Hän liittyi nuorena fransiskaanimunkkeihin, ja hänestä tuli veljeskunnan kenraali vuonna 1464. Paavi Paavali II (1464–1471) teki hänestä kardinaalin vuonna 1467.
Sixtus IV suosi tieteitä ja taiteita. Hän rakennutti Sikstuksen kappelin ja laajensi Vatikaanin kirjastoa. Sixtus myös kirjoitti useita teologiaan liittyviä teoksia, kuten De potentia Dei (Jumalan mahti) ja De sanguine Christi (Kristuksen veri). Lisäksi Sixtus oli myötävaikuttamassa pohjoismaiden vanhimman yliopiston, Uppsalan yliopiston, perustamiseen. Hän allekirjoitti 27. helmikuuta 1477 bullan, jossa antoi luvan perustaa yliopiston kaupunkiin.
Sixtus IV oli myös tunnettu siitä, että hän harrasti monissa virkanimityksissään nepotismia.
Lähteet
Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2.