Antiikin kirjallisuuden alkuvaihetta aina hellenistisen kauden alkuun saakka kuvaa vahva suullinen perinne ja se, että kirjallisuus oli tarkoitettu pitkälti esitettäväksi.[1] Antiikin varhaisinta kirjallisuutta ja samoin länsimaisen kirjallisuuden alkua edustavat Homeroksen runoelmat, jotka kirjoitettiin ylös suhteellisen varhain kreikkalaisen kirjaimiston kehittämisen jälkeen, todennäköisesti 700-luvulla eaa.
Kreikan klassisella ajalla (noin 508-323 eaa.) ja Rooman klassisella ajalla (noin 80 eaa.–14 jaa.) syntyivät monet suuret teokset, jotka ovat edelleen homeerisen kirjallisuuden ohella länsimaisen kirjallisen kulttuurin ytimessä. Kreikkalainen kirjallisuus vaikutti merkittävästi roomalaisen kirjallisuuden syntyyn. Varsinainen kirjallisempi kulttuuri syntyi hellenistisellä ajalla: kirjailijat kirjoittivat yhä enemmän lukijoille, ei kuulijoille. Antiikin aikana lukijat olivat maantieteellisesti hajallaan, mutta jakoivat monella tavalla yhteisen hellenistis-roomalaisen kulttuurin.[1]
Suurin osa antiikin kirjallisuudesta on kadonnut. Tähän vaikuttivat toisaalta hauras materiaali, papyrus, jonka vuoksi teosten säilyminen oli usein läpi vuosisatoja jatkuvan kopioinnin varassa. Näin antiikin teoksista ovat säilyneet lähinnä ne, jotka ovat olleet arvostettuja myös keskiajalla joko lännessä tai bysanttilaisessa kulttuuripiirissä. Teosten katoamiseen saattoi vaikuttaa niiden jääminen pois suosiosta jo myöhemmän antiikin aikana, tai niiden jääminen esimerkiksi opetuskäyttöön tarkoitetun ohjeellisen kokoelman tai myöhemmin pergamenttikoodekseiksi koottujen kokoelmien ulkopuolelle.
Varsinainen kreikkalainen kirjallisuus sai alkunsa Homeroksen kahdesta eeppisestä runoelmasta, Iliaasta ja Odysseiasta. Toinen arkaaisen ajan suuri runoilija oli Hesiodos. Yhdessä Homeroksen ja Hesiodoksen teokset muodostivat kreikkalaisen mytologian kirjallisen perustan. Arkaaisella kaudella sai alkunsa myös kreikkalainen lyriikka. Sen varhaisia edustajia olivat elegiarunoilijat Tyrtaios ja Theognis sekä jambirunoilijat Arkhilokhos ja Semonides. Monodisen eli yhden laulettavan laulun maineikkaimmat edustajat ovat Alkaios, Sapfo ja Anakreon, kuorolyriikan puolestaan Alkman, Simonides ja Pindaros.
Antiikin Rooman kirjallisuus voidaan jakaa erilaisiin kehitysvaiheisiin. Perusteltuja jaottelutapoja on monia, mutta seuraavassa esitetty jaottelu on melko perinteinen:[2]
Esikirjallinen kausi (vuoteen 240 eaa. asti)
Esiklassinen kausi (240–80 eaa.)
Klassinen kausi (80 eaa.–14 jaa.)
Jälkiklassinen kausi (14–120)
Myöhempi keisarikausi (120–500)
Roomalainen kirjallisuus sai alkunsa noin vuonna 240 eaa. Sen syntyyn vaikutti ratkaisevasti Kreikan kirjallisuus: lukuun ottamatta hävinneitä kansanrunouden tuotteita Rooman kirjallisuus alkaa vasta silloin, kun roomalaiset tulivat kosketuksiin Etelä-Italian kreikkalaisten kanssa. Kreikkalaisesta kirjallisuudesta omaksuttujen tyylilajien ja teemojen rinnalla roomalaisten omat uudistukset jäivät suhteellisen vähäisiksi. Koska antiikin kulttuuriperintö on kuitenkin välittynyt myöhemmille Länsi-Euroopan kansoille juuri roomalaisten kautta, roomalaisen kirjallisuuden jälkivaikutus on ollut huomattava.
Jälkiklassisen kauden, niin kutsutun hopeakauden, pääkirjailijat ovat historioitsija Tacitus, luonnontutkija Plinius vanhempi, reetori Quintilianus, filosofi ja näytelmäkirjailija Seneca, romaanikirjailija Petronius, satiirikko Juvenalis. Myöhemmällä keisarikaudella latinankielinen kirjallisuus oli etupäässä lakitieteellistä ja kielitieteellistä sekä varhaiskristillistä kirjallisuutta. Huomattavin kaunokirjailija on Apuleius. Merkittävimmät kirjailijat ovat kristityt kirkkoisät, kuten Tertullianus ja Augustinus. Viimeisinä roomalaisina kirjailijoina pidetään Boëthiusta ja Cassiodorusta.
Kaimio, Maarit & Oksala, Teivas & Riikonen, H. K.: Antiikin kirjallisuus ja sen perintö. (6. painos (1. painos: Yliopistopaino, 1998)) Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-070-1
Kivistö, Sari ym.: Kirjallisuus antiikin maailmassa. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-089-8
Saïd, Suzanne & Trédé, Monique: A Short History of Greek Literature. (Käännös Trista Selous ym) London & New York: Routledge, 1999. ISBN 0-415-12272-4(englanniksi)
