Tultuaan valituksi paaviksi hän asui Roomassa marraskuusta 1181 maaliskuuhun 1182, mutta levottomuudet kaupungissa pakottivat hänet viettämään lopun kautensa paossa pääosin Velletrissä, Anagnissa ja Veronassa.
Lucius riiteli keisari Fredrik I Barbarossan kanssa edesmenneen Toscanan kreivitär Matildan maista. Perintöriitaa ei ollut sovittu paavin ja keisarin välisessä rauhassa 1177, ja vuonna 1182 Fredrik esitti, että kuurian tulisi luopua vaateistaan. Vastineeksi kaksi kymmenystä keisarin tuloista Italiasta annettaisiin kuurialle, yksi kymmenys kardinaaleille ja toinen paaville. Lucius ei hyväksynyt tätä sopimusta eikä keisarin seuraavana vuonna esittämää toista kompromissia. Myöskään henkilökohtaiset keskustelut paavin ja keisarin välillä eivät tuottaneet tulosta Veronassa 1184. Samaan aikaan paavin ja keisarin välille syntyi uusia riitoja, jotka koskivat kirkollisia vaaleja Saksassa.
Keisarin vastaisen politiikkansa mukaisesti Lucius kieltäytyi vuonna 1185 tunnustamasta Henrik VI:tta Fredrikin valituksi seuraajaksi, jolloin kuilu paavin ja keisarin Italian politiikan välillä kasvoi.
Marraskuussa 1184 Lucius piti Veronassa kirkolliskokouksen, jossa hän tuomitsi ja kirosi kerettiläisiä lahkoja ja näiden tukijoita.
Vuonna 1185 alkoivat valmistelut kolmatta ristiretkeä varten Jerusalemin kuningas Baldwin IV:n vetoomuksesta. Lucius kuoli Veronassa ennen kuin valmistelut saatiin päätökseen.
Lähteet
Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2
