Boikotti on järjestelmälliseen kieltäytymiseen perustuva väkivallatonmielenilmaisun ja vaikuttamisen tapa, joka voi kohdistua esimerkiksi yritykseen, henkilöön tai maahan. Boikoteilla usein protestoidaan epäreiluiksi koettuja käytäntöjä ja tilanteita, esimerkiksi epämoraalisena pidettyä liiketoimintatapaa. Boikotit pyrkivät usein aiheuttamaan taloudellista tai maineeseen kohdistuvaa haittaa kohteelleen ja näin vaikuttamaan protestin kohteen toimintaan.[1][2]
Termi on saanut alkunsa tapauksesta, jossa englantilainen maanomistaja Charles Cunningham Boycott kieltäytyi syksyllä 1880 alentamasta vuokraviljelijöiden maanvuokria. Irlannin maaliitto kielsi tällöin kaikenlaisen kanssakäymisen Boycottin kanssa.[3]
Usein boikotilla viitataan kuluttajaboikottiin, joka voidaan määritellä yhden tai useamman osapuolen yritykseksi saavuttaa tiettyjä tavoitteita kehottamalla yksittäisiä kuluttajia pidättymään valikoitujen ostosten tekemisestä. Boikottien syyt ja tavoitteet vaihtelevat. Boikotteihin on ryhdytty taloudellisten, sosiaalisten, ekologisten, eettisten, ideologisten tai poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi koskien erilaisia kysymyksiä, kuten hintoja, ihmisoikeuksia, työoloja, ympäristönsuojelua ja eläinsuojelua tai kansainvälistä politiikkaa.[2]
Boikotit voivat olla suoria tai epäsuoria. Suorassa boikotissa osallistujat välttävät sellaisen kohdeyrityksen tuotteita ja palveluita, joiden politiikkaa he pitävät vastuuttomana. Epäsuorassa boikotissa osallistujat välttävät kohdemaahan liittyvien yritysten, kuten kohdemaassa sijaitsevien tavarantoimittajien tai yritysten tuotteita painostaakseen kohdetta.
Talouspakote on valtioiden välinen keino vaikuttaa toisen maan toimintaan talouteen suuntautuvien pakotteiden avulla.[4]Työtaistelukeinona boikotti voi tarkoittaa, että työläiset eivät käytä määrätyn tuotantolaitoksen tuotteita tai eivät osta jossakin maassa valmistettuja tuotteita, taikka että työläiset kieltäytyvät työskentelemästä työpaikassa, jossa on työselkkaus käynnissä.
Suomessa boikottia ovat käyttäneet esimerkiksi naisjärjestöt. Laajalla tilausten peruuttamisella saatiin Suomen suurimmat sanomalehdet lopettamaan seksipalveluilmoitusten julkaiseminen.lähde?
Boikottia ja boikotointia politiikassa on käsitellyt muun muassa valtio-opin professori Kari Palonen. Hän näkee esimerkiksi lentomatkojen boikotoinnin samanlaisena kiistämisen politiikan keinona kuin aseistakieltäytymisen ja kasvissyönnin.[5]
Historia
Boikotti on saanut nimensä irlantilaisen Charles Boycottin mukaan. Vuonna 1880 Boycott hääti tilanhoitajan ominaisuudessa 11 maanvuokransa maksamatta jättänyttä perhettä kodeistaan. Tämän seurauksena paikalliset maatyöläiset – sekä ainakin seppä, postimies, vaunuajurit ja pyykkäri – julistivat hänet boikottiin kieltäytymällä työskentelemästä rikkaalle maanomistajalle tahi Boycottille. Maanomistaja sai lopulta sadon talteen ulkopuolisten palkollisten avulla, mutta heitä suojelemaan hän joutui palkkaamaan tuhat poliisia ja sotilasta. Boycott itse kyllästyi tilanteeseen ja jätti Irlannin – varmuuden vuoksi Cunningham-nimisenä, jotta häntä ei toisaalla tunnistettaisi. Sana "boikotti" ilmestyi brittiläisiin sanakirjoihin vuonna 1888.[6]
Boikottia on kuitenkin käytetty jo ennen termin keksimistäkin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa monet orjuuden vastustajat boikotoivat orjatyövoimalla tuotettuja tuotteita ennen sisällissodan syttymistä.
1970-luvulla useat aktivistit syyttivät Nestléääidinmaidonkorvikkeen aggressiivisesta tuputtamisesta kehitysmaissa. Kun maitojauhetta sekoitettiin likaiseen veteen, imeväisikäisiä lapsia kuoli, minkä johdosta Nestléä sanottiin vauvantappajaksi. Syntyneen kohun seurauksena kansainvälinen yhteisö tiukensi äidinmaidonkorvikkeen markkinointisääntöjä. Boikotin vaikutus tuntuu yhtiön toiminnassa yhä tänäkin päivänä.[7]
Shell Nigeriassa
Nigerian öljyteollisuuden ja alueen luonnon sekä alkuperäiskansojen (kuten ogoni-heimon) edut eivät käy yksiin. Vuonna 1995 Nigerian hallitus hirtätti kahdeksan ympäristöaktivistia, mukaan luettuna kirjailija Ken Saro-Wiwan. Nigerian Shelliä syytettiin osallisuudesta tapaukseen. Tapaus ja siitä syntynyt boikotti leimaavat Shelliä edelleen.[8]
Isossa-Britanniassa pikaruokaketju McDonald’s kävi vuosien ajan oikeutta postimies Dave Morrisia ja puutarhuri Helen Steeliä vastaan. Yhtiö syytti Morrisia ja Steeliä kunnianloukkauksesta. Kaksikko oli jakanut yhtiön toiminnasta kertovia lentolehtisiä. Lopulta tuomioistuin totesi Morrisin ja Steelin korvausvelvollisiksi, vaikka useimmat lentolehtisessä esitetyistä väitteistä osoittautuivat tutkittaessa tosiksi. McDonald’s jätti kuitenkin korvauksensa perimättä, koska jo oikeusprosessi oli aiheuttanut sille suuren imagohaitan.[8]
Suomalainen paperiteollisuus on kokenut useita boikotteja, boikotoijina etenkin saksalaiset. Tapaukset ovat johtaneet ympäristökriteerien tiukentamiseen.[8]Harry Potter -kirjailija J. K. Rowling kielsi painamasta kirjaansa suomalaiselle paperille, koska suomalaiset metsäyhtiöt ovat hänen mielestään syyllistyneet vanhojen aarniometsien kaatamiseen.[8]
Turun Sinappi
Kun Turun sinappi myytiin Unileverille ja tuotanto siirrettiin Suomesta Ruotsiin, seurauksena oli sinapin ostoboikotti. Sen vaikutuksesta Turun sinapin markkinaosuus romahti 65 prosentista 47 prosenttiin.[8]
Lordi ja Seiska
Juorulehti Seiska paljasti Lordin laulajan Mr. Lordin kasvot. Lukijat suuttuivat ja suuret mainostajat vetivät kampanjansa lehdestä. Seiska-lehti joutui anelemaan Lordilta anteeksi.[8]
HIFK
Vuoden 2007 syksyllä HIFK:n fanit kyllästyivät joukkueen huonoon menestykseen ja aloittivat boikotin. Boikotin kohteena oli huonosti menestynyt toimitusjohtaja Pentti Matikainen. Otteluiden katsojaluvut putosivat vakaasta 6 500:n katsojan keskiarvosta 5 500:n katsojan lukemiin. Hallitus kuuli kritiikin ja reagoi. Matikainen sai potkut, tilalle nousi Jukka Valtanen, ja boikotti todettiin päättyneeksi.[9]
Nokia Saksassa
Matkapuhelinyhtiö Nokian päätettyä lopettaa Bochumin tehtaansa toiminnan, saksalaiset panivat pystyyn boikotin. Stern-lehden kyselyssä yli puolet saksalaisista sanoi, ettei aio enää ostaa Nokian matkapuhelinta. Vuonna 2007 Nokian Saksan myynnin arvo oli yli kaksi miljardia euroa. Boikotin lopullinen vaikutus tähän ei vielä ole selvillä, mutta yhtiön imago koki kolauksen.[10]
"Verimekko"
Kun Marimekko vuonna 2000 osti turkisliike Grünsteinin[11], monet ympäristöaktivistit raivostuivat ja alkoivat osoittaa mieltään Marimekon myymälöissä[12] He antoivat yhtiölle pilkkanimen "Verimekko" ja kehottivat boikotoimaan yhtiötä[13]. Yhtiön toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen kertoi myöhemmin aktivistien kampanjan saaneen hänet toisiin ajatuksiin ja päättämään myydä yhtiön[8]. Myynti toteutui vuonna 2004 ja siinä yhteydessä Paakkanen myönsi, että sen ostaminen oli alun perinkin virhe[14].
Palestiinalaisjohtoisen BDS (Boycott, Divestment and Sanctions) -liike pyrkii vaikuttamaan palestiinalaisalueita miehittävän Israelin toimintaan boikotin keinoin. Kansainvälisen, väkivallattoman ja laajalle levinneen boikottiliikkeen päätavoitteet ovat Israelin vetäytyminen miehitetyiltä alueilta, Israelin miehittämän Länsirannanapartheid-muurin purkaminen, täysi tasavertaisuus Israelin arabikansalaisille sekä palestiinalaispakolaisten paluuoikeuden tunnustaminen. BDS-liike kehottaa muun muassa kaikkia korkeakouluja Israelin akateemiseen boikottiin.
