Insuloita, vuokrakasarmeja, OstiassaOstia Antican kartta. Vihreä neliö osoittaa alkuperäisen castrumin sijainnin. Merenrannan sijainti kuvaa tilannetta 100-luvulla. Kuvassa näkyy myös Tiberin vanha reitti silmukkana oikealle.
Ostia tai Ostia Antica (erotuksena modernista Ostiasta) on ikivanha satamakaupunki Italiassa, Tiber-joen suulla, noin 30 kilometriä Roomasta länteen.[1] Kaupungin nimi tulee sanasta "ostium", 'joensuu'. Parhaimmillaan Ostia Anticassa oli 100-luvulla 50 000 asukasta. Ikimuistoisista ajoista asti Ostian rannoilta on kerätty merisuolaa. Vanha Ostia on suosittu matkailukohde.
Tarun mukaan Ostian perusti kuningas Ancus Marcius 500-luvulla eaa. Arkeologiset todisteet tukevat kuitenkin oletusta, jonka mukaan Ostian ensimmäiset merkit ovat löydettävissä 300-luvun jälkipuoliskolta ennen ajanlaskun alkua. Noin 330–320 ennen ajanlaskun alkua paikalle rakennettiin sotilastukikohta (castrum) suojelemaan Roomaan johtavaa Tiber-jokea merirosvoilta. Nelikulmainen linnoitus oli rakennettu järeistä tuffilohkareista. Linnoituksen sisällä pohjois-eteläsuuntainen katu, cardo maximus, kulki kohtisuorasti ristiin itä-länsisuuntaisen decumanus maximuksen kanssa kohdassa, jossa oli linnoituksen forum tai piazza. Näistä kaduista tuli jatkettuina Ostian pääkatuja.[2]
Sotilastukikohtaan lähetettiin 300 sotilasta, minkä seurauksena siitä tuli Rooman ensimmäinen siirtokunta. Vuosien saatossa Ostian sotilasleiristä muodostui kauppakaupunki, joka oli laajimmillaan 100-luvulla.
Antiikin Ostian ympäristö poikkesi nykyisestä. Rantaviiva oli noin neljä kilometriä lähempänä kaupunkia kuin nykyisin. Rannan siirtyminen johtuu Tiber-joen kuljettamista sedimenteistä. Tiber-joki teki kaupungin kohdalla silmukan, joka oikeni yöllä marraskuussa 1557, kun tulvan johdosta Tiber mursi itselleen uuden uoman. Ostian lähellä oli nykyisin jo kadonnut lampi tai järvi, joka oli yhteydessä Tiberiin.[3]
Kasvu Rooman satamakaupungiksi
Ostia alkoi muuttua tärkeäksi 200-luvulla ennen ajanlaskun alkua, jolloin Rooma ulotti vaikutuksensa niemimaalla sekä pohjoiseen että etelään ja oli joutumassa konfliktiin Karthagon kanssa. Tällöin ilmestyvät myös ensimmäiset säilyneet kirjalliset tiedot Ostiasta. Vuonna 267 eaa. yksi Rooman kvestoreista sijoitettiin vakituisesti Roomaan. Vuonna 217 eaa. Liviuksen mukaan Ostiasta lähetettiin tarvikkeita roomalaiselle sotaväelle Espanjaan taisteluun karthagolaisia vastaan. Vuonna 211 sieltä nousi laivaan Publius Cornelius Scipio taistelemaan karthagolaisia vastaan Espanjassa.[4]
Koska Rooma ei sijainnut meren rannalla, oli järkevää rakentaa toimiva kauppasatama kivenheiton päähän pääkaupungista. Ostia oli ihanteellisella paikalla, ja siitä syystä sinne rakennettiin satama. Ostia kasvoi vähitellen ja sinne muutti yhä enemmän asukkaita. Roomasta Ostiaan johtavaa Via Ostiensista ja Tiber-jokea pitkin satamaan saapunut kauppatavara toimitettiin pääkaupunkiin. Lisäksi Ostian keskustan ja uuden sataman välille rakennettiin kulkureitti Isola Sacran läpi. Pian Ostia syrjäytti Puteolin maan tärkeimpänä satamana.
Ostian ympäristö oli myös asuttu. Via Ostiensen varrella oli maataloja ja huviloita. Pohjoispuolella oli ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla syntynyt Porton kaupunki ja eteläpuolella varakkaiden roomalaisten kesäpalatseja.[3]
Keisarikunnan aika
Ostiasta 3 km. pohjoiseen rakennetut uudet satamat.
Keisari Augustuksen (27 eaa–14 jaa) aikana Ostiaan alettiin rakentaa monumentalirakennuksia ja paljon uusia asuinrakennuksia. Näitä olivat teatteri sekä Korporaatioiden aukio (Piazzale delle Corporazioni). Hänen seuraajansa Tiberiuksen (14–37) aikana rakennettiin Forum, jolla sijaitsi Roomalle ja Augustukselle pyhitetty temppeli. 100-luvulla myös sataman kauppa vilkastui, mutta rannan mataluuden takia suuret laivat joutuivat ankkuroitumaan satamaselälle eli redille.[5]
Ostian sataman ongelmaksi muodostui se, että Tiber-joen liete madalsi sitä, minkä seurauksena suurten kauppalaivojen pääsy satamaan vaikeutui. Tämän vuoksi keisari Claudius (41–54) perusti uuden sataman noin kolme kilometriä Ostiasta pohjoiseen. Hän rakennutti tällöin suuret aallonmurtajat käsittäneen satama-altaan (portus Claudii), minkä äärelle syntyi oma kaupunkinsa. Keisari Trajanus (53–117) rakennutti sinne edelleen vuonna 104 kuusikulmaisen satama-altaan (portus Traiani) laivojen kulun helpottamiseksi. Allas oli yhteydessä sekä mereen että Tiberiin, ja oli rakenteeltaan ainoa laatuaan Välimerellä. Tämän jälkeen Ostia menetti kauppasataman luonteensa ja muuttui hallinnolliseksi ja uskonnolliseksi keskukseksi [6]
Ostian satamassa oli myös maailman ensimmäisiin kuuluva majakka, joka johdatti laivat turvallisesti satamaan öisinkin.
Domitianuksen (81–96) aikana kaupungin kehittämisessä oli uusi kausi. Katujen pintaa korotettiin metrillä ja rakennettiin Neptunuksen kylpylä, Vigilien kasarmi ja kuuria. Keisari Hadrianuksen (117–138) ja hänen seuraajansa Antoninus Piuksen (138-161) aikana koettiin Ostian loiston päivät. Ostian väkiluku nousi noin viitenkymmeneen tuhanteen, kun Roomassa oli asukkaita noin miljoona.[6]
Ostian teatteri
Ostian tehtävät ja kaupunkikuva
Ostia oli eräänlainen Rooman logistinen keskus. Toimiminen Rooman ulkomaankaupan satamana, tuontitavaroiden jatkokuljetuksen järjestäminen ja tavaran, jota ei heti voitu lähettää ylävirtaan, varastointi, olivat Ostian tärkeimpiä tehtäviä. Ostian kautta Roomaan kulki viiniä, metalleja, lihaa, etikkaa, kultaa ja monta muuta elintärkeää raaka-ainetta.
Ostialla oli kuitenkin myös omaa teollisuutta. Leipomot, myllyt ja värjäämöt työllistivät suuren osan Ostian asukkaista, joita olivat lähinnä nousukkaat ja vapautetut. Ostia houkutteli monia rikastumishaluisia, sillä Rooman suurkaupungissa oli vaikeaa rikastua.
Suurin osa ostialaisista asui helposti sortuvissa kerrostaloissa (insulae), jotka olivat muutamakerroksisia. Kerrostalojen alahuoneistoissa käytiin kauppaa ja pidettiin yllä paikallista talouselämää. Varakkaammat asuivat puutarhahuviloissa, joiden pihoilla oli omat kaivot. Virkistyäkseen ostialaiset kävivät kylpylöissä, teatterissa, katselivat gladiaattorinäytöksiä ja seurustelivat viinituvissa ja toreilla.
Ostian kaupungin kadut rakennettiin muidenkin roomalaisten perustaminen kaupunkien tapaan ruutukaavamaiseen muotoon. Ostian keskustan halki kulki kaksi leveää pääkatua, josta toinen johti jumalatar Minervan temppelille ja forumille, kaupungin torille.
Ostian rappeutuminen
Ostian rappio alkoi vähitellen, kuten koko Länsi-Rooman. 200-luvulla Rooman ympärille rakennettiin Aurelianuksen muuri turvaamaan kaupunkia barbaarien hyökkäyksiltä. Vuonna 330 pääkaupunki siirrettiin Konstantinopoliin ja vuonna 402 Ravennasta tuli Länsi-Rooman pääkaupunki. Ostian hallintokoneisto ja infrastruktuuri alkoivat rappeutua ja ihmiset muuttivat sieltä pois. Vuonna 410 visigootit ryöstivät kaupungin ja vuonna 455 saman tekivät vandaalit. Vuonna 537 gootit valtasivat koko rannikon. Tällöin Ostia oli jo "metsän valtaama ja hylätty" [7]
Väen vähetessä Ostian ympäristö muuttui soiseksi ja malarian vaivaamaksi. Kaupunki hylättiin lopulta kokonaan Rooman valtakunnan romahtaessa. Sen rakennuksia purettiin ja materiaalia kierrätettiin; Pisan kaltevan tornin huhutaan olevan rakennettu Ostiasta puretusta materiaalista.[7]
Ostia nykypäivänä
Arkeologiset rikkaudet
Ostian toinen pääkatu (cardo maximus) ja Minervan temppelin rauniot
Kaupunki unohdettiin vuosisadoiksi. Vuonna 1461 paavi Pius II vieraili paikalla ja kirjoitti:
Se, että paikalla kerran oli suuri kaupunki, osoittavat rauniot, jotka ulottuvat hyvin laajalle alueelle. Vieläkin siellä näkyy vanhoja sisäänkäyntejä, maassa makaavia pylväitä ja patsaiden osia.[8]
Ensimmäisiä satunnaisia kaivauksia tehtiin 1700-luvun lopulla.[8] 1900-luvulla Guido Calzan johdolla aloitettiin järjestelmälliset kaivaukset. Rauniot ovat vajonneet maan alle, ja esimerkiksi Portuksen muurit ovat edelleen näkyvissä, tosin maalla maankohoamisen vuoksi. Melko hyvin säilyneet Ostian rauniot sijaitsevatkin parin kilometrin päässä Tyrrhenanmeren rannikosta. Nykyään noin 2/3 kaupungista on kaivettu esiin, joten uutta tietoa Ostiasta ja antiikin Rooman kansalaisten elämästä tullaan saamaan vastaisuudessakin.
Uusi Ostia
Benito Mussolinin aikana Rooman kaupunkikuvaa uudistettiin voimakkaasti ja Ostia kaavoitettiin edistykselliseksi lähiöksi. Lido di Ostia, Ostian ranta, on toiminut 1960-luvulta lähtien erityisesti nuorten pääkaupunkilaisten virkistysalueena. Ostia Antica toimii ulkoilmamuseona ja merkittävänä arkeologisena tutkimuskohteena.[9]
Lähteet
Gallico, Sonia: Guida agli scavi di Ostia antica. Ats Italia Editrice, 2000. ISBN 88-87654-16-6
