Saarten pinta-ala on 3 903 neliökilometriä. Saarella ei ole pysyvää asutusta lukuun ottamatta muutamia tutkijoita. Saarten Internet-verkkotunnus on .gs. Saarten kansallinen juhlapäivä on vuodesta 1982 lähtien ollut 14. kesäkuuta vietettävä Liberation Day eli vapautuspäivä, joka viittaa argentiinalaismiehityksen päättymiseen. Saarten luonto ja eläimet houkuttelevat saarille luontomatkailijoita.
Lontoolaisen kauppiaan Anthony de la Rochen väitetään löytäneen Etelä-Georgian saaren jo vuoden 1675 huhtikuussa purjehtiessaan LimastaEnglantiin. Laiva kääntyi Kap Hornin kohdalla etelään tuulen voimasta, ja hän miehistöineen kertoi nähneensä jäähuippuisia vuoria ollen näin ensimmäinen Etelä-Georgian saaren nähnyt ihminen. Osa historioitsijoista kuitenkin epäilee tämän todenmukaisuutta, sillä Roche oli saattanut löytää Beauchene-saaren Etelä-Georgian sijaan. Heidän mukaansa espanjalainen aarrelaiva Leon oli löytänyt saaren vuonna 1756 ollen näin heidän mukaansa ensimmäinen saaren löytänyt. Brittiläinen kapteeni James Cook on ensimmäinen todistetusti saaren löytänyt ihminen. Hän nousi maihin saarella vuonna 1775 miehistönsä kanssa kolmessa paikassa vallaten saaren Isolle-Britannialle. Cook nimesi saaren kuningas Yrjö III:n mukaan Georgian saareksi.
Vuonna 1882 joukko saksalaisia tutkijoita vieraili vuoden ajan saarella tehden tieteellisiä tutkimuksia esimerkiksi saaren geologiasta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun saaren luontoa tutkittiin tarkemmin.
Norjalainen Carl Anton Larsen perusti saaren ensimmäinen valaanpyyntikeskuksenGrytvikenin satamaan vuonna 1904, ja siitä tuli saaren pääelinkeino vuoteen 1965 asti, kun valaanpyynti päättyi.[2][3] Saarella asui valaanpyynnin huippuaikoina jopa 800 ihmistä Grytvikenissä ja muissa valaanpyyntiasemissa. Valaanpyyntiasemia saarella oli kaikkiaan seitsemän: Prince Olav Harbour, Leith Harbour, Stromness, Husvik, Grytviken, Godthul, ja Ocean Harbour, joista Grytviken ja Leith Harbour olivat pitkäikäisimmät; ne suljettiin vasta vuosina 1965–1966. Leith Harbour oli toimintansa aikana yksi maailman suurimmista valaanpyyntiasemista.[4] Nykyisin kaikki entiset valaanpyyntiasemat Grytvikeniä lukuun ottamatta ovat rapistuneet.[5]
Falklandin sota
Argentiina on vaatinut Etelä-Georgiaa itselleen vuodesta 1927 lähtien, ja Falklandin sodan aikana vuonna 1982 saari oli lyhyen aikaa argentiinalaisten miehittämänä. Grytvikenin lähellä entisessä saarten hallintokeskuksessa King Edward Pointissa sijainnut tutkimusasema oli sotilastukikohtana Falklandin sodan jälkeen, mutta se palautettiin siviilikäyttöön vuonna 2001, minkä jälkeen se on toiminut biologisena tutkimusasemana.
Asutus saarella
Saarella ei ole enää varsinaisia asukkaita. Nykyään pääsaarella sijaitsee tutkimusaseman lisäksi Grytvikenin museo ja kirkko, jotka ovat avoinna satunnaisesti turisteja varten. Kapean salmen erottamana saaren länsipään edustalla sijaitsee Bird Island, jolla on pysyvästi miehitetty, brittiläistä Antarktiksen tutkimusta palveleva biologinen asema.[6]
Saaren luonto
Saarten luonto on karu. Tyypillinen maksimilämpötila on välillä 0–10 °C. Saarilla on kuitenkaan harvoin talvellakaan kylmempää kuin −10 °C. Pääsaarella on suuri kuningaspingviinien (Aptenodytes patagonicus) yhdyskunta. Lisäksi saarella eli porokanta, joka tuotiin saarelle varhain 1900-luvulla. Viimeisetkin porot kuitenkin tapettiin vuonna 2014, koska ne vahingoittivat saaren luontoa syömällä lähes kaiken aluskasvillisuuden.[7] Sääolosuhteet tekevät saaret vaikeasti lähestyttäviksi kohteiksi laivoille. Pääsaaren pohjoisrannalla on kuitenkin useita hyviä satamia;[6] kaikki valaanpyyntiasemat sijaitsivatkin juuri saaren pohjoisrannalla. Saarelle on levinnyt rottakanta, joka aiheuttaa vaaran saaren alkuperäiselle lajistolle ja jota on siksi pyritty hävittämään myrkkysyöteillä. Kotoperäisinä lajeina saarella pesivät etelägeorgiankirvinen (Anthus antarcticus) sekä suippopyrstösorsa (Anas georgica).[8][9]
Saarta ympäröivän meren eliölajiston lajimäärä ylittää monien trooppisten vesien lajimäärän.[10]
Eteläisiin Sandwichsaariin kuuluu yksitoista asumatonta, kartion muotoista tulivuorista muodostunutta saarta. James Cook löysi saaret vuonna 1775. Hän nimesi ne ensin ”Sandwichin maaksi”, mutta kun myös hänen hieman myöhemmin löytämänsä Havaijin saariryhmä nimettiin Sandwichsaariksi, tarkennettiin Sandwichsaaret eteläisiksi. Argentiina on vaatinut saaria itselleen vuodesta 1938 lähtien, ja se ylläpiti saarilla laivastotukikohtaa vuodesta 1976 vuoteen 1982, jolloin tukikohta hävitettiin Falklandin sodan yhteydessä. Vuonna 1995 Argentiina sitoutui olemaan valtaamatta saaria itselleen väkipakolla.[6]
Eteläiset Sandwichsaaret ovat nimiltään Bellingshausen, Bristolinsaari, Candlemas, Cook, Leskov, Montague, Saunders, Thule, Vindication, Visokoi ja Zavodovski. Lisäksi saarten pohjoispuolella on merenalainen tulivuori Protector Shoal, josta voi olla tulossa saariryhmän kahdestoista saari.lähde? Suurin saarista on Montagu (noin 12 kilometriä pitkä ja 10 kilometriä leveä), pienin Leskov (noin 900 metriä pitkä ja 460 metriä leveä).[11]
Vaikka saaret ovat kauempana etelänavasta kuin Eteläiset Orkneysaaret, nillä on kylmempi ilmasto Waddellinmereltä tulevan kylmän merivirran takia. Lähes kaikki sade tulee lumena. Vallitsevat tuulet puhaltavat lännestä.[11]