Afrikassa puhutaan yhteensä noin kahta tuhatta kieltä.[1]
Kielikunnat
Afroaasialaisia eli seemiläis-haamilaisia kieliä puhutaan koko Pohjois-Afrikassa sekä Saharan eteläpuolella Keski- ja Itä-Afrikassa. Suurin kieli on arabia,[1] jota puhutaan laajalti myös Lounais-Aasiassa. Muita merkittäviä afroaasialaisia kieliä ovat Luoteis-Afrikan berberikielet, Nigerian hausa, Etiopian amhara ja oromo sekä somali. Myös muinainen egyptin kieli sekä siitä kehittynyt, kirkollisessa käytössä nykypäivään saakka säilynyt koptin kieli kuuluvat afroaasialaisiin kieliin.
Nilosaharalaisia kieliä puhutaan Saharan eteläpuolisen Afrikan koillisosissa ja eteläisen Saharan alueella. Kieliä on noin 200 ja puhujia yhteensä 35 miljoonaa.[1] Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, ovatko kaikki nilosaharalaiset kielet sukua toisilleen vai johtuvatko niiden yhteiset piirteet varhaisista ja pitkäaikaisista kontakteista eri kieliyhteisöjen välillä.[3]
Nigeriläis-kongolaisia kieliä puhutaan laajalla alueella Saharan eteläpuolella Länsi-AfrikanSenegalistaEtelä-Afrikkaan asti. Nigeriläis-kongolainen kielikunta on kielten määrällä maailman suurin kielikunta, ja siihen kuuluu noin 1500 kieltä. Nigeriläis-kongolaisia kieliä puhuu yhteensä 360 miljoonaa ihmistä. Tärkein alaryhmä on bantukielet, joihin kuuluu esimerkiksi swahili, joka on Itä-Afrikan lingua franca.[1]
Khoisankieliä puhutaan lounaisessa Afrikassa. Niiden omalaatuisin piirre on naksausäänteet, jotka niiden lisäksi esiintyvät vain joissakin eteläisimmissä bantukielissä, joihin ne ilmeisesti ovat levinneet khoisankielten vaikutuksesta.[2] Osa khoisankielistä on katoamassa tai jo kadonnut, ja suurimmalla osalla on korkeintaan muutama tuhat puhujaa. Suurin khoisankielistä on Namibiankhoekhoe. Khoisankielten puhuma-alue oli ennen vanhaan todennäköisesti paljon nykyistä suurempi.[1]
Indoeurooppalaisista kielistä tärkeimpiä Afrikassa ovat englanti, ranska ja afrikaans.[1] Varsinkin englanti ja ranska mutta myös portugali ovat monissa Afrikan valtioissa virallisen kielen asemassa, vaikka niillä on siellä jokseenkin vähän äidinkielisiä puhujia.[4]
