Grundtvig kuului vanhaan luterilaisen pappissukuun, ja hän suoritti itsekin teologian maisterin tutkinnon. Toisaalta häntä kiinnostivat kansan muinaisuskonnot. Vuosina 1825–1837 hän ei saanut hoitaa pappisvirkaa, koska hänen ajatuksiaan pidettiin poikkeavina.[1]
Grundtvig halusi herättää kansan taisteluhengen, jotta sen keskuuteen syntyisi yhteinen kansallisuushenki. Sen avulla kansasta tulisi elävä ja luova kokonaisuus. Kristillisyys liittyy Grundtvig’n mielestä tähän siten, että ihmisen on voitava elää rikkaasti, jotta hän sen avulla kasvaisi kristityksi.[1]
Kasvatuksen piti Grundtvig’n mielestä pohjautua kansallishenkeen, elävään kristillisyyteen, mielipiteen vapauteen ja harkittuihin näkemyksiin. Hän oli kiinnostunut ennen kaikkea aikuisopiskelun kehittämisestä. Vuonna 1844 perusti kansanopistolaitoksen edistämään tavoitteitaan. Kansanopistoaate saikin voimakasta vastakaikua Tanskassa ja muissa pohjoismaissa.[1]
Grundtvig’n muistolle omistettu Grundtvig’n kirkko (Grundtvigs Mindekirke) on rakennettu 1921–1940 Kööpenhaminaan.[1]
Teoksia
Pyhän Raamatun wähä aikakirja, elih, Piplian mainioitten ja opetusten lyhyä ydin, yynnä kristillisen autuuden opin historian pää-asian. Suomentanut Abrah. Engblom. G. W. Wilén, 1845.
Pieni oppikirja ihmiskunnan historiassa : kansakouluja varten. Edlund 1883.
73 Sinulle, oi Vapahtaja (Hil dig, Frelser og Forsoner, suom. Lauri Pohjanpää 1923)
197 Ajasta aikaan varjellut (Kirken den er et gammelt hus, suom. Lauri Pohjanpää 1923, Uud.virsikirjakomitea 1937, 3. säk. suom. Anna-Maija Raittila 1986)
229 Saa ehtollinen Jeesuksen (Vor Herres Jesu mindefest, suom. Jaakko Haavio 1938)
243 Tiet kaikki kerran kulkee (Her mødes alle veje, suom. Martti Ruuth 1903, uud. virsikirjakomitea 1937)
446 Oi Pyhä Henki, pyydämme (Nu bede vi den Helligånd, suom. Jaakko Haavio 1938)
622 Ei ole helppo kenenkään (At sige Verden ret Farvel, suom. Georg Gripenstad 1966, uud. suom. Niilo Rauhala 1997)
643 Nyt loistaa päivän kirkas kulta (I al sin glans nu stråler solen, Suom. Anna-Maija Raittila 1996)
707 Saa ehtoollinen Jeesuksen/ Vår Herres Jesu nattvard är (Suom. Jaakko Haavio v: n 1938 Suomen virsikirjaan)
Lähteet
↑ abcdeOtavan suuri ensyklopedia, 2. osa (Cid-Harvey), s. 1537. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3.
↑Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken. Band 1, s. 32, 427. Wessmans musikförlag AB Visby ISBN 978-91-8771-034-6, 2014. (ruotsiksi)