Hallituksen vastainen mielenosoitus Helsingissä 2015, johon arvioitiin osallistuvan 30 000 ihmistä.Kylttejä mielenosoituksesta.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Puutteellinen määritelmä. Käytännössä lähteetön. Suuri osa sisällöstä aiheen vierestä. Satunnaisia luettelointeja. Huonoa suomea. Ym jne
Mielenosoitus on toiminta tai teko, jolla esitetään huomiota herättävästi vaatimus, vastalause, mielipide tai muu sellainen. Sanaa käytetään joukkoesiintymisestä.[1]
Rauhanomaisen mielenosoituksen järjestäminen tai sellaiseen osallistuminen on perustavanlaatuinen ja universaali ihmisoikeus. Mielenosoituksessa käytetään ainakin kahta erittäin merkittävää vapautta ja oikeutta, sananvapautta ja kokoontumisvapautta. Mielenosoituksiin liittyvät iskulauseet, yksinkertaiset lauseet tai sanat, joita toistetaan mielipiteen ilmaisemiseksi. Näitä iskulauseita huudellaan tai niitä kirjoitetaan kyltteihin.
Rauhanomaisen mielenosoittamisen kieltämistä pidetään vajeena ihmisoikeuksien toteutumisessa, koska kansanvallan perusteena on vapaa vaikuttaminen yleiseen mielipiteeseen ja julkinen mielipiteen muokkaaminen.
Suomessa mielenosoittaminen on perusoikeus, joka mainitaan perustuslain toisessa luvussa: Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin[2]. Suomessa ei mielenosoitukseen anota lupaa, vaan annetaan ilmoitus mielenosoituksesta, jotta yleinen järjestys ja turvallisuus kyetään takaamaan.
Viranomaisilla on perusoikeuksien turvaamis- ja edistämisvelvollisuus: Julkisen vallan on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä ja luomalla edellytyksiä yleisten kokousten järjestämiselle[3].
Sosiologi Risto Alapuron mukaan mielenosoituksilla on kaksi keskeistä piirrettä: ryhmän tai luokan edustaminen sekä vaatimuksen “lavastaminen” julkiseen tilaan[4]. Maan historia, poliittinen järjestelmä ja kulttuuri vaikuttaa siihen minkälaiset toiminnan muodot koetaan hyväksyttäviksi, sekä minkälainen edustus koetaan legitiiminä[4].
Tavallinen mielenosoitus on yleensä ulkotiloissa tapahtuvaa fyysistäselvennä mielipiteen ilmausta. Tämän lisäksi on olemassa virtuaalimaailmassa (videopeleissä tai keskustelualueilla (kuten keskustelupalstoilla) tapahtuvia, jokseenkin harvinaisia mielenosoituksia. Esimerkiksi toukokuussa 2007 suositussa tietokoneroolipelissäWorld of Warcraft pelaajat muodostivat pitkän ruumisjonon virtuaalihahmoista osoittaen mieltään yhdysvaltalaiselle Blizzard Entertainment -peliyhtiölle heidän huonon asiakaspalvelunsa takia.[5]
Suomen suurin yksittäinen mielenosoitus on vuoden 2018 Helsinki Pride, johon osallistui 30. kesäkuuta 100 000 ihmistä.[6]
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset turvaavat oikeuden vain rauhanomaiseen kokoontumiseen[7]. Mielenosoitus on kuitenkin rauhanomainen, vaikka se ärsyttäisi tai loukkaisi ihmisiä, jotka ovat eri mieltä mielenosoituksen viestin kanssa[8].
Väkivallalla tarkoitetaan tyypillisesti sellaisen fyysisen voiman käyttöä muita kohtaan, joka voi johtaa loukkaantumiseen, kuolemaan tai vakavaan vahinkoon omaisuudelle[8]. Pelkkä töniminen, tuuppiminen tai ajoneuvoliikenteen, jalankulkuliikenteen tai arkitoimen häiriytyminen ei kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaan ole väkivaltaa[8]. Syrjintä tai väkivaltaan yllyttäminen ei kuitenkaan ole sallittua[9].
Rauhallista mielenosoittamista ei tule sekoittaa mellakkaan. Mellakat voivat syntyä mielenosoituksista, kun pieni osanottajajoukko menee liian pitkälle tai viranomaisten häirittyä rauhanomaista mielenosoitusta. Mellakoijat saattavat rikkoa ikkunoita yms. omaisuutta ja käyttäytyä uhkaavasti, jota yleensä seuraa poliisin väliintulo.
Uutisoinnin ja julkisen keskustelun vaikutus väkivallan esiintymiseen
Tutkimusten mukaan väkivallan esiintymiseen vaikuttaa merkittävästi julkinen diskurssi ja miten media käsittelee aihetta[10]. Ruud Koopmansin ja Susan Olzakin mukaan median luoma näkyvyys väkivaltaisiin tekoihin voi pahimmillaan toimia voimakkaana kannustimena vastaaviin tekoihin tulevaisuudessa, varsinkin jos julkisessa keskustelussa herää risitiriitaisia reaktioita tai väkivaltaan kannustamista[10].
Greta Thunbergin maailmanlaajuiseksi levinnyt ilmastonmuutoksen vastainen mielenosoitus 2018-
Mielenosoitusmalleja
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tarkennus: Vaikuttaa uudelta tutkimukselta
Joukkokokous
Sodanvastainen mielenosoitus Lontoossa 20. maaliskuuta 2005Suurlakon aikana Suomen suurimmissa kaupungeissa kokoonnuttiin ennennäkemättömän laajoihin mielenosoituksiin. Lakkokuva Tampereen Kauppatorilta (nyk. Keskustori) loka-marraskuussa 1905.
Joukkokokous on tapa osoittaa joukkovoimaa. Joukkokokouksessa suuri väkijoukko kokoontuu julkiseen tilaan, yleensä torilla tai mieluummin hallinnolliselle aukealle, joka on keskeisellä paikalla vedotakseen päättäjiin ja vaikuttajiin, yleensä poliitikkoihin ja johtaviin virkamiehiin suoraan ja tiedotusvälineiden kautta. Suomessa tällainen paikka on ollut Senaatintori. Kansainvälisesti kuuluisa mielenosoituspaikka on ollut Kiinassa Taivaallisen rauhan aukio.
Ukrainan oranssivallankumouksen joukkokokouksesta telttaleiriksi muuttunut tapahtuma
Mielenosoitus katutilassa
Ranskassa maanviljelijät ja kuorma-autonkuljettaja tukkivat Pariisiin meneviä liikenneväyliä saadakseen huomiota asialleen. Venäjällä uutiskynnyksen yli nousee valtatien liikenteen tai rautatieyhteyden katkaiseminen 2–3 tunniksi, mikä ei vielä aiheuta valtiovallan voimakkaita vastatoimenpiteitä, mutta takaa julkisuuden joukkotiedotusvälineissä,
Kansalaistottelemattomuus
Kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan lakien, asetusten, käytäntöjen tai normien tietoista rikkomista suuremman tavoitteen edistämiseksi. Kansalaistottelemattomuus rinnastetaan usein rauhanomaisiin mielenosoituksiin tai väkivallattomaan suoraan toimintaan. Kansainvälisten sopimusten mukaan kansalaistottelemattomuus voi olla kokoontumisvapauden nojalla suojattua, jos toiminta on väkivallatonta[8].
Suomessa on pitkä kansalaistottelemattomuuden historia, mutta 2020-luvulla varsinkin Elokapina ja Greenpeace ovat käyttäneet toimintamuotoa vaatiakseen toimia luontokadon ja ilmastokriisin hillitsemiseksi.
Mielenosoitusmarssi
Mielensoituksista tunnetuimpia ovat mielensosoitusmarssit, joiden rauhanomaisuutta viranomaiset pyrkivät valvomaan. Joissakin maissa ei mielenosoittaminen yhdessä marssimalla ole ilmoituksenvarainen vapausoikeuksiin kuuluva demokraattinen kansalaisvapaus, vaan luvanvarainen toimi, mikä mahdollistaa viranomaisille luvan epäämisen. Esimerkiksi Moskovassa järjestäjät ovat yrittäneet saada luvan Gay Pridelle, johon Moskovan kaupunki on vastannut kieltävästi useammin kuin 150 kertaa.
Suomessa yksi suurimmista mielenosoitusmarsseista on ollut 1930 järjestetty talonpoikaismarssi. Euroopan unionissa maanviljelijät järjestävät traktorimarsseja. Joissain mielenosoituksissa huomiota herätetään paheksuttavalla käytöksellä, esimerkiksi alastomuudella.
Joitain vakiintuneita ja juhlalliseksi muuttuneita mielenosoitusmarsseja ei enää pidetä varsinaisina mielenosoituksina. Tällaisiksi ovat muuttuneet mm. vappumarssit ja paraatit, joilla osoitetaan joukkovoimaa tai voimannäyttöä. Paraatien merkitys sotatilanteessa on osoittaa valloitetun alueen tai kaupungin asukkaille, että valta on vaihtunut. Tällöin kysymys on usein voitonparaatista.
Myös uskonnollisilla liikkeillä on julkisia marsseja, joilla osoitetaan yhteisön monilukuisuus julkisesti sekä sen sanoma. Tällöin ei kuitenkaan viitata tapahtumaan mielenosoituksena, vaan kulkueena. Esimerkkinä on mm. ortodoksienristisaatto.
Mielenosoituksellinen äänimerkin käyttö
Mielenosoituksellinen äänimerkin käyttö kaupunkiliikenteessä voi olla mielenosoittamisen väline. Tätä käytettiin mm. Tallinnassa pronssisoturimellakoiden yhteydessä. Ajonopeus hidastettiin 20–30 km/h, ja annettiin äänimerkkejä.
Ulosmarssi
Virallisissa yhteyksissä, esimerkiksi kokousten yhteydessä voivat vähemmistöön jääneet tai sellaiset, joiden mielen mukaan asioita ei käsitellä, voivat virallisetkin kokousedustajat suorittaa ulosmarssin eli poistua mielenosoituksellisesti yhdessä samanaikaisesti kokouksesta, jolloin se huomataan ja joissain tapauksissa se menee tiedoksi myös joukkotiedotusvälineisiin.
Vihapuhetutkija Tuija Saresman (JyU) mukaan Suomen lipun polttaminen on "hyvin väkivaltainen teko", siinä häpäistään vahvan symboliarvon omaava esine. Myös Pride-lipun tuhoaminen on hänestä vakavaa.[11]
Terrorismi
Joissain tapauksissa terroriteot ovat mielenosoitustapa. Uhreja on varsinaiseen taisteluun nähden vähän, mutta julkisuus on melkoinen. Ehkä yksi kuuluisimmista terroriteoista on ollut Frans Ferdinandin murha 1914, joka tarjosi syyn Itävalta-UnkarilleSerbian kuningaskunnan rankaisemiseen sodalla, minkä seurauksena Venäjän keisarikunta aloitti Serbiaa suojellakseen Itävalta-Unkarin vastaisen liikekannallepanon, jonka seurauksena Saksan valtakunta julisti sodan Venäjälle ja ensimmäinen maailmansota alkoi.
Palvelunestohyökkäykset viranomaisten tai merkittävien tahojen verkkopalvelimille ovat tapa osoittaa vastustusta asianomaisen tahon menettelyä vastaan. Samalla voidaan myös osoittaa, ettei verkkopalvelun ylläpitäjä kykene estämään häirintää, jolloin se on myös voimannäyttö ja tietoteknisessä mielessä voimankäyttöä.
Joidenkin Viron ministeriöiden verkkosivut joutuivat hyökkäyksien kohteiksi pronssisotilasmielenosoitusten yhteydessä, millä tavallaan demonstroitiin sitä, ettei Viro NATO-maanakaan kykene suojelemaan edes tietoverkkojaan. Puolustaakseen verkkojaan Viro hankki itselleen NATO-maiden organisaatioon kuuluvan kehityskeskuksen suojelemaan verkkoja.
Yleinen kokous on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta. Tällaista tilaisuutta järjestettäessä on huolehdittava siitä, ettei kokoontumisesta aiheudu huomattavaa haittaa ympäristölle. Julkisen vallan on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä ja luomalla edellytyksiä yleisten kokousten järjestämiselle.
Kokoontumislaissa tarkoitetusta, ulkona yleisellä paikalla järjestettävästä yleisestä kokouksesta kuten mielenosoituksesta tulee ilmoittaa poliisille vähintään kuutta tuntia ennen kokouksen alkua. Mitään määrämuotoa (esimerkiksi lomakkeen käyttöä) tai ilmoitusmaksua laki ei kuitenkaan vaadi, vaan ilmoituksen voi tehdä myös suullisesti. Ilmoituksen jättäminen poliisille on maksutonta. lähde?
Myöhemminkin tehtyä ilmoitusta voidaan pitää pätevänä, jos tapahtumasta ei aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle järjestykselle. Yksittäisen henkilön mielenilmauksesta ei tarvitse ilmoittaa kenellekään.
Yleisestä kokouksesta ilmoitettaessa poliisille on kerrottava
kokouksen järjestäjä
kokouksen tarkoitus
kokouspaikka tai kulkueen reitti
kokouksen alkamisaika ja arvioitu päättymisaika
järjestäjän asettamat järjestyksenvalvojat, sekä
kokouksessa käytettävät rakennelmat ja muut erityisvälineet.
Kokouksen järjestäjän on lisäksi nimettävä yhteyshenkilö, jonka kanssa poliisi voi sopia tarvittavista järjestelyistä ja johon poliisi voi olla yhteydessä kokouksen aikana.
Kuka hyvänsä täysi-ikäinen yksilö tai oikeushenkilö voi toimia mielenosoituksen järjestäjänä. 15–18-vuotias voi järjestää yleisen kokouksen, mikäli hänen voidaan katsoa kykenevän vastaamaan siitä aiheutuvista velvoitteista.
Mielenosoituksen saa järjestää ulkona sijaitsevalla julkisella paikalla kuten kadulla, torilla tai muussa vastaavassa kokoustarkoitukseen soveltuvassa yleisessä paikassa pyytämättä tähän lupaa alueen omistajalta tai haltijalta. Jos kaksi eri tahoa haluaa käyttää samaa paikkaa, on ensisijainen oikeus sillä, joka on tehnyt kokoontumisilmoituksen ensimmäisenä. Jos toinen taho on kuitenkin perinteisesti tai sopimuksen mukaan käyttänyt paikkaa, sillä on ensisijainen oikeus. Poliisi voi – yhteyshenkilön kanssa neuvoteltuaan – osoittaa mielenosoituksen siirrettäväksi toiseen, mielenosoituksen kannalta sopivaan paikkaan, mikäli se
a) vaarantaa ihmisten turvallisuutta,
b) aiheuttaa huomattavaa haittaa ympäristölle tai vahinkoa omaisuudelle,
c) häiritsee kohtuuttomasti sivullisia tai liikennettä, taikka
d) häiritsee valtiovierailua tai julkisyhteisön järjestämää kansainvälistä tilaisuutta.
Mielenosoituksessa saa käyttää julisteita, banderolleja, tunnuksia, äänenvahvistimia ja muita tavanomaisia kokousvälineitä sekä tilapäisiä rakennelmia. Järjestäjän on huolehdittava siitä, etteivät nämä välineet aiheuta vaaraa tai kohtuutonta haittaa osanottajille, sivullisille, tai ympäristölle. Järjestäjän on puhdistettava kokouspaikka kokouksen jälkeen ja poistettava pystyttämänsä rakennelmat.
Yleisen kokouksen järjestäjällä on velvollisuus huolehtia siitä, että tilaisuudessa säilyy järjestys. Tätä varten hän voi asettaa järjestyksenvalvojia kokouspaikalle ja sen välittömään ympäristöön. Yleisessä kokouksessa tai sen lähiympäristössä ei saa kantaa ampuma- tai teräaseita eikä muita rikoksentekoon soveltuvia välineitä. Poliisi voi kieltää alkoholin hallussapidon yleisessä kokouksessa. Mikäli järjestäjän suorittamat toimenpiteet eivät riitä varmistamaan turvallisuutta, poliisi voi kieltää tilaisuuden järjestämisen tai keskeyttää sen.
Jos joku tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lyö laimin yleisestä kokouksesta poliisille ilmoittamisen ja siten aiheuttaa huomattavaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tai rikkoo olennaisesti poliisin lain nojalla antamia määräyksiä, hän syyllistyy kokoontumislain 26 §:n tarkoittamaan kokoontumisrikkomukseen, josta voidaan tuomita sakkorangaistukseen.
Poliisin toimista mielenosoituksessa säädetään tarkemmin kokoontumislaissa[3] ja poliisilaissa[12]. Viranomaisten tulee pyrkiä siihen, että rauhanomaiset kokoontumiset toteutuvat onnistuneesti. Poliisin on otettava kokoontumisvapauden turvaamis- ja edistämisvelvollisuus huomioon antaessaan ohjeita ja määräyksiä. Poliisin tulee edistää dialogia osapuolten kesken, vähentää jännitteitä ja ratkaista mahdollisia erimielisyyksiä.
Yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien järjestämistä ei saa rajoittaa määräyksillä, jotka eivät ole välttämättömiä. Lisäksi määräyksillä asetettujen rajoitusten tulee olla oikeassa suhteessa niiden tavoitteeseen, ja suositusluontoisten ohjeiden tulisi olla ensisijaisia sitoviin määräyksiin nähden[13]. Poliisin määräysten tottelematta jättäminen saattaa johtaa sakkoihin tai rikossyytteeseen.
Poliisin tehtävistä, valtuuksista ja velvollisuuksista sekä voimankäytöstä säädetään tarkemmin poliisilaissa. Poliisilain mukaan poliisin täytyy kunnioittaa perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia, suhteellisuusperiaatetta ja vähimmän haitan periaatetta. Laissa määritellään myös poliisin voimankäytön rajat.
Poliisi voi mielenosoituksessa käyttää voimaa, jos se on tarpeen tilanteen tai teon rauhoittamiseksi tai lopettamiseksi. Voimankäyttö on kuitenkin viimeinen vaihtoehto, jos kehotukset ja käskytys eivät tehoa. Voimaa käytetään aina lievintä keinoa hyödyntäen ja tilannetta arvioiden. Jos tilanne on vaativa, poliisi voi ottaa käyttöön voimankäyttövälineitä.[14]
Helsinki Pride 2007
Mielenosoitukset Suomessa
Suomessa mielenosoitusten oikeutus on historiallisesti vahvasti linkitetty niiden järjestäytyneisyyteen ja kurinalaisuuteen[4]. 1800-luvun lopulla työläisten ensimmäiset mielenosoitukset, kuten vappumarssit, saivat alkunsa kansainvälisistä työväenliikkeen perinteistä, mutta ne omaksuivat Suomessa hillityn ja kurinalaisen muodon. Tämä eroaa esimerkiksi Ranskan konfrontatiivisemmista mielenosoituksista.
Vaikka suomalaiset mielenosoitukset ovat yleensä olleet rauhanomaisia, ja poikkeukset keskittyvät poliittisiin kriisikausiin, erityisesti vuoden 1917 vallankumouksen jälkimaininkeihin ja toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin[15]. Näinä aikoina mielenosoituksia leimasi lisääntynyt epäjärjestyksen pelko, mikä heijastui erityisesti työväenliikkeen ja kommunististen liikkeiden toimintaan.[4]
Viime vuosikymmeninä mielenosoitusperinne on monipuolistunut muiden maiden vaatimusten ja taktiikoiden innoittamana. Silti niissä on edelleen jälkiä Suomen järjestäytyneen ja rauhanomaisen kollektiivisen toiminnan perinteestä. [4]
Suomessa on osoitettu mieltä muun muassa seuraavissa tilanteissa:
Koijärvi-liike
Koijärvi-liike oli suoran toiminnan mielenosoitus, jossa aktivistit pyrkivät estämään Koijärven kuivattamisen vuonna 1979. Rakentamalla padon järven vedenpinnan säilyttämiseksi aktivistit haastoivat viranomaisten suunnitelmat ja suojelivat tärkeää lintujen elinympäristöä.[16] Liikkeen toiminta ei johtanut ainoastaan järven säilyttämiseen, vaan myös Suomen ympäristöministeriön perustamiseen vuonna 1983. Monet liikkeen aktiiveista kuten Ville Komsi ja Osmo Soininvaara olivat mukana myös Vihreän liiton perustamisessa.
10. helmikuuta 2017 turvapaikanhakijat aloittivat mielenosoituksen Helsingin keskustassa jossa vuorokauden ympäri mieltään osoittavat irakilaiset ja afganistanilaiset vaativat parempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja pakkopalautusten lopettamista.[22][23][24]
Suomi Ensin -liike aloitti samana päivänä oman mielenosoituksensa protestina turvapaikanhakijoiden mielenosoitukselle.[25]
Itsenäisyyspäivien mielenosoitukset
Vasemmiston Kiakkovieraat-mielenosoitus 6.12.2013 johti hyökkäyksiin poliisin kimppuun ja ikkunoiden ja omaisuuden tuhoamiseen, jossa loukkaantui kymmenisen poliisia ja kuusi poliisihevosta.[26]
Vuoden 2016 itsenäisyyspäivänä Helsingissä järjestettiin poikkeuksellisen suuri määrä mielenosoituksia,[27][28] muun muassa
↑ abKoopmans, Ruud & Olzak, Susan: Discursive Opportunities and the Evolution of Right‐Wing Violence in Germany. American Journal of Sociology , Vol. 110, No. 1, Heinäkuu 2004. The University of Chicago Press. doi:https://doi.org/10.1086/386271
.jpg)
