Paul Anthony Samuelson (15. toukokuuta 1915 Gary, Indiana, Yhdysvallat – 13. joulukuuta 2009 Belmont, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen ekonomisti, joka tutkimustyössään käsitteli useita taloustieteen aloja. Samuelson sai taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 1970 ”tieteellisestä työstä, jolla hän on kehittänyt staattista ja dynaamista taloudellista teoriaa ja aktiivisesti myötävaikuttanut taloustieteellisen analyysin tason parantumiseen”.
Elämä
Samuelson syntyi siirtolaisperheeseen, jonka vanhemmat olivat taustaltaan puolanjuutalaisia.[1] Hän aloitti opiskelunsa Chicagon yliopistossa ja suoritti siellä alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1935. Tohtorintutkintonsa Samuelson suoritti Harvardin yliopistossa vuonna 1941 matemaattista taloustiedettä edustavalla tutkimuksella The Foundations of Economic Analysis (julkaistu 1947).[2]
Paul Samuelson oli Massachusettsin teknillisen korkeakoulun, Massachusetts Institute of Technologyn eli MIT:n, emeritusprofessori, joka teki merkittävää tutkimusta esimerkiksi:
- hyvinvoinnin taloustieteessä, jossa hän esitteli niin kutsutun Lindahl-Bowen-Samuelson ehdot, joita käytetään määrittämään lisääkö tietty toiminto taloudellista hyvinvointia;
- julkisen sektorin taloustieteessä, jossa hänen merkittävin tutkimuksensa keskittyy resurssien optimaalisen allokaation teoriaan tilanteessa, jossa on sekä julkisia että yksityisiä hyödykkeitä
- kansainvälisessä taloustieteessä, jossa hän on vaikuttanut kahden laajasti käytetyn kansainvälistä kauppaa kuvaavan teoreettisen mallin kehittämiseen.
Samuelson sovelsi matemaattisen taloustieteen lähestymistapaa muun muassa ulkomaankaupan, kuluttajan käyttäytymisen, talouden tasapainon ja suhdannevaihtelujen tutkimukseen. Ulkomaankaupan alalla hän osoitti, että kansainvälinen vapaakauppa vaikuttaa tasoittavasti sekä hyödykkeiden hintoihin että tuotannontekijöiden hintoihin. Mikrotaloustieteessä Samuelson loi niin sanotun paljastettujen preferenssien teorian, jonka avulla hyötyteoriaa voidaan empiirisesti tutkia, vaikka rajahyötyjä ei voida täsmällisesti mitata. Vertaileva taloustieteellinen tilastointi taas pohjautuu kassiseen taloustieteeseen, mutta sen tarkastelutavan kehittäminen puuttui. Samuelson oli merkittävästi kehittämässä sitä, ja onnistui ensimmäisenä yhdistämään tilastojen niin sanotut kerroin- ja kiihdytinvaikutukset.[2]
Samuelson kirjoitti William Nordhausin kanssa taloustieteen perusoppikirjan Economics, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1948.[2] Kirjaa on käytetty laajasti yli 30 vuoden ajan. Se on Yhdysvalloissa myydyin akateeminen oppikirja.[3]
Samuelson ei kyennyt matemaattisen tilastoinnin erikoistuntijanakaan havaitsemaan Neuvostoliiton tilastoinnin ja talousohjauksen puutteita. Vielä vuonna 1989, kun neuvostotalous oli romahtamassa, hänen Economics-kirjassaan väitettiin, että Neuvostoliiton keskussuunnittelujärjestelmä todistaa keskussuunnittelun toimivan ja jopa menestyvän.[4]
Samuelson kuoli joulukuussa 2009 lyhyen sairauden jälkeen 94-vuotiaana.[5]
Nimikkoprofessuuri
Samuelsonin nimikkoprofessuuria MIT:ssä hoitaa suomalainen Bengt Holmström[6]. Samuelsonin oppilaita ja työtovereita olivat muun muassa Paul Krugman[7] ja Joseph Stiglitz[8].
Sitaatteja
»the Soviet economy is proof that, contrary to what many skeptics had earlier believed, a socialist command economy can function and even thrive.»
(Samuelson ja William Nordhaus, 1989[4])
»Mitä mustaa nuorta auttaa tietää, että työnantajan pitäisi maksaa hänelle 2 dollaria tunnissa, jos juuri se seikka estää häntä saamasta työtä?"»
Teokset
Lähteet
Aiheesta muualla
1969: Frisch, Tinbergen
1970: Samuelson
1971: Kuznets
1972: Hicks, Arrow
1973: Leontief
1974: Myrdal, Hayek
1975: Kantorovitš, Koopmans
1976: Friedman
1977: Ohlin, Meade
1978: Simon
1979: Schultz, Lewis
1980: Klein
1981: Tobin
1982: Stigler
1983: Debreu
1984: Stone
1985: Modigliani
1986: Buchanan
1987: Solow
1988: Allais
1989: Haavelmo
1990: Markowitz, Miller, Sharpe
1991: Coase
1992: Becker
1993: Fogel, North
1994: Harsanyi, Nash, Selten
1995: Lucas
1996: Mirrlees, Vickrey
1997: Merton, Scholes
1998: Sen
1999: Mundell
2000: Heckman, McFadden
2001: Akerlof, Spence, Stiglitz
2002: Kahneman, Smith
2003: Engle, Granger
2004: Kydland, Prescott
2005: Aumann, Schelling
2006: Phelps
2007: Hurwicz, Maskin, Myerson
2008: Krugman
2009: Ostrom, Williamson
2010: Diamond, Mortensen, Pissarides
2011: Sargent, Sims
2012: Roth, Shapley
2013: Fama, Hansen, Shiller
2014: Tirole
2015: Deaton
2016: Hart, Holmström
2017: Thaler
2018: Nordhaus, Romer
2019: Banerjee, Duflo, Kremer
2020: Milgrom, Wilson
2021: Card, Angrist, Imbens
2022: Bernanke, Diamond, Dybvig
2023: Goldin
2024: Acemoğlu, Johnson, Robinson
|
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Tieteilijät | |
---|
Henkilöt | |
---|
Muut | |
---|