Lawrence Robert Klein |
---|
|
Henkilötiedot |
---|
Syntynyt | 14. syyskuuta 1920 Omaha, Nebraska, Yhdysvallat |
Kuollut | 20. lokakuuta 2013 (93 vuotta) Gladwyne, Pennsylvania, Yhdysvallat |
Kansalaisuus |
yhdysvaltalainen |
Koulutus ja ura |
Tutkinnot |
Kalifornian yliopisto, Berkeley (1942), MIT (1944) |
Väitöstyön ohjaaja |
Paul Samuelson |
Instituutti |
Chicagon yliopisto (1944–1947), National Bureau of Economic Research (1948–1950), Michiganin yliopisto (1949–1954), Oxfordin yliopisto (1954–1958), Pennsylvanian yliopisto (1958–1991) |
Tutkimusalue |
makrotalous, ekonometria |
Tunnetut työt |
Ekonometriset suhdannemallit |
Palkinnot |
Nobelin taloustieteen palkinto 1980 |
|
Infobox OK |
Lawrence Robert Klein (14. syyskuuta 1920 Omaha, Nebraska – 20. lokakuuta 2013 Gladwyne, Pennsylvania[1]) oli yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Hänet tunnetaan erityisesti ekonometristen suhdannemallien kehittäjänä sekä soveltajana. Kleinille myönnettiin Nobelin taloustieteen palkinto vuonna 1980.[2]
Tausta
Lawrence Robert syntyi Leo Byron Kleinin ja Blanche o.s. Monheitin kolmilapsisen perheen keskimmäiseksi. Hän kävi julkista koulua Omahassa. Hän kertoi 1930-luvun laman vaikuttaneen merkittävästi intellektuaaliseen ja ammatilliseen uraansa. Klein kertoi olleensa jo varhain kiinnostunut matematiikasta ja hän opiskeli matematiikkaa Los Angeles City Collegessa.[3]
Valmistuttuaan Kalifornian yliopistosta, Berkeleysta, 1942, Klein opiskeli MIT:ssä taloustieteilijä Paul Samuelsonin johdolla. Hän väitteli tohtoriksi (PhD) 1944.[4]
Ura
Seuraavat neljä vuotta Klein tutki ekonometriaa Chicagon yliopistossa ja vuodet 1948–1950 hän työskenteli National Bureau of Economic Research -toimistossa. Michiganin yliopiston Survey Research Centerissä hän toimi vuodet 1949–54, minkä jälkeen hän työskenteli Oxfordin yliopiston tilastotieteen instituutissa.[4]
Vuodesta 1958 Klein työskenteli Pennsylvanian yliopistossa, jonka Wharton Schoolissa hänet nimitettiin Benjamin Franklin -professoriksi taloustieteissä 1968.[4] Hän jäi eläkkeelle 1991.[3]
Tutkimus
Klein tunnetaan makrotaloudellisten mallien kehittämisen uranuurtajana ja hänen ensimmäisiä kuuluisia tutkimuksiaan oli toisen maailmansodan jälkeisten taloudellisten olojen kehittymisen oikea ennustaminen. Useimmat taloustieteilijät olivat ennustaneet sodan loppumisen johtavan uuteen lamaan, kun Klein puolestaan ennusti kulutustuotteiden puutteen ja sodasta palaavien sotilaiden ostovoiman lisääntymisen ehkäisevän lamaa.[4]
Kleinin tutkimus tuotti useita yksityiskohtaisia ja kehittyneitä ekonometrisia suhdannemalleja, joita käytettiin laajalti ennustamaan kansantalouden tuotantoa, vientiä, investointeja ja kulutusta. Whartonin malleista tuli käsite. LINK-projektin nimellä tunnettu kunnianhimoinen hanke kokosi dataa lukuisista teollistuneista, keskusjohtoisista ja kehitysmaista, jota käytettiin ennustamaan kaupan kehitystä ja pääomien liikkeitä ja testaamaan talouspolitiikan muutosideoita.[4]
Lähteet
- ↑ Rifkin, Glenn: Lawrence R. Klein, Economic Theorist, Dies at 93 The New York Times. 21.10.2013. Viitattu 22.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Weilin + Göösin tietosanakirja 3, s. 889. Gütersloh: Weilin + Göös, 1993.
- ↑ a b (toim.) Assar Lindbeck: Autobiography Nobel Lectures, Economics 1969-1980. 1992. Singapore: World Scientific Publishing Co.. Viitattu 8.11.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Lawrence Robert Klein. Encyclopædia Britannica Online. 2009. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.11.2009. (englanniksi)
1969: Frisch, Tinbergen
1970: Samuelson
1971: Kuznets
1972: Hicks, Arrow
1973: Leontief
1974: Myrdal, Hayek
1975: Kantorovitš, Koopmans
1976: Friedman
1977: Ohlin, Meade
1978: Simon
1979: Schultz, Lewis
1980: Klein
1981: Tobin
1982: Stigler
1983: Debreu
1984: Stone
1985: Modigliani
1986: Buchanan
1987: Solow
1988: Allais
1989: Haavelmo
1990: Markowitz, Miller, Sharpe
1991: Coase
1992: Becker
1993: Fogel, North
1994: Harsanyi, Nash, Selten
1995: Lucas
1996: Mirrlees, Vickrey
1997: Merton, Scholes
1998: Sen
1999: Mundell
2000: Heckman, McFadden
2001: Akerlof, Spence, Stiglitz
2002: Kahneman, Smith
2003: Engle, Granger
2004: Kydland, Prescott
2005: Aumann, Schelling
2006: Phelps
2007: Hurwicz, Maskin, Myerson
2008: Krugman
2009: Ostrom, Williamson
2010: Diamond, Mortensen, Pissarides
2011: Sargent, Sims
2012: Roth, Shapley
2013: Fama, Hansen, Shiller
2014: Tirole
2015: Deaton
2016: Hart, Holmström
2017: Thaler
2018: Nordhaus, Romer
2019: Banerjee, Duflo, Kremer
2020: Milgrom, Wilson
2021: Card, Angrist, Imbens
2022: Bernanke, Diamond, Dybvig
2023: Goldin
2024: Acemoğlu, Johnson, Robinson
|
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Tieteilijät | |
---|
Henkilöt | |
---|
Muut | |
---|