Hanhipaasi noin 400 metrinpäästä kuvattuna vuonna 1901. Kuvassa olevat rakennukset on purettu ja siirretty pois. Kuva: Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto.
Hanhipaasi on puuton sammaleen ja kukkakasvien peittämä kallioluoto, joka nousee Laatokan pohjasta. Sen rannat ovat äkkijyrkät ja viettävät jyrkästi aina 80 metrin syvyyteen saakka. Saari on noin parinsadan metrin pituinen ja leveimmilläänkin vain sadan metrin levyinen. Sen pinta-ala on vajaat kaksi hehtaaria ja korkein kohta on vain kolmisen metriä vedenpinnan yläpuolella.[2]
Majakka
Hanhipaaden majakka sijaitsee kallioluodon korkeimmalla kohdalla luodon itäreunalla. Majakkatornin korkeus on 24 metriä, ja sen valon korkeus on noin 27 metriä vedenpinnan yläpuolella.[2] Rakenteeltaan majakkatorni on Hailuodossa sijaitsevan Marjaniemen majakan kaltainen. Torni on muista Suomen aluevesille rakennetuista majakoista poiketen maalattu epäsymmetrisesti siten, että tornin toisella puolella yläosa on punainen ja alaosa valkoinen, ja vastaavasti toisella puolella yläosa on valkoinen ja alaosa punainen.[3]
Majakka on säilynyt rakennusaikaisessa alkuperäisessä asussaan, ja on sen vuoksi rakennus- ja merenkulkuhistoriallisesti merkittävä kohde. Majakkaa ei myöskään ole varustettu aurinkokennoin, ja sen syrjäinen sijainti on suojannut sitä ilkivallalta. Sen juurella sijainneet rakennukset, pieni asuinrakennus sekä suuri parakki, on siirretty pois.[2]
Majakan lyhtylaitteena on venäläisvalmisteinen linssilaitteisto, joka ei ole alkuperäinen. Laitteisto on sähkökäyttöinen. 1990-luvun alkuun saakka majakan valonlähteenä oli niin kutsuttu atomiparisto, nykyisin ne on korvattu vaarattomin akuin.[2] Kirjassaan Laatokan seitsemän mertaJuha Taskinen kuvaa majakkaa säteileväksi majakaksi.
