George Harrison syntyi keskiluokkaiseen perheeseen 25. helmikuuta 1943 Liverpoolissa. Hän oli vanhempiensa Harold ja Louise Harrisonin nuorin lapsi. Harrisonilla oli kolme sisarusta, sisko Louise ja kaksi veljeä Harry ja Peter. Harrisonin isä oli ammatiltaan linja-auton kuljettaja ja hänen äitinsä työskenteli kirjakaupassa. George Harrison opiskeli aluksi Dovedalen peruskoulussa ja myöhemmin Liverpoolin instituutissa.
Harrison kiinnostui suuresti kitaroista, ja hänen isänsä Harold ostikin Georgelle hänen ensimmäisen kitaransa, vuonna 1956, Harrisonin ollessa 13-vuotias. Kitara oli hollantilainen akustinen kitara. George harjoitteli kitaran soittoa paljon kotonaan, ja hänen isänsä ystävä myös opetti Harrisonille muutamia kappaleita.
Pian Harrison perustikin elämänsä ensimmäisen bändin, skiffle-yhtyeen The Rebels, yhdessä veljensä Peterin ja ystävänsä kanssa. Elämänsä alkuvaiheessa Harrison myös ystävystyi koulutoverinsa Paul McCartneyn kanssa, bussimatkalla. Heitä yhdisti rakkaus rock and roll -musiikkiin.
The Quarrymen
Harrisonin ystävä Paul McCartney liittyi vuonna 1957 John Lennonin perustamaan The Quarrymen -nimiseen skiffle- ja rock and roll -yhtyeeseen. Myöhemmin McCartney ehdotti Lennonille lahjakkaan kitaristin Harrisonin ottamista mukaan yhtyeeseen. Lennon suhtautui Harrisoniin aluksi epäilevästi, sillä tämä oli tuolloin vasta 14-vuotias muiden yhtyeen jäsenten ollessa muutamia vuosia vanhempia. Harrison kuitenkin vakuutti Lennonin taidoillaan viritettyään ensin kitaransa täydellisesti ja soitettuaan sitten instrumentaalin kitarakappaleen ”Guitar Boogie”. George otettiin mukaan bändiin alkuvuodesta 1958. Hän kuitenkin joutui olemaan esimerkiksi yhtyeen baari- ja ravintolakeikoilla lavan sivussa soittamassa Lennonin ja McCartneyn ollessa keskipisteenä. Pian Harrison kuitenkin ystävystyi Lennonin kanssa ja hänestä tuli Quarrymenin täyspainoinen jäsen. Myöhemmin George sai myös yhtyeen konserteissa laulettavakseen muutamia kappaleita.
The Quarrymen levytti vuonna 1958 omakustannelevytyksinä kaksi kappaletta; cover-version Buddy Hollyn kappaleesta ”That’ll Be the Day” ja Harrisonin yhdessä McCartneyn kanssa tekemän kappaleen ”In Spite of All the Danger”. Tämä oli The Quarrymenin (ja samalla The Beatlesin) ensimmäinen itse tehty levytetty kappale. Paul McCartney kuitenkin kyseenalaisti Harrisonin panoksen kappaleen sävellystyössä sanoen:
»Levytiedoissa lukee että tekijöinä olimme minä ja George, mutta minä sen taisin säveltää ja George hoiti kitarasoolon. Minun kappale se oli. Se muistutti paljon joitain Elvis-kappaleita.»
The Beatles
Vuonna 1960 The Quarrymen vaihtoi nimekseen The Beatles. Hampurin-kiertueellaan Beatles loi itselleen mainetta, sai suosiota ja esiintymiskokemusta. Ensimmäinen Hampurin-visiitti päättyi kuitenkin siihen, kun 17-vuotias Harrison pidätettiin ja lähetettiin kotiin Liverpooliin. Pidätys johtui siitä, että Harrison oli alaikäinen. Ensimmäistä Hampurin-kiertuetta Harrison kuvasi sanoin: Se paikka oli täynnä prostituoituja ja transvestiittejä, ja kaiken keskellä olin minä, 17-vuotiaana.
The Beatles nousi Britanniassa suursuosioon heti ensimmäisellä albumillaan Please Please Me (1963), joka nousi Britannian albumilistan ykköseksi nopeasti ja pysyi kärkipaikalla 30 viikkoa. Albumilla oli coverkappaleita sekä McCartneyn ja Lennonin sävellyksiä. Harrison soitti soolokitaraa ja lauloi taustat useimpiin kappaleisiin. Hän soitti myös kappaleiden soolo-osuudet. Lisäksi Harrison lauloi levylle kappaleet ”Chains” ja ”Do You Want to Know a Secret”, joista kumpikaan ei kuitenkaan ollut hänen sävellyksensä.
Harrison alkoi pian Beatlesin menestyksen alettua kirjoittaa lauluja, ja hänen ensimmäinen laulunsa ”Don’t Bother Me” päätyi yhtyeen toiselle albumille With The Beatles (1963). Harrison jäi kuitenkin lauluntekijäkaksikon Lennon–McCartney varjoon.
Paul McCartney ja George Harrison vuonna 1964.
Beatlesin kolmannella albumilla A Hard Day’s Night (1964) ei ollut yhtään Harrisonin kappaletta, mutta hän kuitenkin lauloi päävokaalit Lennonin tekemään kappaleeseen ”I’m Happy Just to Dance With You”. Albumi oli hyvin merkittävä, sillä albumin sekä singlehittien ”She Loves You” ja ”I Want to Hold Your Hand” voimasta The Beatles löi läpi myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja siitä tuli maailman suosituin yhtye. Tämän jälkeen fanihysteria Beatlesin ympärillä kasvoi Amerikassa suuriin mittoihin ja alettiin puhua jo ”beatlemaniasta”.
Fanit ja media alkoivat tuolloin keksiä Beatlesin jäsenille lempinimiä, ja Harrison tuli tunnetuksi ”hiljaisena Beatlena”.[1]
1960-luvun puolessa välissä Harrison tutustutti yhtyetoverinsa intialaiseen musiikkiin. Harrison soitti ”Norwegian Wood” -singlellä (1965) ensimmäisenä länsimaisena popmuusikkona intialaista sitaria, jota hän oli opetellut soittamaan Ravi Shankarin musiikin innoittamana. Intialainen kulttuuri teki pysyvän vaikutuksen Harrisoniin, joka omaksui meditaation ja vegetarismin. Hän oli beatleista ainoa, joka säilytti syvän kiinnostuksen paikallisiin uskontoihin Intian-matkojen jälkeenkin.
Beatlesin loppua kohden Harrison nosti profiiliaan lauluntekijänä. Revolverille hän kirjoitti kolme laulua, joista ”Love You To” on merkittävä Beatlesin musiikillisen kehityksen kannalta. Beatlesin menestyksekkäällä ja arvostetulla Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumilla (1967), joka sisältää paljon psykedeelistä rockia ja kokeellista musiikkia, Harrisonin säveltämistä kappaleista on mukana intialaistyylinen, pohdiskeleva ”Within You Without You”. Saman vuoden albumilla Magical Mystery Tour on Harrisonin sävellys ”Blue Jay Way”. The Beatles -albumin yksi tunnetuimmista kappaleista on Harrisonin säveltämä ”While My Guitar Gently Weeps”, jossa kitaraa soittaa Eric Clapton. Kenties tunnetuin Harrisonin säveltämistä kappaleista on kuitenkin ”Something” (1969), joka on hänen säveltämistään Beatles-kappaleista ainoa, joka nostettiin singlen A-puoleksi. Monet laskevat sen ja Harrisonin toisen levylle säveltämän kappaleen ”Here Comes the Sunin” The Beatlesin viimeisen yhdessä tekemän albumin Abbey Road kohokohtiin. ”Something” on Paul McCartneyn säveltämän ”Yesterdayn” jälkeen eniten cover-versioita poikinut Beatles-kappale.[2]
Harrisonin viimeiset äänityssessiot The Beatlesin kanssa olivat alkuvuodesta 1970, jolloin yhtye viimeisteli vanhoja kappaleitaan albumi-kelpoisiksi ja äänitti viimeisen kokonaan uuden kappaleensa, Harrisonin tekemän kappaleen ”I Me Mine”. Yhtye hajosi pitkään jatkuneiden riitojen ja monien keskinäisten kiistojen jälkeen lopullisesti vuonna 1970. Tätä ennen Harrison oli jo ehtinyt erota Beatlesista vuonna 1969, mutta hän kuitenkin palasi takaisin. Harrison halusi sävellyksiään julkaistavan enemmän Beatles-levyillä ja häntä tuskastutti asemansa Beatlesissa, mutta hän oli silti hyvin pettynyt yhtyeen lopulta hajottua. Viimeisen albumin tuottanut Phil Spector sanoi myöhemmin, että Beatlesin hajottua Harrisonilla oli tehtynä satoja julkaisemattomia sävellyksiä. Osa niistä oli täysin valmiina, osa keskeneräisiä.
Harrisonin Beatles-sävellykset
The Beatlesin levyttämät George Harrisonin sävellykset:
”Old Brown Shoe” (”The Ballad of John and Yokon” B-puoli, 1968)
Harrison lauloi itse säveltämiensä kappaleiden soolo-osuuden. Harrison on laulusolisti myös Beatles-kappaleissa ”Chains”, ”Do You Want to Know a Secret”, ”Roll Over Beethoven”, ”Devil in Her Heart”, ”I’m Happy Just to Dance with You” ja ”Everybody’s Trying to Be My Baby”.
Harrisonin panos The Beatlesin albumeilla
Harrison soitti Beatlesin albumeilla useita soittimia, joista tunnetuimpina akustinen kitara, sähkökitara ja sitar. Harrison lauloi aina vähintään yhden kappaleen jokaisella The Beatlesin albumilla, ja lauloi myös taustat useaan kappaleeseen. Harrison oli The Beatlesin soolokitaristi, mutta hän ei kuitenkaan soittanut kaikkien kappaleiden sooloja, vaan joillain levytyksillä hän soitti rytmi- tai komppikitaraa, John Lennonin tai Paul McCartneyn soittaessa kitarasoolot. John Lennon kommentoi kitarasooloja Beatles-levytyksillä näin:
»Yleensä George soitti soolot, mutta joskus halusin soittaa ne itse. En väitä että olisin soittanut ne Georgea paremmin, mutta joskus vain halusin soittaa ne.»
Harrison vaikutti monilla The Beatlesin albumeilla albumin musiikilliseen tyyliin. Hän tutustutti muut beatlet folk rockiin, minkä vaikutteet näkyivät vahvasti Rubber Soul albumilla. Harrison tutustutti muut beatlet myös itämaiseen musiikkiin, jonka vaikutteet ovat havaittavissa puolestaan Revolver albumilla. Kun muut beatlet hylkäsivät itämaisen musiikin, Harrison toi sitä yhä Beatlesin albumeille, kuten Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumilla Harrisonin ”Within You Without You” on ainoa intialaistyylinen kappale.
Sooloura
Harrisonin sooloura alkoi vuonna 1968 julkaistulla albumilla Wonderwall Music, joka oli kuitenkin vain sivuprojekti The Beatlesin ohella. Suuri osa albumin kappaleista ovat Harrisonin The Beatlesille tekemiä, joita ei kuitenkaan otettu yhtyeen levylle. Moni albumin kappaleista on täysin instrumentaali. Albumi oli eräänlainen soundtrack Wonderwall -elokuvalle. Wonderwall Music ei päässyt albumilistoille Isossa-Britanniassa, mutta Yhdysvalloissa se nousi listan sijalle #49. Vuonna 1969 Harrison julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa ja usein ensimmäiseksi varsinaiseksi sooloalbumikseen mielletyn Electronic Soundin. Albumi oli nimensä mukaisesti melko elektroninen ja kokeiluluontoinen. Tämäkin albumi oli Harrisonille yhä pelkkä sivuprojekti Beatlesin rinnalla, mutta hän halusi julkaista enemmän omia sävellyksiään, kuin mitä Beatles-albumeilla sai. Electronic Sound nousi Yhdysvaltain Billboard 200 -albumilistalla sijalle #191.
The Beatlesin hajottua Harrison kokosi vuosien varrella The Beatles -albumien ulkopuolelle jääneistä lauluistaan tripla-albumin All Things Must Pass (1970). Sitä pidetään LP-aikakauden ensimmäisenä merkittävänä tripla-albumina. Harrisonin ja Phil Spectorin tuottamalla albumilla soitti monia tunnettuja muusikoita, mm. entinen Beatles-yhtyetoveri Ringo Starr, sekä Peter Frampton, Billy Preston sekä Eric Clapton. Claptonin Derek and the Dominos -yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa levyllä Harrisonin taustalla. All Things Must Pass -albumin ”My Sweet Lord” -hittiä seurasi yksi pophistorian tunnetuimmista plagiointioikeudenkäynneistä, jossa Harrisonin todettiin kopioineen laulun melodian The Chiffons -lauluyhtyeen hitistä ”He’s So Fine” (1963). Hän joutui maksamaan ”lainauksestaan” korvaukset laulun tekijöille. Julkaistessaan All Things Must Pass -albumia Harrison ei vielä ollut varma, olisiko Beatlesin ero lopullinen ja elätteli toiveita yhtyeen jatkosta. Kun hajoamisen lopullisuus selvisi Harrisonille, hän oli pettynyt.
Vuonna 1971 Harrison kokosi muusikkoystävänsä koolle Concert for Bangladesh -hyväntekeväisyyskonserttiin, jonka tuotto lahjoitettiin Unicefille. Harrison yritti koota myös The Beatlesiä yhteen lavalle, mutta joutui tyytymään muun muassa Bob Dylanin, Ringo Starrin, Eric Claptonin ja Ravi Shankarin seuraan.[3] Konsertista julkaistiin myös livealbumi vuonna 1971 ja konserttitallenne vuonna 1972.
Vuonna 1973 Harrison julkaisi toisen soolo-studioalbuminsa, Living in the Material World, mikä oli suuri menestys ja sitä pidetäänkin usein Harrisonin uran parhaana tuotoksena. Albumi sisälsi perinteistä rock-musiikkia, folk rockia ja myös hengellistä gospel-musiikkia. Albumin suurimmaksi hitiksi ja tunnetuimmaksi kappaleeksi nousi ”Give Me Love (Give Me Peace on Earth)”, joka oli listaykkönen Yhdysvalloissa. Living in the Material Worldiä seurasi vuonna 1974 julkaistu Dark Horse, jolle Harrison sisällytti myös funk-tyylisiä kappaleita. Harrison oli 1970-luvulla erittäin tuottelias ja jatkoi kiivasta albumitahtiaan julkaisemalla seuraavan albuminsa Extra Texture (Read All About It) taas seuraavana vuonna. Tämäkin albumi menestyi hyvin, joskaan ei niin hyvin kuin Harrisonin edelliset julkaisut. Albumi oli Yhdysvalloissa listakahdeksikko ja Britanniassa sijalla 16.
Harrison perusti 1970-luvulla oman levymerkin Dark Horse Records. Dark Horse Recordsin artisteihin kuului Harrisonin ohella muun muassa Ravi Shankar. Harrisonin ensimmäinen albumi oman levy-yhtiönsä suojissa oli Thirty Three & 1/3. Albumi menestyi jälleen hyvin Yhdysvalloissa, jossa se myi kultaa. Britanniassa menestys jäi heikommaksi. Vuonna 1979 Harrison julkaisi omaa nimeään kantavan albumin George Harrison. Myös se onnistui myymään Yhdysvalloissa kultaa.
Vuonna 1981 Harrisonilta ilmestyi albumi Somewhere in England. Sen tunnetuimmaksi kappaleeksi nousi All Those Years Ago, joka oli Harrisonin kunnianosoitus entiselle Beatles-yhtyetoverilleen John Lennonille, joka oli murhattu joulukuussa 1980. Kappale oli ikään kuin ”elossa olevien beatlejen yhteenpaluu”, sillä Ringo Starr soitti kappaleella rumpuja ja Paul McCartney lauloi taustoja yhdessä vaimonsa Lindan kanssa. Vuonna 1982 Harrison julkaisi vielä albumin Gone Troppo, joka menestys oli melko heikkoa. Albumi jäi Yhdysvalloissa Billboard-listan sijalle #108 ja Britanniassa levy ei päässyt listoille.
Harrisonin soolomenestys oli epätasaista. 1980-luvun alkupuolelle saakka häneltä ilmestyi runsaasti levyjä, sen jälkeen vain muutama. Harrison oli aina vieroksunut valtavaa julkisuutta, jonka hän oli The Beatlesin jäsenenä saavuttanut ja jo tuolloin pelännyt salamurhaa, vuonna 1980 tapahtuneen John Lennonin murhan jälkeen Harrison vieroksui julkisuutta entistä enemmän. Hän harrasti muun muassa puutarhanhoitoa ja autourheilua, sekä vietti aikaa kotona poikansa Dhanin kanssa.
Harrison teki viimeisen, onnistuneen yrityksensä myyntilistoille Cloud Nine -albumilla (1987), joka sisälsi muun muassa hitiksi nousseen cover-version vanhasta 1960-luvun popkappaleesta ”Got My Mind Set On You” sekä nostalgisen ”When We Was Fab” -laulun, joka kertoi The Beatles-ajoista. Albumi jäi Harrisonin viimeiseksi julkaistuksi studioalbumiksi ennen hänen kuolemaansa. 1980-luvun lopulla Harrison perusti Traveling Wilburys -yhtyeen yhdessä Tom Pettyn, Roy Orbisonin, Jeff Lynnen ja Bob Dylanin kanssa. Yhtye julkaisi kaksi albumia ja niistä toinen, vuonna 1990 julkaistu Traveling Wilburys Vol. 3 oli Harrisonin ainoa albumi 1990-luvulla.
Harrison osallistui muiden elossa olevien Beatles-jäsenten kanssa vuonna 1994 julkaistun Beatles-kokoelma-albumin The Beatles Anthologyn tekemiseen.
Vuonna 2002 julkaistiin postuumisti Harrisonin viimeinen albumi, Brainwashed, jossa oli hänen viimeisinä vuosinaan äänittämiä kappaleita. Brainwashed oli Yhdysvalloissa albumilistan sijalla #18 ja Britanniassa se sijoittui myyntitilastoissa sijalle #29.
Elokuvaura
Elokuvia rakastanut Harrison perusti 1970-luvun lopulla elokuvatuotantoyhtiön Handmade Films, osittain verotuksellisista syistä. Sen ensimmäinen tuotanto oli Harrisonin rakastaman Monty Python -ryhmän elokuva Brianin elämä (1979). Yhtiö teki 1980-luvulla lisää elokuvia kuten Shanghain yllätys, ja vaikka joitain niistä pidetäänkin laadukkaina, yhtiö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja lakkautettiin. Harrison haastoi vuonna 1995 liikekumppaninsa Denis O’Brienin oikeuteen. Hän voitti jutun mutta ei saanut korvausta, sillä O’Brien oli konkurssissa. Tuskallisilla tapahtumilla oli Harrisonin ystävien mukaan vaikutuksensa Harrisonin terveyden heikkenemiseen.[4]
Viimeiset vuodet ja kuolema
Vuonna 1999 Harrison oli kokea John Lennonin kohtalon, kun mielipuolinen fani hyökkäsi hänen kimppuunsa. Michael Abram -niminen liverpoolilaismies tunkeutui Harrisonin ja hänen Olivia-vaimonsa taloon 30. joulukuuta ja iski Harrisonia useasti veitsellä puhkaisten tämän keuhkon.[5]
Harrison kärsi viimeiset vuotensa syövästä. Hän oli vuonna 1997 saanut tietää sairastavansa kurkkusyöpää, joka onnistuttiin hoitamaan. Vuonna 2001 syöpä havaittiin keuhkoissa ja myöhemmin myös aivoissa. George Harrison kuoli 29. marraskuuta 2001. Virallinen kuolinsyy oli keuhkosyöpä.
Yksityiselämä
Perhe
Harrisonin ensimmäinen vaimo oli malli Pattie Boyd, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1966. Harrison ja Boyd erosivat 1974, asumuseron jälkeen seurasi avioero vuonna 1977. Boydin mukaan eron syynä olivat Harrisonin aviorikokset sekä alkoholin ja kokaiinin käyttö. Boydin mielestä kokaiini muutti Harrisonia, ”jäädytti hänen tunteensa ja kovetti hänen sydämensä”. 1970-luvulla Harrisonilla on väitetty olleen lyhyt suhde Ringo Starrin entiseen vaimoon Maureen Starkeyyn, sekä The Rolling Stones -kitaristi Ron Woodin vaimoon.
Eron jälkeen Boyd alkoi seurustella Eric Claptonin kanssa. Vaikka Clapton ”vei” Harrisonin vaimon, he pysyivät hyvinä ystävinä Harrisonin kuolemaan asti. Clapton ja Harrison konsertoivatkin yhdessä 1980-luvulla.
Harrison solmi uuden avioliiton heti seuraavana vuonna, jolloin hänen toinen vaimonsa Olivia synnytti myös Harrisonin ainoan lapsen Dhanin. George ja Olivia pysyivät yhdessä Georgen kuolemaan saakka.
Hengellisyys
Harrison Vrindavanissa, Intiassa vuonna 1996
Harrisonin hengellinen etsintä vaikutti hyvin vahvasti hänen musiikkiinsa ja elämäänsä. Harrison kasvoi Liverpoolin roomalaiskatolisessa yhteisössä, mutta aikuistuttuaan hän kiinnostui voimakkaasti intialaisesta hindulaisuudesta. Hänen hengellisyytensä sai alkunsa 1960-luvun puolivälin kannabis- ja LSD-kokeiluista, joita seurasi kiinnostuminen Ravi Shankarin sitar-musiikista ja sen jälkeen intialaisguru Maharishi Mahesh Yogin opettamasta transsendenttisestä meditaatiosta. Harrison vietti paljon aikaa Intiassa ja tutustui gurujensa opetusten ja lukemiensa kirjojen kautta hindulaiseen filosofiaan. Hän myös johdatti muut Beatlesin jäsenet tutustumaan hindulaisuuteen. Moni Harrisonin tekemä Beatles-kappale ja soolouran kappale kuvailee Harrisonin hengellisiä ajatuksia ja hindulaisia opetuksia.[6]
Autourheiluharrastus
Harrison piti nopeista autoista ja seurasi Formula 1 -autourheilua. Hän omisti useita urheiluautoja, kuten Jaguar XKE:n, Ferrari 365 GTC:n, Aston Martin DB4:n ja McLaren F1 road carin. Hän seurasi paikan päällä Formula 1 -kisoja ja ystävystyi maailmanmestari Jackie Stewartin kanssa.[7]
.jpg)
