Solow suoritti opintonsa Harvardin ja Columbian yliopistoissa.[2] Harvardissa hän suoritti 1947 alemman korkeakoulututkinnon, ja vuonna 1949 hän valmistui maisteriksi ja 1951 tohtoriksi. Solow alkoi 1949 opettaa MIT:ssä. Taloustieteen professoriksi hän nimettiin 1958, ja vuonna 1995 hänestä tuli emeritusprofessori.[1]
Solow alkoi 1950-luvulla kehittää matemaattista mallia siitä, miten kansallinen talouskasvu jakaantuu eri tekijöihin. Solow osoitti, että tekninen kehitys vaikutti talouskasvuun enemmän kuin pääoman tai työvoiman kasvu, mikä oli ristiriitassa perinteisen taloustieteen ajattelun kanssa. Hän esitti vuoden 1957 artikkelissaan ”Technical Change and the Aggregate Production Function”, että noin puolet talouskasvusta tulee muista tekijöistä kuin pääoman tai työvoiman kasvusta. Hän sijoitti tämän nimellä Solow’n residuaali teknisiin keksintöihin.[1]
↑Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1987, Editor Wilhelm Odelberg, [Nobel Foundation], Stockholm, 1988) nobelprize.org. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
