Vesakin juhlintaa Borobudurin alueella vuonna 2011
Buddhalaisuus on vähemmistöuskonto Indonesiassa, mutta se on siitä huolimatta yksi maan uskonnollisista asioista vastaavan ministeriön tunnustamista uskonnoista.[1]
Maan tunnetuin buddhalainen temppeli lienee Borobudur, joka on edelleen uskonnollisessa käytössä. Se on samalla myös maailman suurin buddhalainen temppeli, jossa käy vuosittain 40 000 – 60 000 pyhiinvaeltajaa.[2] Indonesian valtio on pyrkinyt kehittämään temppelialuetta buddhalaisten pyhiinvaeltajien turismin tarpeisiin.[3]
Historia
Buddhalaisuuden leviäminen Aasiassa 500-luvulta lähtien
Hindulaisuus saapui Indonesian saaristoon Intiasta 200-luvulla. Buddhalaisuus seurasi tätä 400-luvulla ja tämän jälkeen molemmat uskonnot elivät keskenään sovussa ja muodostuivat omaksi synkroniseksi uskonnokseen, jota harjoitettiin Indonesian hindulais-buddhalaisissa kuningaskunnissa. Hindulais-buddhalainen uskonto saavutti huippunsa 700-luvulta lähtien Srivijayan nousun myötä aina 1400-luvulle saakka.[4] Sekä theravada- että mahayanabuddhalaisuus ovat levinneet Indonesian alueille heti alusta alkaen.[5]
Islamin saapuminen Indonesiaan johti buddhalaisuuden taantumiseen ja 1400-luvulle tultaessa islamista oli tullut merkittävä uskonto alueella.[5]
Perinteisesti buddhalaisuuden elpymisen Indonesiassa katsotaan alkaneen 1900-luvun puolessa välissä, kun Borobudurissa juhlittiin vesakia vuonna 1953. Maassa nosti päästään aivan uudenlainen buddhayana-suuntaus, jossa theravada, mahayana ja vajrayana toimivat yhdessä.[6] Buddhalaisuuden elvytystyössä avainasemassa oli munkki Ashin Jinarakkhita, joka kiersi pitkin Indonesiaa ja torjui yhteen yksittäiseen koulukuntaan nojautumisen. Tätä ilmensi se, että hän pukeutui theravadabuddhalaisten käyttämään sahraminkeltaiseen kaapuun, mutta ei ajanut partaansa kuten kiinalaiset mahayanabuddhalaiset.[7]
Nykyään
Indonesian nykyisen perustuslain mukaan, mikään uskonto ei saa olla ristiriidassa perustuslain tai maan virallisen filosofian, pancasilan, kanssa.[1] Pancasila vaatii, että indonesialaiset uskovat yhteen jumalaan, jota ei kuitenkaan nimetä. Buddhalaisten kohdalla tämä tarkoittaa, että Siddhartha Gautamaa kohdellaan kuin jumalaa, josta käytetään nimityksiä kuten Kaikkivoipa ja alkuperäinen Buddha (indonesiaksiSang Hyang Adi-Buddha), Ensimmäinen ja verraton Buddha (indonesiaksiParamadi Buddha), Alkuperäinen Buddha (indonesiaksiAdau Buddha) tai Buddhien Buddha (indonesiaksiUru Buddha). Tämä teistinen buddhalaisuus varmistaa sen, että buddhalaisuus on yhteensopiva pancasilan kanssa.[6]
Nyky-Indonesiassa buddhalaisuuden katsotaan olevan etupäässä maan kiinalaisväestön, ja näiden jälkeläisten, uskonto. Lombokin saarella on kuitenkin katkeamattomasti säilynyt Indonesian alkuperäiskansojen buddhalaisuuden perinne, joka on jäljitettävissä aina Srivijayan aikoihin saakka. Näitä Lombokin buddhalaisia arvioidaan olevan enintään 20 000 ja he sijoittuvat pääsääntöisesti saaren vuoristoiselle syrjäseuduille ja puhuvat äidinkielenään sasakia.[8]
Vuoden 2018 väestönlaskennassa Indonesiassa laskettiin olevan hieman yli kaksi miljoonaa buddhalaista.[9]
↑Neither Mahāyāna Nor Theravāda: Ashin Jinarakkhita and the Indonesian Buddhayāna Movement. History of Religions, 1.8.2018, 58. vsk, nro 1, s. 24–63. doi:10.1086/697932ISSN 0018-2710Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
