James Huntin Formula 1-ura alkoi kauden 1973 Monacon GP:ssä autona March-Ford Cosworth, mutta kisa päättyi konerikkoon.[1] Kesken kauden 1974 James Hunt siirtyi March-tallista Hesketh-talliin. Ensimmäisen voittonsa Hunt saavutti kauden 1975 Hollannin Grand Prix’sta[3].Hunt saavutti neljä MM-sarjan ulkopuolista voittoa.[4]
Hunt ystävystyi Niki Laudan ja Ronnie Petersonin kanssa. Hän jopa asui Laudan kanssa yhdessä Lontoossa, kun molempien urat olivat alkuvaiheessa. Hunt asui myöhemmin Jody Scheckterin naapurina. Hunt löysi Gilles Villeneuven ja toimi tämän tukena ja neuvonantajana.[5] Villeneuven ja Petersonin kuolemaan johtaneet onnettomuudet järkyttivät kovasti Huntia, joka oli ensimmäisenä auttamassa Petersonia pois palavasta autosta. Peterson kuitenkin kuoli myöhemmin sairaalassa.[6]
Ainoan maailmanmestaruutensa Hunt voitti vuonna 1976. Mestaruus ratkesi kauden viimeisessä osakilpailussa Japanin GP:ssä Fujin radalla 29. lokakuuta 1976. Huntia auttoi voittoon Niki Laudan vakava ulosajo Nürburgringillä[7]. Sen jälkeen Huntin oli onnistunut kuroa Laudan 26 pisteen johto kolmeen pisteeseen. Rankkasateen takia Japanin-kilpailu oltiin vähällä peruuttaa, kunnes tuomaristo kuitenkin päätti että se ajetaan monien kuljettajien vastustuksesta huolimatta.[8] Neljä ajajaa luopui leikistä alkukierroksilla, heidän joukossaan vakavasta onnettomuudesta toipunut Lauda.[9] Kolmossijan mestaruuteen tarvinnut[10] Hunt sen sijaan jatkoi, mutta McLaren-auton rengas räjähti kilpailun loppuvaiheessa[11]. Renkaanvaihto ei sujunut ongelmitta, ja James putosi kuudenneksi[11]. Alkoi hurja takaa-ajo, jonka aikana Hunt ohitti useita autoja[11]. Kaksi kierrosta ennen maalia hän ohitti Clay Regazzonin ja Alan Jonesin ja nousi kolmanneksi ja näin kiinni mestaruuteen[11].
Hunt voitti kaudella 1977Silverstonen osakilpailun 16. heinäkuuta,[13]Watkins Glenin osakilpailun 2. lokakuuta[14] ja kauden päättäneen Fujin osakilpailun 23. lokakuuta.[15] Japanin osakilpailun jälkeen Hunt ja toiseksi ajanut Carlos Reutemann eivät jääneet matkakiireiden vuoksi juhlimaan palkintokorokkeelle, mikä suututti kisajärjestäjiä.[16] Hunt sijoittui MM-sarjassa viidenneksi.[13]
Vuoden 1979 erittäin huonosti sujuneen Monacon GP:n jälkeen Hunt vetäytyi lopullisesti formularadoilta kesken käynnissä olleen kauden.[17][18][19] Hän siirtyi BBC:n televisiokommentaattoriksi selostaja Murray Walkerin pariksi.[1]
Hunt kuoli nukkuessaan sydänkohtaukseen kotonaan Lontoon Wimbledonissa 15. kesäkuuta 1993. Hän oli kuollessaan 45-vuotias.[20][21]