajamittaisuuden vuoksi Haapaveden teollisuustoiminta oli pitkään lähes olematonta. Kylpyläsaaressa kirkonkylän välittömässä läheisyydessä toimi vuosina 1887–1926 terveyskylpylä, jossa annettiin muta- ja savikylpyjä. Kylpyjen välillä nautittiin Askon terveyslähteen vettä. Asukkaita Haapavedellä oli 1860-luvun puolivälissä n. 4 500. Suurina nälkävuosina kunnan asukasluku putosi alle 4 000:n. Vuonna 1920 kunnan asukasluku oli kuitenkin jo yli 7 000.[10]
Haapaveden vanha kirkko.
Pyhäjoen seurakunnankappeliseurakuntana Haapavesi mainitaan ainakin jo 1640-luvulla, jolloin kunnan ensimmäinen saarnahuone rakennettiin. Itsenäiseksi seurakunnaksi se erotettiin vuonna 1863, mikä kuitenkin toteutui käytännössä vasta vuonna 1874. Haapaveden kunta perustettiin jo vuonna 1866. Haapaveden nimenä oli 1870-luvulle asti Haapajärvi. Seurakunnan toinen kirkko rakennettiin 1690-luvulla ja kolmas, 1981 palanut puinen ristikirkko, vuonna 1784. Kunnan nykyinen kirkko valmistui vuonna 1984.[10]
Haapavesi liittyy läheisesti Suomen hiihtourheilun historiaan. Seudun suurhiihtäjistä ovat tunnetuimpia ensimmäisten Oulun hiihtojen (1889) voittaja Aappo Luomajoki (1845–1919), Juho Ritola (1871–1959), Matti Koskenkorva (1880–1965) sekä Suomen ensimmäisen hiihdon olympiamitalin saavuttanut Tapani Niku. Haapaveden hiihtäjien menestyksen myötä tuli kuuluisaksi myös Haapavedellä kehitetty suksityyppi, ns. haapavetinen, joka pian levisi laajalle Haapaveden ulkopuolellekin. Haapavetinen oli aikaisemmin käytettyä ns. metsäsuksea pitempi (pituus lähes 3 m) ja kapeampi (leveys n. 7 cm). Haapavetinen oli kilpahiihtäjien suosiossa 1880-luvulta 1910-luvulle.[10]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Vuoden 2017 lopussa Haapavedellä oli 6 970 asukasta, joista 4 131 asui taajamissa, 2 804 haja-asutusalueilla ja 35:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Haapaveden taajama-aste on 59,6 %.[14] Haapaveden taajamaväestö jakaantuu kahden eri taajaman kesken:[15]
Haapaveden pohjois- ja eteläosan maisemaa hallitsevat laajat suoalueet. Kunnan keskiosa on vaihtelevampaa, vesistöjen elävöittämää mäkimaastoa. Asutus- ja peltoalueet keskittyvät kunnan keskiosaan Pyhäjoen varrelle. Haapaveden kallioperä on kivilajikoostumukseltaan vaihteleva. Kunnan keski- ja itäosassa ovat hallitsevina erilaiset graniitit, pohjoisessa ja etelässä kvartsi-granodioriitti ja erilaiset liuskeet. Irtaimista maalajeista on selvästi yleisin turve. Moreenia on eniten kunnan keskiosassa. Soraa ja hiekkaa on pääasiassa pohjoisessa Karhukankaan seudulla, josta alkaa Iisalmen-Vieremän-Raahen harjujakso. Pyhäjoen laakso on suurelta osin savi- ja hiesukerrostumien täyttämä.[10]
Haapaveden maisema poikkeaa mäkisyytensä ja järvisyytensä ansiosta useimmista pohjalaisista jokikunnista. Maiseman kokonaisilmettä leimaa kuitenkin täälläkin Pohjanmaalle ominainen lakeus; mäkimaat ovat loivarinteisiä ja järvet matalia. Vaihtelevinta maasto on Korkattijärven, Rytkyjärven ja Pyhäjoen laajentuman, Haapajärven ympärillä.selvennä Suhteelliset korkeudet yltävät näillä alueilla enimmillään noin 60 metriin. Kunnan korkein kohouma on Korkattivuori (186 m) Korkattijärven koillispuolella kirkonkylän-Pulkkilan maantien tuntumassa.[10]
Kunnan metsämaista noin kaksi kolmasosaa on soistunut. Lähes puuttomia nevoja on kunnan pinta-alasta noin 30 prosenttia. Nevoista suurimmat ovat Piipsanneva kunnan itärajalla, Haaponeva Pirnesjärven eteläpuolella sekä Susineva kunnan kaakkoisosassa. Piipsanneva on Pohjoismaiden laajin yhtenäinen turvetuotannon kunnostettu suoalue. Haapavettä halkova Pyhäjoki kerää vedet koko kunnan alueelta. Suurimpia järviä ovat Korkattijärven, Rytkyjärven ja Haapajärven lisäksi Iso ja Pieni Vatjusjärvi kirkonkylän eteläpuolella sekä Osmanki ja Ainali kirkonkylän pohjoispuolella. Osmanki ja Ainali kuuluvat Suomen parhaimpiin lintujärviin.[10]
Hallinto
Haapaveden kaupunginjohtaja on Esa Jussila.[19] Kaupunginvaltuustossa on 27 paikkaa.
Ala-asteita Haapavedellä on useita. Melkein joka kyläkunnalla on oma koulu. Haapaveden keskustassa olevia kouluja ovat Mäkirinteen koulu ja Hyttikallion koulu. Molemmissa kyseisissä kouluissa on usea sata oppilasta ja lisäksi henkilökunta ja opettajat. Haapaveden yläaste sijaitsee Mäkirinteen koulun vieressä.
Haapaveden alueen suurimmat työnantajat ovat Oy Darekon Ltd, Hasa, Consolis Parma, Agronic Oy, M-Filter Ab, Siika-Pyhäjokialueen koulutuskuntayhtymä ja Valio sekä Sosiaali- ja terveyspiiri Helmi.
↑Saarna-arkistoSuomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
↑Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 168. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
Kirjallisuutta
Anttila, Katariina (toim.): Kylät Korkatin kainalossa : Ojakylän, Ristisenojan, Savikosken, Leppiojanperän, Korkatin ja Sulkakylän kyläkirja. Haapavesi : Ojakylän maa- ja kotitalousseura, 2004. ISBN 952-91-7314-8.