Laulu merkittiin McCartneyn ja John Lennonin yhdessä tekemäksi. Kappale sai kielteisen vastaanoton yhdysvaltalaisten antikommunistien ja konservatiivien keskuudessa; yhtyettä syytettiin kommunismin levittämisestä ja ”epäamerikkalaisuudesta”.[1][2]
Vuosina 1968–1969 ”Back in the U.S.S.R.” julkaistiin singlenä ainoastaan Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa.[3] Yhtyeen kotimaassa Britanniassa se ilmestyi singlenä vasta vuonna 1976, jolloin se ylsi sijalle 19.[4]
”Back in the U.S.S.R.” oli yksi niistä monista The Beatles -albumin kappaleista, jotka syntyivät Intian-matkalla, jossa yhtye opiskeli meditointiaMaharishi Mahesh Yogin opastuksessa. Kappaleen kirjoitti yksin Paul McCartney maaliskuussa 1968.[2] Matkalla mukana olleen The Beach Boys -yhtyeen solisti Mike Loven mukaan McCartney tuli hänen luokseen akustisen kitaran kanssa, ja alkoi soittaa ”Back in the U.S.S.R:ää”. Love ehdotti, että kappaleessa tulisi kertoa venäläisistä, ukrainalaisista ja georgialaisista tytöistä. Laulun nimi oli peräisin Britannian pääministerin Harold Wilsonin johtamasta I’m backing Britain -nimisestä kampanjasta.[1] Nimi muistutti myös Chuck Berryn vuoden 1959 hittiä ”Back in the U.S.A.”, jota kappale Beach Boysin lisäksi parodioi.[2][5] Kyseiseltä yhtyeeltä inspiraatiota antoi erityisesti kappale ”California Girls”,[1] jossa moskovalaisten, ukrainalaisten ja georgialaisten tyttöjen sijaan hehkutetaan amerikkalaisia tyttöjä.[6]
Kappaleesta tuli nerokkaana pidetty mukaelma ”Back in the U.S.A.sta”, joka oli juhlistanut elämää sodanjälkeisessä Amerikassa. McCartney teki kappaleesta tarkoituksella Chuck Berry -tyylisen, ja jopa väliosa muistuttaa The Beach Boysin vuoden 1962 kappaletta ”Surfin’ U.S.A.”, joka vastaavasti muistutti toista Chuck Berryn kappaletta, ”Sweet Little Sixteen”. Väliosan lopun sanoituksissa viitataan puolestaan Hoagy Carmichaelin ”Georgia on My Mindiin” tarkoittaen Yhdysvaltain osavaltion sijaan samannimistä neuvostotasavaltaa.[2]
»Se on tehty kieli poskessa. Se kertoo matkustelevasta venäläisestä, joka on juuri palannut lentäen Miami Beachistä, siis kulkenut toiseen suuntaan. Hän ei malta odottaa pääsevänsä takaisin Georgian vuorille: ”Georgia’s always on my mind”. Siellä on kaikennäköisiä vitsejä... Muistan, että yritin laulaa sitä Jerry Lee Lewis -äänellä saadakseni mieleni erityiseen tilaan. Lisäsimme siihen Beach Boys -tyyliset harmoniat.» (Paul McCartney, kappaleen kirjoittaja.[1])
Nauhoitus
McCartneyn palatessa Lontooseen maaliskuun puolivälissä, oli laulu kolmatta säkeistöä vaille valmis.[2] Yhtye aloitti valmiin kappaleen äänityksen Abbey Road Studiosin kakkosstudiossa 22. elokuuta 1968 kello 19.[7] Rumpali Ringo Starr ei kuitenkaan osannut soittaa erästä tomifilliä McCartneyn haluamalla tavalla. Tämä johti riitaan, ja koska tunnelma studiossa oli nähin aikoihin muutenkin usein hyvin jännittynyt, Starrin mitta täyttyi, ja hän erosi yhtyeestä lähtien lomalle Sardiniaan.[1][7] Starrin mukaan eroon vaikutti myös se, että hän ei kokenut soittavansa hyvin, minkä lisäksi hän tunsi itsensä yhtyeessä ulkopuoliseksi.[1] Sessio kuitenkin jatkui, ja jäljelle jääneet jäsenet nauhoittivat kappaleen pohjaraidan viidellä otolla. McCartney soitti rumpuja, John Lennon kuusikielistä bassoa ja George Harrison kitaraa.[2][7] Sessio päättyi seuraavana aamuna kello 4.45, ja sen päätteeksi tuottaja George Martinille annettiin kappaleen ”Baby, You’re a Rich Man” monomasternauha. Syytä tähän ei tiedetä.[7]
Kappaleen äänittäminen jatkui seuraavana päivänä kello 19. Tällöin nauhoitettiin päällekkäisäänityksiä; McCartney lisäsi pianon ja Harrison lisää rumpuja kolmosraidalle, syrjäyttäen Lennonin bassoraidan. Myös toinen sähkökitara lisättiin. Tämän jälkeen kuudennelle otolle tehtiin yksinkertainen miksaus, jossa kaikki soittimet olivat samalla raidalla. McCartney nauhoitti laulun ja samanaikaisesti Lennon ja Harrison lauloivat taustalaulun. Lauluosuudet asetettiin kahdelle erilliselle raidalle. Neljännelle raidalle tuli McCartneyn soittama basson päällekkäisäänitys, Harrisonin soittama kuusikielinen basso sekä Lennonin lyömä virvelirumpu. Lopuksi tehtiin vielä kappaleen monomiksaus,[8] ja samalla tuottaja George Martin lisäsi siihen ääniefektejä. Kyseinen Vickers Viscount -lentokoneen ääni oli peräisin EMIn arkistoista ja äänitetty Heathrow'n lentoasemalla.[2] Sessio päättyi kolmelta aamuyöllä. ”Back in the U.S.S.R.” oli lopullisesti valmis 13. lokakuuta, jolloin suoritettiin stereomiksaus.[8]
Ringo Starr palasi lopulta Beatlesiin sen jälkeen, kun yhtye oli lähettänyt tälle kirjoittamansa sähkeen, jossa häntä muun muassa kehuttiin maailman parhaaksi rumpaliksi. Yhtye oli kuitenkin ehtinyt äänittää kappaleen ”Dear Prudence” ilman häntä. Starr palasi Lontooseen 3. syyskuuta, ja oli seuraavaksi mukana äänittämässä George Harrisonin tekemää kappaletta ”While My Guitar Gently Weeps”.[2]
Kokoonpano
”Back in the U.S.S.R.” on ainoa Beatles-kappale, jossa sekä John Lennon että George Harrison soittavat rumpuja ja bassoa sekä samalla ainoa, jossa on kolme rumpu- ja basso-osaa.[2]Ringo Starr ei soita kappaleessa rumpuja, sillä tämä oli tilapäisesti eronnut yhtyeestä riitaannuttuaan McCartneyn kanssa.[1]
Paul McCartney – laulu, taustalaulu, soolokitara (Epiphone E230TD(V) Casino), bassokitara (Rickenbacker 400IS), piano (Steinway Vertegrand ”Mrs. Mills”), rummut (Ludwig), kättentaputukset
John Lennon – bassokitara (Fender Bass VI), taustalaulu, rummut, kättentaputukset
George Harrison – rytmi- ja soolokitarat (Fender Rosewood Telecaster), bassokitara (Fender Bass VI), taustalaulu, rummut, kättentaputukset
Kappaleen sävellaji on A-duuri ja tahtilaji 4/4. Se etenee seuraavasti:[9]
Intro (Mukana lentokoneen ääni, rummut ja kitarat.)
Ensimmäinen säkeistö (Piano soittaa kahdeksasosanuotteja.)
Kertosäe (Mukaan tulevat kättentaputukset ja ”kitarakoukku”.)
Toinen säkeistö (Musiikillisesti sama kuin ensimmäinen säe.)
Toinen kertosäe (Musiikillisesti sama kuin ensimmäinen kertosäe.)
Väliosa (Väliosa on tutti ja taustalaulu tulee mukaan.)
Kolmas säkeistö (kitarasoolo) (Taustalla kuuluu studiokeskustelua.)
Kolmas kertosäe (Kahdessa viimeisessä säkeessä ja kertosäkeessä kättentaputukset on miksattu aiempaa kovemmalle.)
Väliosa
Neljäs säkeistö (Kitara soittaa yhtä korkeaa nuottia.)
Neljäs kertosäe
Outro (Mukana vain kitarakoukku, studiokeskustelua ja lentokoneen ääni. Kappale päättyy häivyttäen, ja The Beatles -albumin seuraava kappale alkaa suoraan.)
”Back in the U.S.S.R.” on nopeatempoinen energian ja huumorintäyteinen rock-kappale. Muun muassa lauluharmonioissa on vaikutteita The Beach Boys -yhtyeeltä.[6] Sävel on hyvin bluesmainen.[9]
Kappaleen lopullinen versio on monista eri elementeistä ja päällekkäisäänityksistä koottu palapeli, sillä siinä on esimerkiksi useampi rumpuraita. Paul McCartneyn lauluraita on tuplattu kertosäkeissä ja väliosissa.[9]
Julkaisu
Kappale julkaistiin avausraitana The Beatles -tupla-albumilla, joka ilmestyi Britanniassa 22. marraskuuta 1968, ja Yhdysvalloissa kolme päivää myöhemmin, 25. marraskuuta.[10] Laulu otettiin yhdysvaltalaisten antikommunistien ja konservatiivien keskuudessa vastaan kielteisesti. Esimerkiksi John Birch Society aloitti Beatles-vastaisen vastaiskun, syyttäen yhtyettä kommunismin edistämisestä, minkä lisäksi kappaletta pidettiin ”epäamerikkalaisena”. John Lennon totesi jälkimmäiseen syytökseen; ”Tämä on heiltä varsin huomaavaista, emmehän ole amerikkalaisia”. Sen sijaan Neuvostoliitossa, missä kappale levisi maanalaisen julkaisutoiminnan myötä, "Back in the U.S.S.R." saavutti yhtyeen fanien keskuudessa suurta suosiota.[1][2] Ikävän sivumaun kappaleeseen toi kuitenkin Neuvostoliiton tankkien ajankohtainen tunkeutuminen Tšekkoslovakiaan.[6]
Kappaleen monoversiossa piano on kovemmalla kuin stereoversiossa, ja myös lentokoneen ääni on erilainen. Vuonna 1976 George Martin teki kappaleeseen uuden stereomiksauksen, kun se julkaistiin kokoelma-albumilla Rock 'n' Roll Music. The Beatlesin ja Rock 'n' Roll Musicin lisäksi ”Back in the U.S.S.R.” on julkaistu kokoelma-albumeilla The Beatles 1967–1970[2] ja Love.[1]
Vuosien 1968–69 aikana The Beatlesin silloinen levy-yhtiö Apple Records julkaisi ”Back in the U.S.S.R:n” singlenä ainoastaan Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. B-puolella oli Ringo Starrin kirjoittama ”Don’t Pass Me By”.[3]
Parlophone julkaisi Britanniassa ”Back in the U.S.S.R.” -kappaleen singlenä 25. kesäkuuta 1976 B-puolenaan ”Twist and Shout”. Sen tarkoitus oli promotoida uutta Rock and Roll Music -kokoelma-albumia. Single saavutti Record Retailerin listalla kuuden viikon aikana korkeimmillaan sijan 19.[4] Single julkaistiin vuonna 1976 myös muun muassa Länsi-Saksassa, Chilessä, Brasiliassa[3] sekä Ruotsissa, missä single nousi Britannian tavoin sijalle 19.[11] Vuonna 1980 se julkaistiin Uudessa-Seelannissa,[3] missä se pääsi sijalle 44.[12]
Single julkaistiin Britanniassa uudelleen 6. joulukuuta 1982 osana The Single Collection -vinyyliboksia.[4] Yhdysvalloissa kappaletta ei ole julkaistu singlenä koskaan.[13]
Kappaleet
A-puoli
Back in the U.S.S.R. – 2.45 (säv. Lennon/McCartney)
