Roy Orbison

Tämä artikkeli käsittelee muusikkoa. Roy Orbison on myös Stigin kappale.
Roy Orbison
Roy Orbison vuonna 1965.
Roy Orbison vuonna 1965.
Henkilötiedot
Koko nimi Roy Kelton Orbison
Syntynyt23. huhtikuuta 1936
Vernon, Texas, Yhdysvallat
Kuollut6. joulukuuta 1988 (52 vuotta)
Ammatti laulaja-lauluntekijä, muusikko
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1953–1988
Tyylilajit rock ’n’ roll, rockabilly, country, pop
Soittimet laulu, kitara, huuliharppu
Yhtyeet Traveling Wilburys, Teen Kings, The Wink Westerners, Class of '55
Levy-yhtiöt Sun, Monument, MGM, London, Mercury/PolyGram, Asylum, Virgin/EMI Records
Aiheesta muualla
Kotisivut

Roy Kelton Orbison (23. huhtikuuta 1936 – 6. joulukuuta 1988) oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja kitaristi. Hän syntyi Texasin Vernonissa ja vaikutti muun muassa Tennesseen Memphisissä ja Nashvillessä. Orbison esiintyi ja levytti yli 30 vuoden ajan. Hänen tavaramerkkinsä olivat tummat aurinkolasit ja hän on tunnettu muun muassa hittikappaleestaan ”Oh, Pretty Woman”. Muita hänen ikivihreitä kappaleitaan ovat muun muassa ”Ooby Dooby”, ”Go Go Go”, ”California Blue”, ”Dream Baby”, ”Only the Lonely”, ”Running Scared”, ”Crying”, ”It's Over”, ”In Dreams”, ”Blue Bayou”, ”I Drove All Night” sekä ”You Got It”.

Ura

Roy Orbison teki yhteistyötä lukuisten tunnettujen artistien, kuten Elvis Presleyn, James Burtonin, Jerry Lee Lewisin, Carl Perkinsin, Johnny Cashin, Bruce Springsteenin, Bob Dylanin, George Harrisonin, John Lennonin, Paul McCartneyn, Elvis Costellon, Mireille Mathieun ja The Beatlesin kanssa.[1][2] 1980-luvun lopulla Orbison oli Traveling Wilburys -yhtyeen jäsen.

Elvis Presley kutsui Roy Orbisonia julkisesti; "maailman mahtavimmaksi laulajaksi".[3] Elvis Presley arvosti Roy Orbisonia erittäin korkealle, julkisesti todeten, että Roy Orbisonilla on "kaikkien aikojen täydellisin lauluääni". Heidän kunnioituksensa toisiaan kohtaan oli erittäin suurta ja tasapuolista, ja Roy Orbison kävi katsomassa Elviksen konsertteja vuodesta 1954 vuoteen 1976. Roy Orbison ja Elvis Presley olivat myös erittäin läheisiä ystäviä.[3] Roy Orbison oli ainut artisti, joka toimi sekä Elvis Presleyn että The Beatlesin lämmittelijänä konsertissa.[3]

Orbison valittiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1987, noin vuotta ennen kuolemaansa.[4]

Yksityiselämä

Roy Orbison meni ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1957 Claudette Fradyn kanssa. Hän menetti vaimonsa vuonna 1966, kun tämä kuoli moottoripyöräonnettomuudessa. Heidän kolmesta alaikäisestä pojastaan kaksi kuoli tulipalossa 1968. Vuonna 1969 Orbison avioitui saksalaisen teinitytön Barbara Jakobsin kanssa,[5] he saivat vuosina 1970 ja 1975 syntyneet pojat.[6] .

Orbisonille tehtiin sydämen ohitusleikkaus vuonna 1978.[2] Kymmenen vuotta myöhemmin, joulukuussa 1988, Orbison kuoli sydäninfarktiin. Hän oli kuollessaan 52-vuotias.[2][7] Barbara Orbison (1951–2011) kuoli päivälleen 23 vuotta myöhemmin haimasyöpään ja on haudattu miehensä viereen

Diskografia

Studioalbumit

  • 1961 Roy Orbison at the Rock House
  • 1961 Lonely and Blue
  • 1962 Crying
  • 1963 In Dreams
  • 1965 There Is Only One Roy Orbison
  • 1965 Orbisongs
  • 1966 The Orbison Way
  • 1966 The Classic Roy Orbison
  • 1967 Roy Orbison Sings Don Gibson
  • 1967 The Fastest Guitar Alive Original Soundtrack
  • 1967 Cry Softly Lonely One
  • 1969 Roy Orbison’s Many Moods
  • 1970 Hank Williams the Roy Orbison Way
  • 1970 The Big O
  • 1972 Roy Orbison Sings
  • 1972 Memphis
  • 1973 Milestones
  • 1974 I’m Still in Love with You
  • 1977 Regeneration
  • 1979 Laminar Flow
  • 1985 Class of ’55 (Jerry Lee Lewisin, Johnny Cashin & Carl Perkinsin kanssa)
  • 1989 Mystery Girl
  • 1992 King of Hearts

Livealbumit

  • 1987 A Black & White Night Live
  • 1998 Combo Concert: 1965 Holland
  • 1998 Live at the BBC
  • 2010 The Last Concert

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Nyman, Jake: ”Roy Orbison”, Rocktieto. Osa 3 N–Z, s. 37–40. (Soundi-kirja 16) Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2

Aiheesta muualla

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!