Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Etelä-Afrikassa[2] 11. kesäkuuta − 11. heinäkuuta 2010 ja ne olivat järjestykseltään yhdeksännettoista. Ensimmäistä kertaa kilpailujen 80-vuotisessa historiassa lopputurnaus pidettiin Afrikan mantereella. Turnauksen voitti Espanja, joka kukisti loppuottelussa Alankomaat jatkoajalla lukemin 1–0. Loppuottelu pelattiin JohannesburgissaSoccer City -areenalla. FIFAn arvioiden mukaan loppuottelua seurasi maailmanlaajuisesti television välityksellä noin 700 miljoonaa katsojaa.[3] Ensimmäisen mestaruutensa voittaneesta Espanjasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti mestaruuden vieraalla mantereella.
Kilpailujen isännyyttä haki viisi Afrikan valtiota: Egypti, Marokko, Tunisia, Libya ja Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikka voitti Marokon äänestyksessä kisaisännyydestä äänin 14–10. Kilpailujen karsintoihin osallistui 204 maajoukkuetta, joista 32 pääsi lopputurnaukseen.
Kilpailujen parhaaksi pelaajaksi valittiin uruguaylainen Diego Forlán. Lopputurnauksen parhaat maalintekijät olivat Forlán sekä saksalainen Thomas Müller, espanjalainen David Villa ja alankomaalainen Wesley Sneijder. Müller oli kisojen paras nuori pelaaja.
Kannattajat juhlivat vuoden 2010 MM-kilpailujen järjestämistä Etelä-Afrikassa.
Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA oli päättänyt tilapäisestä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen vuorottelusta maanosaliittojen kesken[4], minkä seurauksena 2002 MM-kilpailut pidettiin Aasiassa.[5] Koska Afrikassa on lähes neljännes FIFAn jäsenmaista[6] ja monet Afrikan maat olivat esittäneet varsin hyviä suorituksia kansainvälisissä arvoturnauksissa[7], FIFA ilmoitti, että vuonna 2010 MM-kilpailut järjestettäisiin kyseisellä mantereella.[4] Päätöksen syynä oli myös, että ilman vuorottelujärjestelmää Afrikka tuskin olisi saanut kisoja vielä vuosikymmeniin.[8]
Kun päätös kisojen järjestämisestä 11. kesäkuuta – 11. heinäkuuta 2010 oli tehty, viisi maata esitti hakemuksen. Ne olivat Etelä-Afrikka, Egypti, Marokko, Tunisia ja Libya. Kaikki viisi hakijaa kuuluvat Afrikan vauraimpiin valtioihin.[9][10] Tunisia ja Libya vetäytyivät kilpailusta keväällä 2004 ennen lopullista äänestystä, sillä ne pyrkivät järjestämään kisat yhdessä, mitä FIFA ei hyväksynyt.[11] Jäljelle jääneistä maista Marokko oli vahvoilla, sillä se on ainoana Afrikan maana hakenut aiemminkin kisoja.[12] Marokko on hakenut kisoja peräti kolmesti: 1994, 1998 ja 2006.[12] Äänestyksessä 15. toukokuuta 2004 Etelä-Afrikka voitti kuitenkin kisat järjestettäväkseen 14 äänellä. Marokko sai 10 ääntä ja Egypti jäi ilman ääniä.[2]
Järjestelyt
Etelä-Afrikassa rakennettiin turnausta varten viisi uutta stadionia. Niistä kolme on ottelustadionia ja kaksi harjoituskenttää.[13] Viidelle muulle jo valmiina olevalle stadionille tehtiin kunnostustöitä.[13] Alkuperäisten suunnitelmien mukaan kunnostustyöt olisivat valmistuneet viimeistään lokakuussa 2009.[14] Rakennuskustannuksiksi arvioitiin hieman yli miljardi Yhdysvaltain dollaria.[15]
Kisapaikkojen rakentamisen ja kunnostamisen lisäksi Etelä-Afrikan joukkoliikenneinfrastruktuuria sekä turistien turvallisuutta täytyi parantaa FIFAn vaatimalle tasolle.[13] Britannian ulkoministeriön mukaan Etelä-Afrikassa on erittäin paljon rikollisuutta, mutta suurimmat ongelmat ovat kuitenkin turistialueiden ulkopuolella. Etelä-Afrikan hallinto vakuutti hoitavansa järjestelyt kuntoon ennen kisojen alkamista.[13] Jo pelkästään poliisivoimien tehostamiseen Etelä-Afrikan hallinto varasi 138 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[14]
Heinäkuussa 2009 Etelä-Afrikka ilmoitti, että kisojen järjestämiseksi tarvitaan 15 000 vapaaehtoistyöntekijää.[16] Apulaisia tarvittiin 16 eri osa-alueella, muun muassa myynnissä, tietoliikenneyhteyksissä, logistiikassa, terveydenhuollossa ja kuljetuksissa.[16] Ainoat vaatimukset vapaaehtoistyöntekijäksi pyrkivälle olivat täysikäisyys ja hyvä englannin kielen taito.[16] Kisojen jälkeen FIFA ilmoitti vapaaehtoisten määräksi 18 449 henkilöä.[17]
Huhut tapahtumapaikan siirtämisestä
Tiedotusvälineissä epäiltiin Etelä-Afrikan kykyä järjestää kisat ja pohdittiin, olisiko ne pitänyt siirtää johonkin toiseen maahan.[18] FIFAn edustajat pitivät kiinni kannastaan, että kisat pysyisivät Etelä-Afrikalla.[19] FIFAn pääsihteeri Sepp Blatter kuitenkin myönsi myöhemmin, että suunnitelmia varakisaisännän suhteen tehtiin, mutta kertoi niiden koskevan lähinnä tilannetta, jossa sattuisi esimerkiksi luonnonkatastrofi.[20][21]
Huolimatta FIFAn virallisesta kannasta huhut kisojen siirtämisestä toiseen maahan jatkuivat.[22] Syyskuussa 2008 Blatter kävi Etelä-Afrikassa vierailulla ja totesi järjestelyjen olevan hyvässä vaiheessa.[23] Kesäkuussa 2009 esiturnauksen aikana kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Danny Jordaan ilmoitti lopullisesti, että Etelä-Afrikka on valmis järjestämään kisat.[24]
Pelipaikat
17. maaliskuuta 2006 FIFA julkaisi lopullisen listan pelipaikoista. Pelipaikoista viisi rakennettiin MM–kilpailuja varten ja muita viittä peruskorjattiin.[25] Etelä-Afrikka käytti stadioneihin noin 13 miljardia randia[26] (noin 1,37 miljardia euroa). On myös esitetty väitteitä, että stadionit tuottavat jatkossa vain suuria kuluja (Valkoinen norsu).[27]
Kymmenestä stadionista kuusi sijaitsee yli kilometrin korkeudesta merenpinnasta, ja korkeimmalla olevat Soccer City ja Ellis Park ovat 1 753 metrin korkeudessa.[28] Korkealla pelaaminen muun muassa nopeuttaa pallon liikettä sekä vaikuttaa pelaajien terveyteen.[29][30] FIFAn johtavan lääkärin Jiri Dvorakin mukaan vaikutukset ovat kuitenkin vähäisiä.[31]
Lähes neljän miljoonan asukkaan Johannesburg on Etelä-Afrikan suurin kaupunki.Kapkaupunki on yksi Etelä-Afrikan kolmesta pääkaupungista. Muut ovat Pretoria ja Bloemfontein.
Etelä-Afrikassa järjestettiin 14.−28. kesäkuuta 2009 maanosien mestarien välinen esiturnaus, johon osallistui 8 maata. Turnaukseen pääsivät kunkin maanosaliiton mestari, isäntämaa ja hallitseva maailmanmestari. Näin ollen Euroopasta ja Afrikasta pääsi mukaan kaksi maata, Euroopasta Espanja ja maailmanmestari Italia sekä Afrikasta Egypti ja isäntämaa Etelä-Afrikka.[32] Molemmat Euroopan maat joutuivat kuitenkin pettymään turnaukseen, sillä Pohjois- ja Väli-Amerikan mestari Yhdysvallat pudotti ensin Italian alkulohkossa voittamalla maan maalein 3–1 ja välierissä Espanjan tuloksella 0–2 ja selvitti näin tiensä loppuotteluun Brasiliaa vastaan.[33] Loppuottelua Yhdysvallat johti ensimmäisen puoliajan jälkeen 2–0, mutta toisella puoliajalla puolustava mestari Brasilia nousi kolmella maalillaan voittoon.[34] Merkittävässä roolissa oli kaksi maalia tehnyt Luís Fabiano[34], joka myös voitti turnauksen maalipörssin viidellä osumallaan.[35]
Yhteensä 204 maata kuudelta eri mantereelta kilpailivat Etelä-Afrikan kisojen paikoista, joita oli yhteensä 32.[1]Etelä-Afrikka isäntämaana pääsi kisoihin ilman karsintaa, joten paikkoja oli jaossa 31.[1] Osassa maanosista karsinnat alkoivat jo vuoden 2007 puolella, ja ne päättyivät marraskuussa 2009. Vain Euroopan ja Afrikan paikkojen määrä oli varmaa, sillä Pohjois-Amerikan, Keski-Amerikan ja Karibian neljäs ja Etelä-Amerikan viides ratkaisivat yhden paikan karsintaotteluilla. Myös Oseanian karsintojen voittaja joutui kohtaamaan Aasian karsintojen viidennen.[1]
*Ranking (e) on joukkueen ranking ennen kilpailuja (26.5.2010) *Ranking (j) on joukkueen ranking kilpailujen jälkeen (14.7.2010)
Lohkoarvonta
Kisoihin päässeet 32 joukkuetta jaettiin neljään arvontakoriin. Ensimmäisessä korissa oli isäntämaa Etelä-Afrikka ja lokakuun 2009 FIFA-rankingin seitsemän parasta joukkuetta, toisessa korissa Aasian, Pohjois- ja Väli-Amerikan ja Oseanian joukkueet, kolmannessa korissa muut Afrikan ja Etelä-Amerikan joukkueet sekä neljännessä korissa muut Euroopan joukkueet.
Etelä-Afrikka sijoitettiin automaattisesti lohkon A ensimmäiseksi joukkueeksi, ja muut ensimmäisen korin joukkueet arvottiin lohkojen B–H ensimmäisiksi joukkueiksi. Tämän jälkeen arvottiin kori kerrallaan loput joukkueet ja niiden paikat lohkoihin A–H. Samasta maanosasta ei voinut tulla kahta joukkuetta samaan lohkoon lukuun ottamatta Eurooppaa, jonka joukkueita voi olla samassa lohkossa korkeintaan kaksi.
Lohkot arvottiin 4. joulukuuta 2009 Kapkaupungin International Convention Centressä.[40]
Alkulohkon ottelussa Yhdysvaltain ja Slovenian välillä malilainen erotuomari Koman Coulibaly teki kaksi virhettä, jotka herättivät julkista huomiota: 40 minuutin kohdalla hän varoitti yhdysvaltalaista Robbie Findleytä, kun pallo pelattiin hänen käteensä, ja näin Findley oli pelikiellossa lohkon päätöspelistä Algeriaa vastaan. Samassa ottelussa Coulibaly hylkäsi Yhdysvaltain maalin paitsiona, mikä todettiin hidastuksista myöhemmin virheelliseksi päätökseksi.[44][45]
Alkulohkon ottelussa Yhdysvaltain ja Algerian välillä algerialainen Antar Yahia sai toisen keltaisen kortin lisäajalla siitä syystä, että hän yritti estää muita algerialaisia valittamasta tuomarille.[46]
Neljännesvälierissä uruguaylainen Jorge Larrionda ei huomannut englantilaisen Frank Lampardin tekemää maalia. Lampard laukoi pallon, joka kimposi ylärimasta maaliviivan yli ja maasta taas kentälle. Myöhemmin muun muassa The Daily Telegraph julkaisi kuvasarjan[47], josta nähdään pallon ylittäneen maaliviivan. Englanti hävisi Saksalle ottelun lopulta 4–1 ja putosi näin jatkopeleistä.[48][49]
Neljännesvälieräottelussa Argentiinan ja Meksikon välillä Carlos Tévez teki maalin paitsioasemasta. Italialainen Roberto Rosetti ei huomannut tätä ja hyväksyi maalin. Maalin jälkeen meksikolaiset piirittivät avustavan erotuomarin, ja puoliajalla argentiinalaisilla ja meksikolaisilla oli pientä sanaharkkaa.[50][51]
Tuomarivirheet herättivät keskustelua siitä, tarvitaanko jalkapalloon esimerkiksi maalilinjalle kamera, joka kertoisi ylittääkö pallo maalilinjan. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA kuitenkin kommentoi asiaa, että pelin keskeyttäminen videotarkistuksen ajaksi hidastaisi peliä liikaa.[50]
Samoin kuin vuoden 2006 MM-kilpailuissa, mukana olleet joukkueet nimesivät 23 pelaajaa kokoonpanoonsa. Joukkueiden lopullinen kokoonpano piti olla vahvistettuna viimeistään 1. kesäkuuta 2010 mennessä. Loukkaantumisten sattuessa joukkueilla oli mahdollisuus korvata pelaaja 24 tuntia ennen ensimmäistä peliään.[52]
FIFAlla on ollut tapana käyttää maskottia vuoden 1966 Englannin kisoista lähtien. Etelä-Afrikan kisojen virallinen maskotti oli nimeltään Zakumi (s. 16. kesäkuuta 1994). Tämä vihreähiuksinen leopardi julkaistiin 22. syyskuuta 2008. Nimensä se sai Etelä-Afrikan maatunnuksesta ZA ja sanasta kumi, joka tarkoittaa monella Etelä-Afrikan kielellä kymmentä. Zakumin kuvitteellisena syntymäpäivänä 16. kesäkuuta Afrikassa vietetään nuorten päivää (engl.Youth Day) ja syntymävuonna 1994 Etelä-Afrikka julistettiin demokraattiseksi valtioksi. Hahmon kehitti kapkaupunkilainen Andries Odendaal.[53]
Jabulani oli turnauksen virallinen pelipallo. Sana jabulani on zulua ja tarkoittaa juhlimista.[54] Pallossa oli 11 eri väriä, jotka edustivat jalkapallon 11:tä pelaajaa, Etelä-Afrikan 11:tä virallista kieltä sekä Etelä-Afrikan 11:tä heimoa.[55] Pallo koostui kahdeksasta toisiinsa kuumasaumatusta 3D-paneelista, minkä väitettiin tekevän pallosta täydellisen pyöreän sekä entistä tarkemman.[55] Kilpailujen loppuottelu pelattiin erillisellä Adidas Jo'bulani -pallolla. Jo'bulanissa oli kultaisilla kuvioinnit ja sen nimi oli kunnianosoitus Johannesburgille, jota kutsutaan myös Jo'burgiksi.[56] Jabulani sai kritiikkiä ja FIFA myönsi "ettei kisapallo ole täydellinen".[57] Muun muassa pallon lentorataa[58] ja käyttäytymistä ilmassa[59] arvosteltiin.
Esiturnauksen aikana katsojat olivat suurimmalta osalta eteläafrikkalaisia kannattajia, jotka ovat tottuneet käyttämään vuvuzelaa, muovista puhallinsoitinta, jalkapallo-otteluissa.[64] Soitin aiheutti kuitenkin paheksuntaa varsinkin eurooppalaisten pelaajien ja valmentajien keskuudessa, sillä siitä lähtevä kova sireenimäinen ääni häiritsi keskittymistä otteluun.[65][66] Järjestäjät harkitsivat sen kieltämistä varsinaisen turnauksen aikana, mutta päättivät kuitenkin sallia sen vedoten siihen, että varsinaisessa turnauksessa eteläafrikkalaisia faneja on huomattavasti vähemmän kuin esiturnauksen aikana.[67][68]
Turnauksen alussa katsomossa soitettavien vuvuzela-torvien äänestä tuli televisiokatsojilta negatiivista palautetta. Torvien kieltämistä harkittiin, mutta paikalliseen kulttuuriin kuuluvina niiden käyttö sallittiin.[69] Useat televisiokanavat Yleisradio mukaan lukien ilmoitti ottavansa käyttöön määrättyjen taajuuksien suodattamisen, jotta torvien ääni saatiin hieman hiljaisemmiksi.[70] Turnauksen aikana mm. Patrice Evra ja Lionel Messi kritisoivat vuvuzeloja.[71][72]
MM-kilpailut alkoivat isäntämaa Etelä-Afrikan ja Meksikon välisellä ottelulla. Eteläafrikkalainen Siphiwe Tshabalala teki myös kilpailujen ensimmäisen maalin Meksikoa vastaan.[75] Ranskan Nicolas Anelka lähetettiin kesken turnauksen kotiin hänen arvosteltuaan päävalmentaja Raymond Domenechia.[76] Huolimatta tappiosta Uruguaylle lohkon viimeisellä kierroksella Meksiko pääsi myös pudotuspeleihin yhdessä Uruguayn kanssa.[77] Kisojen jälkeen Ranskan hyökkääjä Thierry Henry tapasi Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn keskustellakseen Ranskan epäonnistumisesta MM-kisoissa.[78]
Eteläkorealainen Park Ji-sung teki MM-kisahistoriaa tehdessään maalin Kreikkaa vastaan: hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin kolmella eri mantereella MM-kilpailuissa.[79] Argentiinalainen Gonzalo Higuaín teki MM-kilpailujen ensimmäisen ja ainoanhattutempun Etelä-Koreaa vastaan.[80] Kreikka teki omaa jalkapallohistoriaa Nigeriaa vastaan ottamalla ensimmäisen pisteensä ja tehden ensimmäisen maalinsa MM-kilpailuissa.[81] Lohkosta jatkoon menivät kolme voittoa saavuttanut Argentiina sekä päätöskierroksella Nigerian kanssa tasapelin pelannut Etelä-Korea.[82][83]
C-lohkon ottelut aloittivat Englanti sekä USA, jotka pelasivat 1–1 tasapelin; ottelussa Englannin maalivahti Robert Green epäonnistui Clint Dempseyn kaukolaukauksen torjunnassa, mikä aiheutti keskustelua mediassa.[84][85] Slovenian ja Yhdysvaltain välisen ottelun jälkeen suurimmaksi puheenaiheeksi nousi erotuomari Koman Coulibaly, joka hylkäsi Yhdysvaltain maalin paitsiona.[86] USA ratkaisi jatkopaikkansa Algeriaa vastaan vasta lisäajalla Landon Donovanin maalilla.[87] Toisena maana jatkoon meni Englanti.
Loukkaantumisista kärsinyt Saksa, jonka menestymismahdollisuuksia epäiltiin[88], aloitti kisat voittamalla Australian 4–0 ja nousi näin MM-kilpailujen suosikkijoukkueisiin.[89] Saksan jatkopaikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella, kun se voitti Ghanan Mesut Özilin maalilla 1–0.[90] Myös Ghana pääsi jatkoon, kun Australia voitti Serbian 2–1.[91] Ghana oli ainoa Afrikan maa, joka selviytyi pudotuspeleihin.[92]
Japani aloitti kisat pienoisella yllätyksellä voittamalla Kamerunin 1–0.[93] Alankomaat selvitti alkulohkon toisena joukkueena ilman pistemenetyksiä.[94] Lohkon toisessa päätöspelissä Japani teki kaksi vapaapotkumaalia Tanskaa vastaan ja jatkoi 3–1 voiton turvin jatkoon.[95]
Ennen lopputurnausta Uuden-Seelannin menestymismahdollisuuksia epäiltiin,[96] mutta Uusi-Seelanti ei hävinnyt turnauksessa otteluakaan.[97] Myös hallitseva maailmanmestari Italia putosi jatkopeleistä jäätyään lohkonsa viimeiseksi.[98]
G-lohko oli ennalta nimetty kisojen kuolemanlohkoksi, joskin Pohjois-Korea oli arvioitu sen heikoimmaksi joukkueeksi.[99] Toisella kierroksella Portugali voitti Pohjois-Korean peräti 7–0; ottelu näytettiin myös poikkeuksellisesti Pohjois-Koreassa.[100] Huolimatta Norsunluurannikon voitosta Pohjois-Koreaa vastaan, lohkosta jatkoon pääsivät Brasilia ja Portugali, jotka pelasivat maalittoman tasapelin viimeisellä kierroksella.[101][102]
Pian kisojen päättymisen jälkeen lähti liikkeelle huhu, jonka mukaan Pohjois-Korean päävalmentaja Kim Jong-Hun sekä pelaajat olisi lähetetty heikkojen esitysten vuoksi kotimaassaan työleireille. FIFA ryhtyi tutkimaan asiaa, ja lopulta elokuun lopulla totesi väitteet nöyryyttämisestä ja työleireille lähettämisestä perusteettomiksi. Oletus ei perustunut FIFAn edustajan henkilökohtaiseen tapaamiseen pelaajien tai valmentajan kanssa, vaan haastatteluihin sekä Pohjois-Korean liiton lausuntoon.[103]
Voittaessaan Hondurasin Chile katkaisi 48 vuoden voitottoman kautensa jalkapallon MM-kilpailujen lopputurnauksessa.[104] Sveitsi teki kilpailujen siihen mennessä suurimman yllätyksen voittaessaan mestarisuosikki Espanjan.[105] Chile jatkoi viimeisen kierroksen tappiostaan huolimatta jatkoon yhdessä Espanjan kanssa.[106]
Pudotuspeleissä (pronssi- ja loppuottelut mukaan lukien) ottelun ollessa tasatuloksessa varsinaisen peliajan jälkeen, pelattiin kaksi 15 minuutin jatkoaikaa. Jos tilanne oli tasan jatkoaikojen jälkeen, ottelun tulos ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.[74]
Ensimmäiseen jatkopelipäivään Uruguay lähti päästämättä yhtään maalia turnauksessa. Vaikka Etelä-Korea tekikin joukkueelle maalin, Uruguay pääsi passiivisella pelillään jatkoon Suárezin kahdella osumalla.[108] Samana päivänä pelattu USAn ja Ghanan välinen neljännesvelierä oli turnauksen ensimmäinen jatkoajalle mennyt peli. Ghanan Gyan teki jatkoajan ainoan maalin jo kolmen minuutin pelin jälkeen.[109]
Toisena pelipäivänä Saksan ja Englannin välisessä ottelussa koettiin dramatiikkaa. Vain minuutti Saksan 2−1-johtomaalin jälkeen Frank Lampard potkaisi pallon Saksan maaliin, mutta erotuomari Jorge Larrionda ei nähnyt pallon käyvän maalissa. Toisen puoliajan alussa Lampard laukoi vielä vapaapotkun ylärimaan, mutta Englanti hävisi ottelun ja sijoittui huonommin kuin kertaakaan aiemmin MM-tasolla.[110] Päivän toisessakin ottelussa tuomarivirhe ratkaisi maalitilanteen, sillä Argentiinan Carlos Tévezin paitsiomaali hyväksyttiin. Meksiko taisteli loppuun asti ja sai hyviä maalipaikkoja, mutta Diego Maradonan luotsaama Argentiina selvitti tiensä jatkoon.[111]
Brasilia ja Chile vastakkain neljännesvälierässä 28. kesäkuuta. Brasilia voitti ottelun 3–0.
Alankomaat sai otteluun Slovakiaa vastaan loukkaantumisesta kärsineen Arjen Robbenin kentälle avauskokoonpanoon. Jo vartin pelaamisen jälkeen hän upotti kaukolaukauksen Slovakian verkkoon. Ottelu päättyi Alankomaan voittoon 2–1, kun Slovakia oli kaventanut lopussa rangaistuspotkusta[112] Illan toisessa ottelussa Brasilia voitti helposti Chilen, joka oli ensimmäinen kisoista pudonnut eteläamerikkalainen joukkue.[113]
Viimeisenä neljännesvälieräpäivänä ottelussa Japani−Paraguay tehtiin historiaa, sillä kumpikaan joukkue ei ollut aiemmin päässyt puolivälieriin asti.[114] Ottelussa päädyttiin maalittomaan tasapeliin, ja rangaistuspotkukilpailussa Paraguay varmisti Etelä-Amerikalle jo neljännen puolivälieräpaikan.[115] Päivän toisessa ottelussa alkusarjassa ilman päästettyjä maaleja pelannut Portugali kohtasi naapurimaansa Espanjan. Portugali ei lukuisista yrityksistä huolimatta saanut ottelussa maalia, joten Espanja voitti David Villan maalilla 1–0. Portugalin tähden Cristiano Ronaldon hermojen sanottiin pettäneen tappion vuoksi, ja hän käyttäytyi sopimattomasti kameramiestä kohtaan sylkäisemällä tätä päin.[116]
Puolivälierät alkoivat kahden mestarisuosikin, Brasilian ja Alankomaiden, välisellä ottelulla. Brasilia siirtyi ottelun alussa johtoon Robinhon maalilla. Felipe Melo syötti pystysyötön, jonka Robinho ohjasi ensimmäisellä kosketuksella Maarten Stekelenburgin ohi. Hollantilaiset tasoittivat ottelun toisella puoliajalla, kun Melo ohjasi Wesley Sneijderin keskityksen omaan maaliinsa. Vartti myöhemmin Sneijder puski Dirk Kuytin syötön maaliin ja vei Hollannin 2–1-johtoon. Melo sai noin viisi minuuttia maalin jälkeen punaisen kortin tallottuaan Arjen Robbenia. Ottelu päättyi 2–1, ja näin viisinkertainen maailmanmestari Brasilia tippui MM-kilpailuista toisen kerran peräkkäin puolivälierävaiheessa.[117]
Uruguay voitti Ghanan rangaistuspotkukilpailun jälkeen.
Alankomaiden välierävastustaja tuli ottelusta Uruguay–Ghana. Uruguay aloitti ottelun painostamalla, mutta ensimmäisen puoliajan lopulla Ghanakin sai muutaman vaarallisen maalintekopaikan. Ensimmäisen puoliajan lisäajalla nähtiin ottelun ensimmäinen maali, kun Sulley Muntari ohitti kaukolaukauksellaan Uruguayn maalivahdin Fernando Musleran. Uruguayn Diego Forlán tasoitti ottelun toisella puoliajalla vapaapotkusta. Koska varsinaisella peliajalla ei tehty enempää maaleja, haettiin ratkaisua jatkoajalta. Jatkoajan lopulla, Ghanan vapaapotkun jälkitilanteesta, Luis Suárez torjui käsillään Dominic Adiyiahin yrityksen ja sai punaisen kortin. Tilanteesta tuomitun rangaistuspotkun Asamoah Gyan laukoi ylärimaan, ja ottelu ratkaistiin rangaistuspotkukilpailussa, jonka Uruguay voitti 4–2.[118]
Puolivälierien kolmannessa ottelussa kohtasivat kaksi menestynyttä jalkapallomaata, Saksa ja Argentiina. Ottelun ensimmäinen maali tuli kolmannella minuutilla, kun Thomas Müller puski pallon Bastian Schweinsteigerin vapaapotkusta maaliin. Saksa ratkaisi pelin toisella puoliajalla, kun Müller riisti Argentiinan puolustukselta pallon ja muutaman syötön jälkeen Miroslav Klose teki ottelun toisen maalin. Muutama minuutti myöhemmin Schweinsteiger syötti Arne Friedrichille, joka teki ensimmäisen maajoukkuemaalinsa. Loppulukemat 4–0 viimeisteli Klose Mesut Özilin syötöstä.[119]
Viimeisessä puolivälieräottelussa kohtasivat Espanja ja Paraguay. Ensimmäisellä puoliajalla Espanja hallitsi pallollista peliä, mutta Paraguay painosti Espanjan pallollista pelaajaa sekä esti syöttösuunnat. Ottelun toisella puoliajalla nähtiin kahdessa minuutissa kolme rangaistuspotkua: ensin Gerard Piqué kaatoi Paraguayn Oscar Cardozon rangaistusalueella, mutta Iker Casillas torjui Cardozon yrityksen. Toisessa päässä Antolín Alcaraz kaatoi David Villan. Xabi Alonso laukaisi rangaistuspotkun maaliin. Ottelun erotuomari Carlos Batres hylkäsi kuitenkin maalin, koska espanjalaiset olivat juosseet liian aikaisin rangaistusalueelle. Alonso epäonnistui uusintayrityksessään. Ottelun ainoan maalin teki Villa, ja Espanja eteni näin välieriin.[120]
Ensimmäinen välieräottelu pelattiin Alankomaiden ja Uruguayn välillä. Ottelun avausmaalin teki Alankomaiden kapteeni Giovanni van Bronckhorst, joka potkaisi pallon kaukaa ohi Fernando Musleran. Uruguayn tasoituksesta vastasi neljä minuuttia ennen ensimmäisen puoliajan loppumista Diego Forlán. Toisella puoliajalla hollantilaiset tekivät kaksi maalia. Ensin Wesley Sneijder uruguaylaispuolustajasta suuntaamuuttanut laukaus meni tolpan kautta sisään, ja muutamaa minuuttia myöhemmin Arjen Robbenin puskumaali siirsi Alankomaat 3–1-johtoon. Sneijderin maali oli kuitenkin siitä kyseenalainen, että Robin van Persie näytti olevan paitsiossa, kun hän päästi pallon menemään jalkansa alta maaliin ja osallistui näin passiivisesti peliin. Lisäajalla Maximiliano Pereira kavensi ottelun lopputulokseksi 3–2.[122]
Toisessa välieräottelussa kohtasivat Espanja sekä Saksa. Saksa lähti otteluun puolustavalla pelitaktiikalla. Ottelun avausmaali, joka jäi myös ottelun ainoaksi, nähtiin 73 minuutin pelin jälkeen, kun Carles Puyol puski Xavin antaman kulmapotkun aivan yläriman alapuolelta maaliin. Espanja eteni näin ensimmäisen kerran MM-kilpailujen loppuotteluun.[123]
Saksa oli tehnyt viisi muutosta välieräottelun avauskokoonpanoonsa, ja Uruguay sai takaisin pelikiellon kärsineen Luis Suárezin sekä Diego Luganon. Ottelun ensimmäisen maalin teki Thomas Müller 18. minuutilla. Hän oli saanut pallon, kun Fernando Muslera oli torjunut Bastian Schweinsteiger laukauksen. Maali oli Müllerin turnauksen viides. Ottelun tasoitti Uruguayn Edinson Cavani. Schweinsteiger menetti keskikentällä pallon Diego Pérezille, joka syötti Suárezille, jonka syötöstä Cavani laukoi maalin. Uruguay siirtyi toisella puoliajalla johtoon, kun Diego Forlán laukoi Arévalo Ríosin keskityksestä pallon maaliin. Maali oli myös Forlánin viides lopputurnauksessa. Saksan tasoitus tuli viisi minuuttia myöhemmin, kun Jerome Boatengin keskityksestä Marcell Jansen puski pallon maaliin. Ottelun loppulukemat 3–2 viimeisteli Sami Khedira kulmapotkun jälkitilanteesta.[124]
Espanjan joukkue juhlii maailmanmestaruutta loppuottelun jälkeen.
Loppuottelussa kohtasivat Espanja ja Alankomaat. Molemmille joukkueille turnausvoitto olisi ollut maan historian ensimmäinen. Espanja hallitsi ottelua aina enemmän sen edetessä, mutta alankomaalaiset saivat luotua vaarallisia maalintekopaikkoja. Alankomaiden Arjen Robbenille tarjoutui ensimmäisen puoliajan paras maalintekopaikka, kun hän pääsi läpiajoon. Espanjan maalivahti Iker Casillas torjui kuitenkin Robbenin yrityksen. Varsinaisen peliajan jälkeen oltiin maalittomassa tasapelissä. Ottelun ainoan punaisen kortin sai Alankomaiden John Heitinga, kun hän kaatoi Andrés Iniestan, joskin Iniesta kaatui helpohkosti. Iniesta ratkaisi loppuottelun, kun jatkoaikaa oli jäljellä viisi minuuttia. Hänen laukauksensa meni Alankomaiden maalivahti Stekelenburgin kainalon alta maaliin. Se jäi jatkoajan ainoaksi maaliksi, ja Espanja voitti historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuden. Alankomaat jäi kolmannen kerran MM-hopealle.[125]
Kilpailujen jälkeen FIFA rankaisi Alankomaita noin 11 tuhannen euron ja Espanjaa noin 7300 euron sakoilla epäurheilijamaisesta käytöksestä. Loppuottelussa alankomaalaiset ottivat kahdeksan ja espanjalaiset viisi keltaista korttia.[126]
Etelä-Afrikan MM-kilpailuissa tehtiin yhteensä 145 maalia[129] 96[130] eri pelaajan tekemänä. Tämä maalimäärä on MM-kilpailujen historian vähiten sen jälkeen, kun siirryttiin 64 ottelun lopputurnaukseen.[17]
Kultainen pallo jaettiin turnauksen parhaimmalle pelaajalle. FIFAn tekninen työryhmä julkisti kymmenen pelaajan listan, josta median edustajat valitsevat kisojen kolme parasta pelaajaa.[131] Kultaisen pallon voitti uruguaylainen Diego Forlán.[132]
Kilpailujen parhaalle maalintekijälle myönnettiin kultainen kenkä. Koska sekä Diego Forlán, Thomas Müller, Wesley Sneijder että David Villa saivat viisi maalia kukin, palkinto myönnettiin eniten maalisyöttöjä tehneelle pelaajalle.[133] Kultaisen kengän voitti viidellä maalillaan ja kolmella maalisyötöllään saksalainen Thomas Müller.[134]
Kilpailujen vähiten varoituksia ottanut joukkue Espanja voitti FIFAn reilun pelin palkinnon. Vain pudotuspeleihin päässeet joukkueet olivat kelvollisia voittamaan tämän palkinnon.[133]
FIFA.com-verkkosivuston käyttäjät valitsivat turnauksen tähdistöjoukkueen:[138]
Kisat lähetettiin Suomessa teräväpiirtoisenaYleHD-kanavalla sekä normaalilaadulla. Muun muassa DNA[139] näytti kaapeliverkossaan maksutta kisoja teräväpiirtolaatuisena. Kisat lähetettiin myös normaalilaadulla TV2:lla ja joitakin otteluita näytettiin FST5-kanavalla.[140][141]
Yhdysvalloissa jalkapallon MM-kilpailuja näytti kaksi televisioasemaa: ESPN sekä espanjankielinien Univision. ESPN oli maksanut 100 miljoonaa ja Univision 325 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria TV-oikeuksista sekä Etelä-Afrikan että Brasilian MM-kilpailuihin.[142] Noin 19,6 miljoonaa yhdysvaltalaista katsoi Ghanan ja Yhdysvaltain neljännesvälieräottelua, mikä oli Yhdysvaltain ennätys[142]. Ennätyksen rikkoi myöhemmin loppuottelu, jota seurasi 24,3 miljoonaa[143] katsojaa. Maailmanlaajuisesti loppuottelua seurasi noin 700 miljoonaa ihmistä[144]. Suomessa finaalia seurasi 1 235 000[145] ja Englannissa 18,4 miljoonaa[146] katsojaa.
20 Centres for 2010 oli FIFAn virallinen kampanja MM-kilpailuissa. Kampanjan tarkoitus oli parantaa julkista terveydenhuoltoa, koulutusta ja jalkapalloa kehittymättömillä alueilla eri puolella Afrikkaa. Parannukset oli tarkoitus toteuttaa kahden kymmenen Football for Hope Centren kautta. Kampanja oli osa Football for Hope -liikettä.[149]
MM-kilpailujen järjestäminen vaikutti merkittävästi Etelä-Afrikan talouteen. MM-kilpailujen järjestäminen koski noin 700 000[152] työntekijää. Kisojen taloudellisten vaikutusten bruttoarvo arvioitiin 93 miljardiksi randiksi (noin 9,2 miljardia euroa).[152] Esimerkiksi Etelä-Afrikan mainosteollisuus kasvoi kisojen ansiosta noin 200 miljoonalla[153]dollarilla. Myös maan liikenneinfrastruktuuriin tehtiin parannuksia. Näitä olivat muun muassa Durbaniin rakennettu uusi lentoasema[154][155] (Kuningas Shakan kansainvälinen lentoasema) sekä Gautengin provinssiin rakennettu Gautrain-rautatie, joka yhdistää Johannesburgin, O. R. Tambon lentoaseman ja Pretorian toisiinsa.[156]
FIFAn jakamat palkintorahat
FIFA päätti vuoden 2009 lopussa jakamistaan rahasummista eri joukkueille. FIFA päätti nostaa palkintorahasummaa 197 miljoonasta eurosta (vuodesta 2006) 316 miljoonaan euroon. Voittaja saisi noin 23, toinen 18, kolmas 15 ja neljäs 13,5 miljoonaa euroa. Muut puolivälieräjoukkueet 10,5, muut pudotuspeleihin päässeet joukkueet 6,8 ja lohkovaiheessa pudonneet joukkueet 6 miljoonaa euroa. FIFA jakoi myös jokaiselle joukkueelle noin 750 000 euroa valmistautumisrahaa ennen turnausta. Summa sisältää myös 30 miljoonaa euroa, jotka FIFA jakoi seurajoukkueille, joiden pelaajia pelasi MM–kilpailuissa.[127]
Kritiikki ja negatiiviset ilmiöt
Yhteiskunnalliset ilmiöt
Ennen MM-kilpailija monia laittomissa rakennuksissa eri kaupungeissa asuneita eteläafrikkalaisia siirrettiin "pakolaisleireille". Esimerkiksi Kapkaupungissa sijaitsevalla Blikkiesdorpin alueella asui 15 000 ihmistä 3 000 väliaikaisessa rakennuksessa[26]. Väliaikaisia leirejä on kutsuttu[27]keskitysleireiksi. Useita slummirakennuksia tuhottiin ja poliisia on käsketty pakkosiirtämään ihmisiä kilometrien päähän keskustasta.[157] Ennen kisoja Johannesburg ja Kapkaupunki kielsivät slummirakennusten tuhoamiset ja pakkosiirrot.[27][157] Muun muassa Amnesty International esitti kriittikkiä poliisin toimista kilpailujen aikana.[27][158]
Eteläafrikkalaiset viranomaiset arvioivat, että jalkapallon MM-kilpailut toisivat maahan noin 40 000[159]prostituoitua lisää. Maassa oli jo ennestään ollut noin 100 000[159] prostituoitua. Turisteja varoitettiinkin HIVistä, sillä Etelä-Afrikan HIViin tai AIDSiin sairastuneiden prosentuaalinen osuus on maailmankorkein[159], ja arvioiden mukaan prostituoiduista noin puolet[160] olisivat HIVin tai AIDSin kantajia. FIFA kuitenkin kielsi kondomien jakamisen stadionien läheisyydessä.[161]
Lippujen hinnat
Otteluissa näkyi useasti tyhjiä paikkoja. FIFAn mukaan liput oli kuitenkin myyty, mutta niitä ei käytetty. Muun muassa Etelä-Korean ja Kreikan välisessä ottelussa oli noin 11 000 vapaata paikkaa.[162] Lippuja pidettiin myös kalliina: normaalihintainen lippu maksoi noin 110 euroa.[163] FIFA myönsikin, että lippujen hinta oli liian korkea.[164]
Turvallisuushäiriöt
Kilpailujen aikana tapahtui muutamia turvallisuushäiriöitä. Jalkapallokannattaja pääsi Englannin maajoukkueen pukuhuoneeseen Englannin ja Algerian välisen ottelun jälkeen. Englannin jalkapalloliitto lähetti FIFAlle valituksen turvallisuustekijöiden heikkoudesta tapauksen jälkeen.[165]
Kreikan maajoukkueen pelaajilta varastettiin noin 1 500 euroa hotellihuoneesta.[166] Myös usean maan turisteja ryöstettiin turnauksen aikana.[167] Irakin turvallisuuspalvelun mukaan Al-Qaida suunnitteli terrori-iskua MM-kilpailuihin.[168] Turnauksen aikana pelikentille pääsi juoksemaan katsojia useissa eri otteluissa. Ehkä merkittävin tapaus sattui ennen turnauksen loppuottelua, kun espanjalainen häirikkö Jimmy Jump ryntäsi kentälle yrittäen lakittaa kisojen voittopokaalin punaisella myssyllä.[169]
.jpg)
.jpg)
