PROFILBARU.COM

Paul Hausser
	; SS-Oberstgruppenführer Paul Hausser brigadeführerin univormussa 1930-luvun lopulla.
Henkilötiedot
Muut nimet	Papa
Syntynyt	7. lokakuuta 1880
Kuollut	21. lokakuuta 1972 (92 vuotta)
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Saksan keisarikunta (vuoteen 1918) ; Weimarin tasavalta (vuoteen 1933) ; Natsi-Saksa
Palvelusvuodet	1892–1945
Komentajuudet	SS-divisioona Das Reich ; II SS-panssariarmeijakunta 7. armeija
Sotilasarvo	Oberstgruppenführer
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Paul ”Papa” Hausser (7. lokakuuta 1880 – 21. joulukuuta 1972) oli saksalainen upseeri ja kansallissosialisti. Hän saavutti maailmansotien välisessä Reichswehrissä kenraaliluutnantin arvon ja jäi eläkkeelle. Eläkkeelle siirryttyään Hausserista kuitenkin tuli SS:n sotilaallisen siiven Waffen-SS:n merkittävimmistä kehittäjistä ja hän sai isää tarkoittavan lisänimen ”papa”. Hausser taisteli sekä länsi- että itärintamalla toisessa maailmansodassa, ja haavoittui vakavasti kahdesti, menettäen toisen silmänsä itärintamalla.^[1]

Sodan jälkeen Hausserista tuli SS:n merkittävimpiä apologisteja, joka pyrki luomaan kuvaa Waffen-SS:ä puhtaasti sotilaallisena järjestönä, jonka jäsenet olivat vain tavallisia sotilaita, vaikka Waffen-SS:n rooli oli toimia natsien päämääriä ajavana poliittisena nyrkkinä. Hausser oli vankkumaton natsipuolueen kannattaja ja hän oli mukana kansallissosialistisissa järjestöissä myös sodan jälkeen.^[2]

Sotilasura

Hausser syntyi Brandenburg an der Havelissa preussilaiseen sotilasperheeseen, hänen isänsä Kurt Hausser oli keisarillisen Saksan armeijan majuri. Hän aloitti sotilasuransa vuonna 1892 ja oli vuoteen 1896 asti Köslinin kadettikoulussa. Samana vuonna Hausser siirtyi Berliinin Gross Lichterfelden kadettiakatemiaan, ja josta hän valmistui vuonna 1899.^[1] 20. maaliskuuta 1899 hänet asetettiin 115. jalkaväkirykmenttiin luutnantin tehtäviin. 1. lokakuuta 1903 hänestä tuli rykmentin 2. pataljoonan adjutantti ja hän palveli tässä asemassa vuoteen 1908 asti. Sotilaallisesti lahjakas Hausser kävi tämän jälkeen Preussin sotakorkeakoulua, josta valmistui vuonna 1911.

Vuodesta 1912 eteenpäin Hausser palveli lukuisissa esikuntatehtävissä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Versailles’n rauha edellytti Saksan armeijan kutistamista 100 000 mieheen ja Hausser oli yksi heistä. Hän yleni everstiksi vuonna 1927 ja jäi eläkkeelle vuonna 1932 kenraaliluutnantin arvoisena.^[1]

SS-ura

Eläkkeellä ollut Hausser liittyi Stahlhelmiin, joka oli oikeistolainen veteraanijärjestö. Vuonna 1933 hänestä tuli Brandenburg-Berliinin paikallisosaston johtaja. Vähän ajan päästä Stahlhelm sulautettiin SA:han, mutta tätä seurasi SA:n marginalisointi ja miesvahvuuden vähentäminen, jonka myötä Hausser liittyi kasvavaan SS:ään, kun Himmler tarjosi Hausserille töitä SS-Verfügungstruppen kouluttajana marraskuussa 1934 ja hän siirtyi Braunschweigissa sijaitsevaan SS:n johtajakouluun. Vuonna 1935 hänestä tuli SS-Junkerschulen tarkastaja ja hänet ylennettiin Brigadeführeriksi (vastaa kenraalimajurin arvoa) seuraavana vuonna. Pian Hausser johti kaikkea SS:n sotilaskoulutusta pääkallo-osastoina tunnettuja keskitysleiriyksikköjä lukuun ottamatta.^[1]

Toinen maailmansota

Puolan taisteluiden aikana Hausser toimi tarkkailijana Wehrmachtin ja SS:n joukoista kootussa panssaridivisioona Kempfissä. Lokakuussa 1939 SS-VT:hen kuuluneista Deutschland-, Germania- ja Der Führer -rykmenteistä (Standarte) muodostettiin moottoroitu divisioona nimeltä SS-Verfügungs-Division, joka asetettiin Hausserin komentoon. Hän johti SS-Verfügungs -divisioonaa läpi vuoden 1940 Ranskan taisteluiden ja operaatio Barbarossan alkuvaiheessa. Divisioona nimettiin myöhemmin 2. SS-panssaridivisioona Das Reichiksi. Ansioistaan itärintamalla hän vastaanotti ritariristin 1941 ja sai siihen tammenlehvät 1943. Hausser haavoittui vaikeasti 1943 ja menetti oikean silmänsä ^[1].

Toivuttuaan hän sai komentoonsa vastaperustetun SS-panssariarmeijakunnan, jonka hän veti välttääkseen mottiin joutumisen Harkovasta vastoin Hitlerin käskyä. Hausser kuitenkin valtasi kaupungin uudelleen maaliskuussa 1943. Hausser komensi Kurskin taistelun aikana SS-panssarikrenatööridivisioonia Das Reich, Leibstandarte SS Adolf Hitler ja Totenkopf. Hausser oli erinomainen kouluttaja ja divisioonankomentaja, mutta huono armeijankomentaja ja johti armeijakuntaansa vaihtelevalla menestyksellä ^[1].

Länsirintama

Kurskin taisteluiden jälkeen hänen joukkonsa muodostettiin uudelleen ja hänet lähettiin Ranskaan, jossa hän johti niitä Normandian maihinnousun aikaisissa vaiheissa. 7. armeijan komentajan Friedrich Dollmannin tehtyä itsemurhan Hausser ylennettiin 7. armeijan johtoon. Falaisen motin aikana Hausser pysyi joukkojensa parissa, kunnes haavoittui luodista leukaan. Paul Hausser oli sodan loppuessa saavuttanut kenraalieverstiä vastanneen SS-Oberstgruppenführerin arvon ja toimi länsirintaman komentajan (OB West), sotamarsalkka Albert Kesselringin esikunnassa.

Sodan jälkeen

Sodan jälkeen Hausser liittyi Bruderschaft- ja HIAG-järjestöihin, jotka olivat osittain maan alla toimivaa kansallissosialistista järjestöverkostoa. Hän julkaisi myös kaksi kirjaa; Waffen-SS im Einsatz (1953, vapaasti käännettynä "Waffen-SS toiminnassa") ja Soldaten wie andere auch (1966, vapaasti käännettynä "Sotilaita kuten muutkin"), jotka ovat SS-apologismin perusteoksia ja pyrkivät esittämään Waffen-SS:n totuutta paremmassa valossa. Historioitsija Jörg Friedrichin mukaan Hausser oli yksi niistä vannoutuneista natseista, jotka ajattelivat tyyliin "ei kristinuskokaan päättynyt Kristuksen kuolemaan".^[2]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Samuel W. Mitcham, Jr.: Retreat to the Reich, s. 33. Stackpole Books, 2006. ISBN 081173384X.
↑ ^a ^b Sari Näre, Jenni Kirves: ”Luku: Suomalaisen SS-liikkeen jälkimaine”, Luvattu maa: Suur-Suomen unelma ja unohdus. WSOY / Johnny Kniga, 2014. ISBN 9510405965.