Paul Samuelson

Paul Samuelson
Henkilötiedot
Syntynyt15. toukokuuta 1915
Kuollut13. joulukuuta 2009 (94 vuotta)
Koulutus ja ura
Tutkinnot Chicagon yliopisto
Harvardin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Joseph Schumpeter ja Wassily Leontief
Instituutti MIT
Oppilaat Robert Merton
Tutkimusalue Makrotaloustiede
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin taloustieteen palkinto

Paul Anthony Samuelson (15. toukokuuta 1915 Gary, Indiana, Yhdysvallat – 13. joulukuuta 2009 Belmont, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen ekonomisti, joka tutkimustyössään käsitteli useita taloustieteen aloja. Samuelson sai taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 1970 ”tieteellisestä työstä, jolla hän on kehittänyt staattista ja dynaamista taloudellista teoriaa ja aktiivisesti myötävaikuttanut taloustieteellisen analyysin tason parantumiseen”.

Elämä

Samuelson syntyi siirtolaisperheeseen, jonka vanhemmat olivat taustaltaan puolanjuutalaisia.[1] Hän aloitti opiskelunsa Chicagon yliopistossa ja suoritti siellä alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1935. Tohtorintutkintonsa Samuelson suoritti Harvardin yliopistossa vuonna 1941 matemaattista taloustiedettä edustavalla tutkimuksella The Foundations of Economic Analysis (julkaistu 1947).[2]

Paul Samuelson oli Massachusettsin teknillisen korkeakoulun, Massachusetts Institute of Technologyn eli MIT:n, emeritusprofessori, joka teki merkittävää tutkimusta esimerkiksi:

  • hyvinvoinnin taloustieteessä, jossa hän esitteli niin kutsutun Lindahl-Bowen-Samuelson ehdot, joita käytetään määrittämään lisääkö tietty toiminto taloudellista hyvinvointia;
  • julkisen sektorin taloustieteessä, jossa hänen merkittävin tutkimuksensa keskittyy resurssien optimaalisen allokaation teoriaan tilanteessa, jossa on sekä julkisia että yksityisiä hyödykkeitä
  • kansainvälisessä taloustieteessä, jossa hän on vaikuttanut kahden laajasti käytetyn kansainvälistä kauppaa kuvaavan teoreettisen mallin kehittämiseen.

Samuelson sovelsi matemaattisen taloustieteen lähestymistapaa muun muassa ulkomaankaupan, kuluttajan käyttäytymisen, talouden tasapainon ja suhdannevaihtelujen tutkimukseen. Ulkomaankaupan alalla hän osoitti, että kansainvälinen vapaakauppa vaikuttaa tasoittavasti sekä hyödykkeiden hintoihin että tuotannontekijöiden hintoihin. Mikrotaloustieteessä Samuelson loi niin sanotun paljastettujen preferenssien teorian, jonka avulla hyötyteoriaa voidaan empiirisesti tutkia, vaikka rajahyötyjä ei voida täsmällisesti mitata. Vertaileva taloustieteellinen tilastointi taas pohjautuu kassiseen taloustieteeseen, mutta sen tarkastelutavan kehittäminen puuttui. Samuelson oli merkittävästi kehittämässä sitä, ja onnistui ensimmäisenä yhdistämään tilastojen niin sanotut kerroin- ja kiihdytinvaikutukset.[2]

Samuelson kirjoitti William Nordhausin kanssa taloustieteen perusoppikirjan Economics, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1948.[2] Kirjaa on käytetty laajasti yli 30 vuoden ajan. Se on Yhdysvalloissa myydyin akateeminen oppikirja.[3]

Samuelson ei kyennyt matemaattisen tilastoinnin erikoistuntijanakaan havaitsemaan Neuvostoliiton tilastoinnin ja talousohjauksen puutteita. Vielä vuonna 1989, kun neuvostotalous oli romahtamassa, hänen Economics-kirjassaan väitettiin, että Neuvostoliiton keskussuunnittelujärjestelmä todistaa keskussuunnittelun toimivan ja jopa menestyvän.[4]

Samuelson kuoli joulukuussa 2009 lyhyen sairauden jälkeen 94-vuotiaana.[5]

Nimikkoprofessuuri

Samuelsonin nimikkoprofessuuria MIT:ssä hoitaa suomalainen Bengt Holmström[6]. Samuelsonin oppilaita ja työtovereita olivat muun muassa Paul Krugman[7] ja Joseph Stiglitz[8].

Sitaatteja

»the Soviet economy is proof that, contrary to what many skeptics had earlier believed, a socialist command economy can function and even thrive.»
(Samuelson ja William Nordhaus, 1989[4])

»Mitä mustaa nuorta auttaa tietää, että työnantajan pitäisi maksaa hänelle 2 dollaria tunnissa, jos juuri se seikka estää häntä saamasta työtä?"»

Teokset

Lähteet

  1. ↑ Larry Elliott: Paul Samuelson obituary The Guardian. 14.12.2009. Viitattu 21.3.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c ”Samuelson, Paul”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6049. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9
  3. ↑ Paul A. Samuelson, Economist, Dies at 94. Muistokirjoitus New York Timesissa Samuelsonin kuolinpäivänä. (englanniksi)
  4. ↑ a b Dancing on the Grave of Keynesianism. Mises Institute Daily Articles. 10/01/2012. Viitattu 17.8.2020.
  5. ↑ Nobel economics laureate Samuelson dies at 94 Reuters. 13.12.2009. Viitattu 13.12.2009. (englanniksi)
  6. ↑ Helsingin Sanomat 14.11.2009, s. B6.
  7. ↑ http://web.mit.edu/newsoffice/2010/samuelson-memorial-0412.html
  8. ↑ http://hubpages.com/hub/RIP-Paul-Samuelson (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon saajat

1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley 2013: Fama, Hansen, Shiller 2014: Tirole 2015: Deaton 2016: Hart, Holmström 2017: Thaler 2018: Nordhaus, Romer 2019: Banerjee, Duflo, Kremer 2020: Milgrom, Wilson 2021: Card, Angrist, Imbens 2022: Bernanke, Diamond, Dybvig 2023: Goldin 2024: Acemoğlu, Johnson, Robinson

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!