Sveitsin talous on yksi Euroopan vauraimmista ja sitä pidetään yhtenä maailman vakaimmista talouksista. Sveitsin bruttokansantuote oli vuonna 2015 Euroopan yhdeksänneksi suurin ja maailman 20:nneksi suurin nimellisarvoisena laskettuna.[1] Asukasta kohden Sveitsin BKT on ostovoimakorjattuna maailman yhdeksänneksi korkein.[2] Sveitsin jäsenyys Euroopan talousalueessa hylättiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1992,[3] mutta Sveitsi on avannut kauppaansa bilateraalisilla sopimuksilla.
Maailman talousfoorumi (WEF) on useasti arvioinut Sveitsin maailman kilpailukykyisimmäksi valtioksi, muun muassa syksyllä 2011. Arvio perustuu sekä julkisiin tunnuslukuihin että yritysjohtajien haastatteluihin.[4] WEF on myös nimennyt maan maailmantalouden vakaimmaksi valtioksi.
Sveitsin talous perustuu koulutettuun ja erikoistuneeseen työvoimaan. Suurin sektori on palvelusektori (vuonna 2003 noin 72 prosenttia). Teollisuuden tuotteista tunnetaan ulkomailla perinteisesti parhaiten kellot, linkkuveitset, suklaa, viinit ja juustot. Maataloudesta elantonsa hankkii vain noin viisi prosenttia väestöstä, vaikka yli puolet pinta-alasta on maatalouteen sopivaa. Sveitsi on pitkään ollut sijoittajien suosiossa tiukan pankkisalaisuuden ja valuuttansa vakauden ansiosta. Veronkierto ei monissa tapauksissa anna Sveitsissä oikeutta rikkoa pankkisalaisuutta, mikä on tuonut sveitsiläisiin pankkeihin myös rahanpesua ja varallisuuden piilottamista.[5] Vuonna 2004 sovittiin kuitenkin, että EU-kansalaisten varoja sveitsiläisissä pankeissa voidaan verottaa.[3]
Sveitsi on hintatasoltaan Euroopan kallein maa. Sveitsiläisten keskiansio vuonna 2016 oli yli 6 000 euroa kuukaudessa, mutta korkeasti koulutettujen keskipalkka nousee helposti yli 9 000 euroon. Sveitsissä myös koulutetut ulkomaalaiset yltävät usein korkeisiin ansioihin. Sveitsin hintataso ylittää EU:n keskiarvon 61 %:lla. Tuloerot maassa ovat suuret, ja parhaiten palkatut ansaitsevat usein jopa 5 kertaa vähiten ansaitsevia enemmän. Suomessa vastaava ero on 2,8-kertainen.[6]
Vienti
Sveitsin merkittävimmät luonnonvarat ovat vesivoima, suola, puu ja maataloustuotteet. Vuonna 2013 Sveitsin viennin arvo oli 212 miljardia frangia (CHF). Merkittävimmät vientituotteet ovat lääkkeet ja vitamiinit, teollisuuden koneet ja laitteet, kellot, hienomekaniikka sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Erityisesti lääketeollisuus on kasvattanut osuuttaan: sen osuus viennin arvosta nousi 10 vuodessa (vuosina 2003–2013) 22 prosentista 31 prosenttiin, ja arvo oli vuonna 2013 67 mrd. CHF. Kelloteollisuuden viennin arvo oli vuonna 2013 22 mrd. CHF. [7]
Bruttokansantuote
Sveitsin bruttokansantuote (BKT) oli vuonna 2013 yhteensä 635 mrd. CHF. Merkittävimmät toimialat ovat tavaroiden valmistus (115 mrd. CHF), kauppa (90 mrd. CHF) sekä julkinen hallinto (66 mrd. CHF). Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2013 noin 0,7 % (4 mrd. CHF).[8]
Vuonna 2010 BKT oli suurin Zürichin kantonissa (126 mrd. CHF) ja pienin Appenzell Innerrhodenissa (0,8 mrd. CHF). Keskimäärin kansantuote oli noin 73 000 CHF asukasta kohden. Suurin asukaskohtainen tuotannon arvo oli Basel-Stadtissa (147 000 CHF) ja pienin Urissa (48 000 CHF).[9]
Energia
Sveitsin energian kulutus on noin 900 petajoulea (PJ) vuodessa. Yli puolet energiasta on peräisin öljytuotteista. Vuonna 2010 energian kulutus oli yhteensä 912 PJ. Vastaavasti vuonna 2013 energian kulutus oli yhteensä 896 PJ ja energialähteittäin seuraava:[10]
Energialähde
Vuonna 2010 energiamäärä (PJ)
Vuonna 2010 osuus (%)
Vuonna 2013 energiamäärä (PJ)
Vuonna 2013 osuus (%)
öljy
494
54,2
469
52,3
sähkö
215
23,6
214
23,8
maakaasu
116
12,7
121
13,5
kivihiili
6
0,7
6
0,6
puu
38
4,2
40
4,5
kaukolämpö
17
1,9
18
2,0
teollisuusjäte
10
1,1
11
1,2
muut uusiutuvat
15
1,6
18
2,0
Yhteensä
912
100
896
100
Sähkö tuotetaan Sveitsissä suurimmaksi osaksi vesivoimalla (57 prosenttia vuonna 2013) ja ydinvoimalla (38 prosenttia). Konventionaaliset fossiilisia polttoaineita tai uusiutuvia energianlähteitä käyttävät lämpövoimalat tuottavat noin 6 prosenttia kokonaistuotannosta. Vuonna 2013 Sveitsi kulutti 63,8 miljardia kilowattituntia sähköä ja tuotti 68,3 miljardia kilowattituntia.[11] Kotitaloudet, teollisuus ja palvelut kuluttavat kukin noin kolmanneksen sähköstä.[10]
Vuonna 2003 sveitsiläiset hylkäsivät kaksi ydinvoiman vastaista lakiehdotusta: Moratorium Plus, joka olisi jatkanut uusien ydinvoimaloiden rakennuskieltoa,[12] ja Strom ohne Atom, joka olisi johtanut ydinvoimaloiden alasajoon.[13]Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen vuonna 2011 Sveitsi päätti luopua ydinvoiman rakentamisesta antaen kuitenkin olemassa oleville viidelle voimalaitokselle 50 vuoden käyttöiän.[14]
Sveitsissä on Euroopan tihein, yli 5 000 kilometrin pituinen[15] rautatieverkko, joka kuljettaa noin 474 miljoonaa matkustajaa vuosittain (vuonna 2011).[16] Vuonna 2007 sveitsiläiset matkustivat rautateitse keskimäärin 2 103 kilometrin matkan, mikä tekee heistä maailman innokkaimpia rautatiematkustajia (ennen japanilaisia).[17] Merkittävin rautatieliikennöijä on valtiollinen rautatieyhtiö SBB-CFF-FFS. Maassa on lisäksi useita kymmeniä kapearaiteisia rautateitä ja yksityisiä rautatieyhtiöitä.[18] Esimerkiksi Graubündenin kantonissa toimii Rhätische Bahn -rautatieyhtiö, jonka verkostoon kuuluu myös kaksi Unesconmaailmanperintöluetteloon otettua rautatielinjaa.[19]AlpTransit-hankkeeseen liittyy useiden pitkien tunnelien rakentaminen Alppien läpi rautatieyhteyksien nopeuttamiseksi. Näistä pisin on Gotthardin pohjatunneli, joka avattiin vuonna 2016.[20]
Sveitsin päätieverkosto.
Maantiet
Sveitsin maantieverkon pituus on yhteensä 71 528 kilometriä (vuonna 2013). Teistä 1 812 kilometriä on valtateitä (saks.Nationalstrassen), joista 1 419 kilometriä on moottoritietä (saks.Autobahn). [21] Moottoriteiden käytöstä veloitetaan maksu: auton tuulilasiin kiinnitetään tarra (vignette), joka on voimassa kalenterivuosittain (14 kk joulukuun alusta tammikuun loppuun).[22]
Merkittävin Sveitsissä toimiva lentoyhtiö on saksalaisen Lufthansan omistama Swiss, joka seurasi konkurssiin mennyttä kansallista Swissairia. Zürichin lisäksi Swissin keskuskenttänä toimii Geneven lentoasema.[24]
Laivaliikenne
Basel on merkittävä kansainvälisen laivaliikenteen satamakaupunki Reinin varrella.
Öljyn kuljetus
Sveitsiin kulkee kolme öljyputkea, joita pitkin tuodaan raakaöljyä jalostamoille (Genova-Collombey, Marseille-Cressier) ja siirretään valmiita öljytuotteita (Ranska-Vernier). Öljyntuonnista lähes puolet tapahtui putkien kautta, neljännes rautateitse ja viidennes Reinin-laivoilla.[25]
↑ abGesamtenergiestatistik (pdf) (Schweizerische Gesamtenergiestatistik 2010 ja 2013) 2011–2014. Bern: Bundesamt für Energie, BFE. Viitattu 15.2.2015. (saksaksi)
↑Electricity statistics (pdf) (Gesamte Erzeugung und Abgabe elektrischer Energie in der Schweiz 2014) 30.1.2015. Bern: Bundesamt für Energie, BFE. Viitattu 15.2.2015. (saksaksi), (ranskaksi)
↑Wägli, Hans G.: Bahnprofil Schweiz. Le rail suisse en profil. CH+. (Teoksen Schienennetz Schweiz, Réseau ferré suisse erillinen liite) Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9(saksaksi), (ranskaksi)
↑Mobilität und Verkehr (Excel) (Öffentlicher Verkehr (inkl. Schienengüterverkehr)) Öffentlicher Verkehr - Zeitreihen 1990, 1995, 2000-2011. April 2013. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik. Viitattu 1.5.2013. (saksaksi)
↑Schienenverkehr Bundesverwaltung - Bundesamt für Verkehr (BAV). Viitattu 1.4.2012. (saksaksi)
