Indonesian valtio säätelee uskontoa melko tarkasti. Maan virallisen filosofian, pancasilan, mukaan indonesialaiset uskovat yhteen jumalaan, mutta kyseistä jumalaa ei ole määritelty sen tarkemmin.[2][3]
Indonesian uskonnollisita asioista vastaava ministeriö tunnustaa virallisesti vain kuusi uskontoa: islam, protestanttisuus, katolilaisuus, hindulaisuus, buddhalaisuus ja kungfutselaisuus. Minkä tahansa uskonnollisen yhteiskunnan perustamiseksi vaaditaan ministeriön lupa eikä uskonnollinen yhteisö saa olla ristiriidassa Indonesian perustuslain tai pancasilan kanssa. Lisäksi uskonnollisten yhdistysten tulee olla voittoatavoittelemattomia, vapaaehtoisuuteen pohjautuvia ja niiden säännöt on täytynyt hyväksyttää etukäteen.[4]
Islam on selkeästi suurin uskonto Indonesiassa, noin 87 % väestöstä on muslimeita. Islam saapui nykyisen Indonesian alueelle 1300-luvulla Etelä-Aasiasta kauppiaiden mukana ensin Jaavan ja Sumatran saarten rannoille. 1400-luvulle tultaessa islamista oli tullut merkittävä uskonto alueella. Islamin harjoittamiseen liittyvät tavat poikkeavat jokseenkin Lähi-idästä johtuen Indonesian monista muista uskonnoista ja tavoista.[7] Vuonna 2018 Indonesiassa laskettiin olevan 231 miljoonaa muslimia.[8]
Vaikka maan perustuslaki ei ota asiaan kantaa, uskonnollisista asioista vastaava ministeriö katsoo sunnilaisuuden olevan maan virallinen versio islamista.[4]
Ahmadiyyamuslimien tekemä käännytystyö on kielletty lailla vuodesta 2008 lähtien ja siitä rangaistaan enintään 5 vuoden vankeusrangaistuksella. Syynä tähän on se, että ahmadiyyaislam nähdään harhaoppisena muiden muslimien keskuudessa ja siksi ahmadiyyamuslimien tekemä käännytystyö katsotaan jumalanpilkaksi.[9]
Kristinusko alkoi leviämään Indonesiaan ensin portugalilaisten ja myöhemmin hollantilaisten myötä ja varsinkin Floresin, Timorin ja Sumban saarilla, jotka vastustivat pääsääntöisesti jaavalaisten muslimien harjoittamaa ylivaltaa. Ensimmäiset arkeologiset todisteet kristinuskosta nykyisen Indonesian alueella ovat peräisin 600-luvulta, jolloin oletettavasti nestoriolaiset saapuivat Sumatralle ja Jaavalle. Kristittyjen osuus väestöstä koki jonkinmoisen kolauksen vuonna 2002, kun Itä-Timor, suurimmaksi osaksi katolilainen maa, itsenäistyi.[10]
Katolinen kirkko on järjestäytynyt Indonesia 10 arkkihiippakuntaan ja 27 hiippakuntaan.[13] Vuodesta 2010 lähtien Jakartan arkkipiispana on toiminut Ignatius Suharyo Hardjoatmodjo.[14] Katolisten määräksi arvioitiin 8,3 miljoonaa henkilöä vuonna 2018.[8]
Protestanteista käytetään indonesiaksi nimitystä kristen ja katolilaisista nimitystä katolik.
1960- ja 1970-luvuilla hindulaisuuteen kääntyi huomattava määrä ihmisiä etupäässä Jaavan saarella. Taustalla oli Indonesian hindulais-buddhalaisen loistokauden ihailu. Borneolla ja Sulawesin eteläosissa elävät alkuperäiskansat ovat myös kääntyneet hindulaisuuteen. Lisäksi Indonesiassa asuu noin 100 000 intialaista hindua.[15]Bali on yksi Indonesian tunnetuimmista hindulaisuuden keskittymistä.[4] Vuonna 2018 Indonesiassa arvioitiin olevan 4,6 miljoonaa hindua.[8]
Buddhalaisuus saapui Indonesiaan pari vuosisataa hindulaisuuden jälkeen noin 400-luvun tietämillä. Buddhalaisuus on nykyään vahvimmillaan Jakartassa, Riaulla, Pohjois-Sumatralla ja Borneon länsiosissa.[16] Indonesian tilastokeskuksen mukaan maassa oli vuonna 2018 hieman yli 2 miljoonaa buddhalaista.[8]
Kungfutselaisuus
Vaikka kungfutselaisuus on Indonesian pienin uskonto, kungfutselaisuus maassa eroaa merkittävistä muista alueista, joissa sitä harjoitetaan (esim. Kiina, Taiwan ja Singapore), sillä Indonesiassa kungfutselaisuus tunnustetaan virallisesti uskonnoksi, kun taas muualla se on ennemminkin filosofia. Kungfutselaisuuden harjoittaminen painottuu Indonesian kiinalaisväestöön.[17] Vuonna 2018 Indonesiassa laskettiin olevan hieman vajaa 80 000 kungfutselaista.[8]
Muut uskonnot
Indonesian alkuperäisväestöön kuuluvien omien uskontojen mukaisten yhdyskuntien toimintaa valvoo maan opetusministeriö, joka myöntää niille toimiluvan.[4]
Muihin uskontoihin kuuluu vuoden 2018 laskennan mukaan hieman vajaa 112 800 ihmistä.[8]