Alberto Ascari (13. heinäkuuta 1918 Milano, Italia – 26. toukokuuta 1955 Milano, Italia) oli italialainen kilpa-autoilija ja kaksinkertainen Formula 1 -maailmanmestari. Mestaruutensa hän voitti kausilla 1952 ja 1953 Ferrari-tallin kuljettajana.
Myös Alberto Ascarin isä Antonio Ascari oli kilpa-ajaja, joka kuoli Ranskan GP:ssä 26. heinäkuuta 1925.[1]
Ascari sijoittui ensimmäisessä F1-sarjan kilpailussaan Monacon Grand Prix'ssa 1950 toiseksi.[2]
Kaudella 1951 Ascari sijoittui loppupisteissä toiseksi.[3] Kahdella seuraavalla kaudella hän voitti kaksi mestaruuttaan. Hän voitti molemmat mestaruutensa Ferrarilla. Hänestä tuli ensimmäisen mestaruutensa myötä ensimmäinen Ferrarilla mestaruuden voittanut kuljettaja. Edelliset mestaruudet kun oli voitettu Alfa Romeolla.[4]
Mestaruuksien jälkeen kaudet 1954 ja 1955 eivät sujuneet hyvin: hän keskeytti jokaisen kilpailun, johon hän osallistui. Kauden 1954 pisteisiin Ascarille jäi ”kummittelemaan” 0,14 pistettä. Kyseiset pisteet hän sai Britannian Grand Prix'sta, jossa seitsemälle kuljettajalle merkittiin kilpailun nopein kierrosaika. Tuolloin nopeimmasta kierroksesta oli jaossa yksi piste. Tämä piste jaettiin näiden seitsemän kuljettajan kesken, ja jokainen sai 1/7 pistettä.[5]
Ascari piti pitkään hallussaan ennätystä MM-osakilpailujen peräkkäisten voittojen määrässä. Hän voitti kausina 1952–1953 seitsemän F1-osakilpailua peräkkäin: kauden 1952 kuusi viimeistä GP:tä ja kauden 1953 avauskisan. Ascarin voittoputki kuitenkin katkesi, kun hän ei (monien muiden kuljettajien tapaan) osallistunut vuoden 1953 Indianapolis 500 -kisaan, joka oli mukana formula ykkösten MM-sarjan toisena osakilpailuna. Ascari voitti myös Indy 500 -kisaa seuranneet Hollannin ja Belgian GP:t. Ascarin ennätystä sivusi ensimmäisenä Michael Schumacher vuonna 2004 ja uuden voittoennätyksen (9 voittoa) teki Sebastian Vettel vuonna 2013.[6][7]
Ascari ajoi viimeisen MM-osakilpailunsa Monacossa 1955. Kilpailu päättyi hänen osaltaan keskeytykseen, kun hän ajoi ulos radalta ja satama-altaaseen, josta hän nousi pintaan vain pieniä ruhjeita saaneena.[8]
Ascari kuoli neljä päivää Monacon GP:n jälkeen Monzassa[8] testatessaan ystävänsä Eugenio Castellottin Ferrari 750 Monza-urheiluautoa 26. toukokuuta 1955. Hän menetti auton hallinnan ja rajun törmäyksen jälkeen hän lensi autostaan radalle. Onnettomuusmutka Curva di Vialone nimettiin uudestaan Variante Ascariksi hänen mukaansa.
Ascari ajoi 68 MM-sarjan ulkopuolista kilpailua, joista voitti 15.[9]
(lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa)
Muuta
Lähteet
- Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit. (2. painos) WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6
- Kärkkäinen, Juha: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1996. ISBN 951-9153-98-5
Viitteet
Aiheesta muualla
Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
.svg){kind=small}
