Seiska (vuoteen 2012 nimellä 7 päivää) on Aller Median julkaisema suomalainen juorulehti ja viihteellinen aikakauslehti, joka perustettiin vuonna 1992. Seiskan levikki oli vuonna 2012 170 867.[1] Lehti ilmestyy torstaisin. Seiskan vastaavana päätoimittajana on vuoden 2024 alusta toiminut Jyrki Huotari. Lehti perustuu tanskalaiseen 7 TV-Dage -televisiolehteen[2] ja on niinikään Allerin omistaman Se og Hør -lehden sisarjulkaisu[3].
Aloittaessaan helmikuussa 1992 oli 7 päivää ensimmäinen ulkomaisen kustantajan suomenkielinen yleisaikakauslehti sitten 1940-luvulta asti ilmestyneen Valittujen Palojen. Se väitti alkuun kilpailevansa pikemminkin Avun ja Seuran kanssa, vaikka muiden mielestä tyyli oli alusta asti lähempänä Hymyä, Nykypostia ja Se-lehteä[4]. Seiska alkoi nostaa aiheiksi tuttujen julkkisten ja tavallisten ihmisten väliin sijoittuvia huomionhakuisia viihdealan ja seurapiirielämän henkilöitä, niin sanottuja ”turhia julkkiksia”, jotka myös hyötyvät kaikenlaisesta julkisuudesta työssään. Alusta lähtien lehden käytäntönä on kuitenkin ollut metsästää julkkisten elämästä nimenomaan asioita, joita nämä itse eivät haluaisi julkisuuteen. Lähteinä eivät siksi ole vain julkkisten postaukset sosiaalisessa mediassa, vaan lehden toimittajien laajat verkostot ja myös lukijoilta saadut vihjeet. Vuosituhannen vaihteen jälkeen juttujen tekotapa on kuitenkin sosiaalisen median myötä muuttunut. Vielä 2000-luvun alussa julkkikset antoivat yksinoikeudella haastatteluja, joilla pystyi edistämään omaa uraa. Nyt he ilmoittavat asioistaan itse muotoilemillaan Instagram-postauksilla, joiden taustoihin toimittajien on sitten päästävä käsiksi erilaisin keinoin.[3] Lehden omat ”paparazzit” metsästävät juttuihin realistisempia ja tuoreempia kuvia kuin kohteiden itsensä tarjoamat kuvankäsittelyn kaunistamat somekuvat.[3][5]
Seiska alkoi ensimmäisenä Suomessa myös maksaa jutuista kohteilleen täysin avoimesti, mitä iltapäivälehdet eivät vieläkään tee (kuvauspalkkioita yms. lukuun ottamatta) ja joutuvat siksi usein toistamaan Seiskan skuuppeja. Tauski Peltonen tunnusti Helsingin Sanomille vuonna 2017 luoneensa oman uransa Seiskan kanssa yhteistyössä, ja etteivät ihmiset tule hänen keikalleen musiikin vaan värikkään maineen vuoksi.”[6][5]
Jatkuva kilpailu skuupeista, vaatimus journalistin ohjeiden tietoisesta rikkomisesta, toimituspäälliköiden juttuihin tekemät totuudenvastaiset muutokset ja juttujen kohteilta tuleva ankara palaute ovat kiristäneet lehden toimituksen ilmapiiriä ja johtanut runsaisiin sairauspoissaoloihin, uupumisiin ja päihteiden käyttöön myös työaikana. Päätoimittajat ovat 2010-luvulta lähtien vaihtuneet usein.[7] Epäkohtia nosti esiin Journalisti-lehti syksyllä 2022, minkä jälkeen Seiskan 22 työntekijää julkaisi yhteisen vastineen, jossa vakuutettiin ilmapiirin olevan oikein hyvä ja kritisoitiin Journalistin juttua useista asiavirheistä ja faktantarkistuksen laiminlyönnistä sekä oman ammattialan tarkoitushakuisesta mustamaalauksesta[8]. Seiska kanteli Journalistin jutusta myös Julkisen sanan neuvostoon, joka antoi siitä vapauttavan päätöksen[9].
Seiskan omaa journalismia käsiteltiin Julkisen sanan neuvostossa kymmenvuotiskaudella 2014–2023 yhteensä 16 kertaa. Näistä tapauksista lehti sai seitsemän langettavaa päätöstä, joista yksi sisälsi vakavan huomautuksen. Tämä oli aikakauslehdistä ylivoimaisesti eniten, mutta vähemmän kuin Iltalehdellä (86 käsittelyä, 35 langettavaa päätöstä), Ylellä (83, 27), Ilta-Sanomilla (56, 24) ja Helsingin Sanomilla (69, 17).[10]Seiskan toimituksessa arkaluontoiset jutut käydään ennakolta huolella läpi, tarvittaessa juristia konsultoiden[5].
Aller ei julkaise lehtikohtaisia tuloslukujaan, mutta uuden päätoimittajan Jyrki Huotarin mukaan Seiskan paperilehti on yhä 2020-luvulla Suomen tuottoisin irtonumeromyynniltään. Sen lukijamäärä on tosin muiden painettujen lehtien tavoin pudonnut, 383 000:sta vuonna 2015 noin 187 000:een vuonna 2023. Verkkoversio tavoitti vuoden 2023 paikkeilla 700:sta tuhannesta yli miljoonaan kävijää viikossa, mikä nosti sen useimpina viikkoina Suomen kuudenneksi suosituimmaksi verkkomediaksi Iltalehden, Ilta-Sanomien, Ylen, Helsingin Sanomien ja MTV:n jälkeen.[3]
Toimituspäällikköinä ovat olleet mm. Jari Peltomäki, Anne Pennanen, Ilkka Janhunen ja Marko Petäjäjärvi.
Palstat ja aiheet
SensaatiohakuinenSeiska keskittyy lähinnä julkisuuden henkilöiden yksityiselämän aiheisiin ja muun muassa maksaa vihjepalkkioita jutunaiheista. Juttujen keskeisinä aiheina ovat muun muassa häät, avioerot ja muut julkkisjuorut. Lehdessä on myös TV-Seiska -liite.
Seiskan palstoja
Kääk, Seiskan saamia vinkkejä
Hollywood, Hollywood-tähtien elämästä kertova palsta
Kippis, juttua ja kuvia jostakin menneestä tapahtumasta
Hovinarri, kuninkaallisten elämää
Pop-palat, musiikin maailmasta kertova palsta
Terveysuutiset, maailmalla tehtyjen tutkimuksien terveydellisiä hyviä/huonoja puolia
Seiskan rikosposti, rikostapahtumia
Lukijan postia julkkiksille
Hauskat kuvat, lukijoiden lähettämiä hauskoja kuvia
Hauskat vitsit, lukijoiden lähettämiä vitsejä
Tähtityttö, vähäpukeisia nuoria naisia (lopetettiin 2015)[5]
TV-Seiska
TV-Seiskassa on elokuvaesittelyjä, TV- ja elokuvatähtien haastatteluja, TV-juoruja, ensi-illat, juonipaljastuksia, peli- ja urheiluesittelyjä, katsojamäärälistauksia sekä viikon TV-ohjelmat.
Kohuja
Lordi-kohu
Toukokuussa 2006 silloinen 7 päivää julkaisi Lordi-yhtyeen laulusolistista Tomi Putaansuusta ilman maskia vuonna 1999 otetun valokuvan. Tämän seurauksena internetissä avattiin lehden boikotoimiseen yllyttävä adressi, joka keräsi vuorokaudessa yli 100 000 nimeä. Asiaa uutisoitiin laajasti mediassa, ja 7 päivää -lehden numero vedettiin myynnistä muun muassa Sokos-tavarataloista asiakkaiden paheksunnan vuoksi. Myös Katso-lehti julkaisi vastaavia kuvia, mutta ne eivät saaneet niin laajaa huomiota.lähde?
7 päivää julkaisi verkkosivuillaan päätoimittaja Eeva-Helena Jokitaipaleen anteeksipyynnön Tomi Putaansuun kuvan julkaisemisesta. Toimittaja Tuulikki Ukkola arvosteli yleisön painostusta sananvapautta murentavaksi ja nimitti Seiskaa ”sananvapauden viimeiseksi linnakkeeksi fanaattisen nuorison painostusta kohtaan”[15].
Matti Inkinen
Vuonna 2009 Seiska julkaisi jutun, jossa kerrottiin SIG-yhtyeen Matti Inkistä koskevasta lapsipornovideotutkinnasta[16]. Pian tämän jälkeen Inkinen katosi ja löytyi kuolleena. SIG-yhtye kehotti verkkosivuillaan boikotoimaan Seiskaa ja Iltalehteä. Yhtye piti lehtien toimintaa rikosepäilystä kertomisessa ala-arvoisena. 7 päivää -lehti piti arvuutteluja kirjoittelunsa mahdollisista vaikutuksista Matti Inkisen kuolemaan perusteettomina[17], mutta poisti silti nettisivuiltaan uutisen Inkisen lapsipornoepäilyistä sekä suuren määrän itseään kohtaan kriittisiä kommentteja[18].
Julkisen sanan neuvosto antoi 7 päivää -lehdelle 8. lokakuuta 2009 vapauttavan päätöksen Matti Inkinen -uutisoinnissa.[19].
Toimittajan rikostausta
Vuonna 2012 Teuvo Hakkarainen kertoi, että eräs 7 päivää -lehden toimittaja on tuomittu useista rikoslakirikoksista. Nelosen uutiset tarkisti Hakkaraisen kertomat tiedot, ja ne pitivät paikkansa.[20][21]
Salarakas-levy
2005 Seiska julkaisi Salarakas-nimisen kokoelmalevyn, jolla on tunnettujen suomalaislaulajien ja yhtyeiden kappaleita.[22]
↑Koppinen, Mari: Kun yhä useampi on julkkis, Seiskan kanteen jäävät B-luokan tähdet – Tauski ja Ben Zyskowicz kertovat, miten 25-vuotias sensaatiolehti toimii. Helsingin Sanomat, 3.6.2017. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.2.2024.
↑Haapalainen, Manu & Erho, Nina & Marttinen, Manu: Seiskan jatkuva kiire, kohtuuttomat odotukset ja erikoinen editointikulttuuri ovat johtaneet uupumisiin ja sairauslomiin. Työntekijät kertovat vakavista työilmapiiriongelmista. Journalisti, 16.9.2022. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.2.2024.
↑Honkonen, Marja: Moni toimitus saa Julkisen sanan neuvoston nuhteet vain, koska ei lue palautteita. Journalisti kävi läpi JSN:n päätökset kymmenen vuoden ajalta. Eniten langettavia sai Iltalehti. Journalisti, 8.12.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.2.2024.
