Alavoinen

Alavoinen Ильинский, Iljinski Alavoine
vaakuna
Alavoinen
Koordinaatit: 61°1′N, 32°40′E
Valtio	Venäjä
Tasavalta	Karjalan tasavalta
Piiri	Aunuksen piiri
Hallinto
– Asutustyyppi	taajama
– Hallinnon tyyppi	maalaiskunta
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	721,52 km²
Väkiluku (2012)	4 300
Aikavyöhyke	UTC+3 (MSK)
Kunnan kotisivu
Infobox OKNimi-testi OK

Alavoisen kunta Aunuksen kansallisen piirin kartalla.

Alavoinen^[1] (ven. Ильи́нский, Iljinski; karjalaksi Alavoine^[2]) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Aunuksen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Alavoisenjoen varrella 19 kilometriä Aunuksesta länteen.^[3] Taajamassa on 3 000 ja kunnassa 4 300 asukasta (vuonna 2012)^[4].

Maantiede ja asutus

Alavoisen kunnan pinta-ala on 721,52 neliökilometriä^[5]. Se rajoittuu luoteessa Aunuksen piirin Vitelen, koillisessa Koveran, idässä Tuuksen ja Aunuksen ja kaakossa Mäkriän kuntiin sekä etelässä Laatokan kautta Leningradin alueeseen. Pinta-alasta 69,8 % on vesialuetta, 24,0 % luonnonmaisemaa ja 5,4 % maatalousmaata^[5].

Kunta sijaitsee Laatokan alankoon kuuluvalla Aunuksen tasangolla^[6]. Sen alueella virtaavat Laatokkaan laskevat Alavoisenjoki ja Tuuloksenjoki^[7]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka ja sora^[8]. Luonnonsuojelualueita ovat Ondrusovan ja sianpuolukan kasvupaikan rauhoitusalueet sekä Alavoisenjoen varrella sijaitsevan suon muodostama luonnonmuistomerkki. Suunnitteilla on Tuuloksen rauhoitusalueen perustaminen.^[9]

Alavoisen taajama on Aunuksen piirin toiseksi suurin asutuskeskus^[3]. Sen lisäksi kuntaan kuuluu Alavoisen sovhoosin asutus sekä yhdeksän kylää: Aleksala, Gorka eli Alavoisenmäki (ven. Iljinskaja Gorka), Homala (Bolšakovo), Hörppälä (Gerpelja), Jeroila, Nurmoila, Sieksi (Sedoksa), Tuulos ja Uusi-Tuulos (Ustje Tuloksy). Nurmoilassa, Alavoisen sohvoosin asutuksessa ja Uudessa-Tuuloksessa on yli 300 asukasta ja Aleksalassa lähes 200.^[10] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 46 % on venäläisiä, 45 % karjalaisia, 2 % valkovenäläisiä ja 2 % ukrainalaisia^[11].

Historia

Novgorodin arkkipiispalle kuulunut Pyhän Eliaan (Iljinskin, Alavoisen) pogosta mainitaan vuoden 1551/1552 verokirjassa. Se käsitti laajan alueen Säämäjärvellä, Tulemajärvellä ja Vieljärvellä sekä Tuuloksenjoen, Vitelenjoen, Alavoisenjoen alajuoksun ja Pisinjoen varrella.^[12]

1900-luvun alussa seudun kylät kuuluivat Riipuskalan volostin Alavoisen ja Juoksielan (ven. Juksila) kyläkuntiin^[13]. 1920-luvulla muodostettiin Aunuksen piirin Alavoisen kyläneuvosto, jonka keskuspaikkana toimi aluksi Kotsila (Kottšila) ja myöhemmin Leskelä (Sjamojevo)^[14][15]. Vuonna 1927 perustettiin lähinnä vientitavaraa valmistanut Alavoisen saha ja vuonna 1932 karjanhoitoon keskittynyt Alavoisen sovhoosi^[3]. Seudun asukkaat olivat etupäässä karjalaisia, mutta sahalla asui myös paljon venäläisiä ja sovhoosin asutuksessa suomalaisia^[15]. Jatkosodassa vuosina 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä.

Hoskila (ven. Goškila), Jaakkoila (Jakkoila), Juoksiela, Kotsila, Martoila, Rukoila (Rugoila), Sloboda, Töttöilä (Unoila) ja Vinokurovo yhdistettiin Alavoiseen vuonna 1957^[16]. Vuosina 1962–1991 Alavoisella oli kaupunkimaisen taajaman status^[3].

Liikenne, talous ja palvelut

Alavoisen kautta kulkee Aunuksen ja Sortavalan välinen maantie A130^[17] sekä Lotinapellon ja Jänisjärven välinen rautatie, jolla on samanniminen rautatieasema^[18].

Seudun pääelinkeino on maatalous. Kunnassa toimii maidon tuotantoon erikoistunut Alavoisen karjatila, joka on yksi Karjalan tasavallan suurimmista maatalousyrityksistä.^[19] Toimintansa lopettaneen sahan tilalle suunnitellaan uutta tuotantoa^[20].

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, koulu, musiikkikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, posti sekä joukko kauppoja, joita on myös eräissä kylissä^[21].

Nähtävyydet ja matkailu

Kunnan alueella on kolme arkeologista kohdetta: 1400–1700-luvuilta peräisin oleva Alavoisen pogosta Jeroilan kylässä, Laatokan rannalla toiminut Ondrusovan luostari sekä sen lähellä sijaitseva kivi. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluu 1800-luvun loppupuolella rakennettu Mihailovin talo Vekkoilassa. Historialliset kohteet liittyvät toiseen maailmansotaan.^[22]

Alavoisessa toimii lomakylä Olonka^[23].

Lähteet

• Vypolnenije rabot po razrabotke projektov generalnogo plana i pravil zemlepolzovanija i zastroiki Iljinskogo selskogo poselenija: Materialy po obosnovaniju generalnogo plana 2012. Terplanprojekt. Viitattu 12.10.2013. (venäjäksi)

Viitteet

1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 72. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2
2. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 10. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
3. Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 368–369. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0
4. Materialy, s. 18
5. Materialy, s. 75.
6. Materialy, s. 11, 17.
7. Materialy, s. 13.
8. Materialy, s. 26.
9. Materialy, s. 39.
10. Materialy, s. 17–18.
11. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 16.2.2014. (venäjäksi)
12. Olonets: Istoriko-krajevedtšeskije otšerki v dvuh tšastjah. Tšast I, s. 20. Petrozavodsk: Izdatelstvo Petrozavodskogo universiteta, 1999. ISBN 5-8021-0079-6
13. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 74. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
14. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 77–78. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
15. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 49–50. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
16. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 75. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
17. Materialy, s. 17.
18. Materialy, s. 33.
19. Materialy, s. 26, 47.
20. Situatsija pod kontrolem: Ploštšadku Iljinskogo lesozavoda gotovjat k novomu projektu vse.karelia.ru. Arkistoitu 15.10.2013. Viitattu 12.10.2013. (venäjäksi)
21. Materialy, s. 30–31.
22. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 12.10.2013. (venäjäksi)
23. Otdyh v Karelii ticrk.ru. Arkistoitu 16.10.2013. Viitattu 12.10.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

• Alavoisen kunnan sivusto (venäjäksi)
• Alavoisen kunta Aunuksen piirin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
• Alavoinen Karjalan tasavallan matkailusivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
• Alavoisen karjatilan sivusto (venäjäksi)