Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikka

Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikka eli koheesiopolitiikka on laaja-alaista toimintaa, jonka päätavoitteena on vähentää EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä kehityseroja, edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä parantaa kansalaisten elämänlaatua.^[1][2]

Koheesiopolitiikka tukee työpaikkojen luomista, yritysten kilpailukykyä, talouskasvua ja kestävää kehitystä eri puolilla unionia. Sen toteutus tapahtuu useiden rahastojen kautta, joilla on omat erityistavoitteensa ja kohdealueensa.^[2] Koheesiopolitiikkaan kohdennetut varat muodostavat noin kolmasosan Euroopan unionin budjetista.^[1]

Historia

Euroopan unionin laajentuminen on tuonut mukanaan suurempia sosiaalisia ja taloudellisia eroja jäsenvaltioiden välille, asettaen koheesiopolitiikalle uudenlaisia haasteita. Laajentumisen myötä on korostunut tarve soveltaa entistä tehokkaampia keinoja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi unionin sisällä.^[3]

Ohjelmakaudet

Koheesiopolitiikan toimintaa ohjataan ohjelmakausien kautta, joista jokainen kestää useita vuosia. Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, ja sen jälkeen on käynnistetty viisi eri ohjelmakautta: 1995–1999, 2000–2006, 2007–2013, 2014–2020 ja parhaillaan käynnissä oleva 2021–2027.^[3]

Tavoitteet

Euroopan unioni on asettanut viisi kasvua tukevaa toimintapoliittista tavoitetta koheesiopolitiikalleen:^[2]

1. Kilpailukykyisempi ja älykkäämpi Eurooppa
2. Vihreämpi, vähähiilinen siirtyminen kohti hiilineutraalia taloutta
3. Yhteenliitetympi Eurooppa lisäämällä liikkuvuutta
4. Sosiaalisempi ja osallistavampi Eurooppa
5. Lähempänä kansalaisia oleva Eurooppa edistämällä kestävää ja integroitua alueiden kehittämistä

Rahastot

Pääartikkeli: Rakennerahasto

Alue- ja rakennepolitiikan keskeisiä ohjauskeinoja ovat rakenne- ja investointirahastot. Merkittävimpiä rahastoja ovat Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan sosiaalirahasto. Unionin alue- ja rakennepolitiikassa on suuri merkitys NUTS-alueluokituksella, joka kehitettiin alueellisen kehityksen tilastoinnin yhdenmukaistamiseksi.^[1][2]

• Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) keskittyy kaikkien EU:n alueiden ja kaupunkien sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen tukemiseen.
• Koheesiorahasto tukee ympäristöön ja liikenteeseen liittyviä investointeja vähemmän vauraissa EU:n jäsenvaltioissa.
• Euroopan sosiaalirahasto+ (ESR+) edistää työpaikkojen luomista ja sosiaalisesti osallistavaa yhteiskuntaa EU:n jäsenvaltioissa.
• Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF) auttaa alueita, jotka kärsivät eniten siirtymisestä ilmastoneutraaliuteen.
• Koheesiota ja Euroopan alueita tukeva elpymisapu (REACT-EU-väline) lieventää COVID-19-pandemian taloudellisia vaikutuksia.

Kohdentaminen

Euroopan unionin tuki jäsenmaille kanavoidaan pääasiassa rakennerahastojen kautta. Jäsenmaat valmistelevat ohjelmat ja ne toteutetaan määräajaksi kunkin ohjelmakauden aikana.^[3]

Suurin osa koheesiopolitiikan varoista ohjataan alueille, joiden bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden on alle 75 prosenttia EU:n keskiarvosta, tunnustaen tarpeen keskittyä eniten tukea tarvitseviin alueisiin. Rahoitus kohdentuu myös erityistarpeita omaaville alueille, kuten syrjäisimmille seuduille ja alueille, joilla on maantieteellisiä tai väestökehitykseen liittyviä haasteita.^[2]

Katso myös

• Rakennerahasto

Lähteet

1. Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija: Avain EU-käsitteisiin, s. 48. UM:n Eurooppatiedotus, 2012. ISBN 978-952-281-017-5
2. EU-rahoitusopas. (Vuoden 2023 painos) Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu, 2023. ISBN 978-92-848-1056-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 2.2.2024.
3. EU:n alue- ja rakennepolitiikka Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 2.2.2024.