Kesäkuun 16. päivänä 60–80 rakennustyöläistä aloitti lakon eräällä Itä-BerliininStalinalleen varrella olleella työmaalla ja järjesti mielenosoitusmarssin sieltä Walter Ulbrichtin hallitusrakennuksen eteen. Aluksi he osoittivat mieltään vain työnormien korottamista vastaan, mutta kun heidän mukaansa tuli lisää marssijoita, he alkoivat vaatia myös vapaita vaaleja ja presidentti Wilhelm Pieckin eroa.[2]
Uudet tuotantovaatimukset kumottiin, mutta tästä huolimatta tilanne vaikeutui. Länsi-Berliinissä toimiva yhdysvaltalaisen miehitysvyöhykkeen radio tiedotti tapahtumista, mikä osaltaan edesauttoi mielenosoituksien leviämistä muualle Saksan demokraattiseen tasavaltaan.
Kesäkuun 17.
Noin 100 000 mielenosoittajaa oli kokoontunut Itä-Berliiniin ja lukuisat ihmiset pitivät työnseisauksia ja protesteja teollisuuskeskuksissa ja DDR:n suurimmissa kaupungeissa. SED:n puoluevirkailijat perustivat omia pienempiä ryhmiä vastustamaan kansannousua. Kansanpoliisi pidätti monia mielenosoittajia. DDR:n hallitus päätti käyttää asevoimaa ja pyysi Neuvostoliitolta sotilaallista apua.
Neuvostoliitto puuttui tapahtumien kulkuun julistamalla 17. kesäkuuta 1953 maahan poikkeustilan. Neuvostoliitto käytti asevoimia tilanteen rauhoittamiseksi ja laittoi liikkeelle 16 divisioonaa ja 20 000 sotilasta. Seuranneissa kahakoissa kuoli 513 saksalaista, joista 116 oli SED:n puoluetoimitsijoita, ja 1 838 haavoittui. Vangittujen määrä nousi tuhansiin (5 100 vangittua), kuolemanrangaistus palautettiin käyttöön[2] ja pikaoikeus teloitti suuren määrän ihmisiä (106 teloitettua). Vankeusrangaistuksiin tuomittiin 1 200 mielenosoittajaa.[3]
Kansannousun merkitys
Itä-Saksan kansannousun muistoksi Länsi-Berliinissä julkaistu postimerkki.
Saksan liittotasavallassa kansannousun vuosipäivää, 17. kesäkuuta, vietettiin vuoteen 1990 saakka vuosittain kansallisena muistopäivänä, jonka nimi oli Saksan yhtenäisyyden päivä (saks.Tag der Deutschen Einheit). Sen jälkeen, kun Saksat yhdistyivät lokakuussa 1990, on samannimistä juhlapäivää vietetty 3. lokakuuta.
Kuuluisa saksalainen runoilija Bertolt Brecht kuvasi runossaan kansannousun tapahtumia:
Kesäkuun 17. päivän kapinan jälkeen kirjailijaliiton sihteeri jakoi Stalinalleella lentolehtisiä. Niistä voitiin lukea, että kansa oli menettänyt hallituksen luottamuksen, ja että ainoastaan työtahdin kaksinkertaistaminen saattaisi palauttaa sen. Eikö olisi yksinkertaisempaa, että hallitus hajottaisi kansan ja valitsisi tilalle uuden?
Lähteet
Junnila, Tuure: Utopia luokattomasta yhteiskunnasta: Luokkavastakohdat ja luokkataistelu Itä-Euroopan sosialistisissa maissa. WSOY, 1982.
Viitteet
↑Teil 317. Juni 1953. Viitattu 17.6.2024. (saksaksi)
