Lufthansa-yhtiöllä on käytössään yli 300 lentokonetta ja Lufthansa-konsernilla yli 700. Lufthansalla lensi vuonna 2019 noin 145,2 miljoonaa matkustajaa, ja konsernin palveluksessa oli yli 108 000 henkilöä.[1][2]
Ensimmäinen Lufthansa-nimeä käyttänyt lentoyhtiö perustettiin vuonna 1926 nimellä Deutsche Luft Hansa Aktiengesellschaft, kun saksalaiset Deutsche Aero Lloyd (DAL) ja Junkers Luftverkehr yhdistyivät. Yhtiön nimessä olleet sanat Luft ja Hansa alettiin kirjoittaa yhteen vuonna 1933. Ennen toista maailmansotaa yhtiö avasi reittejä mm. Kaukoitään ja Amerikkaan käyttäen Dornierin, Junkersin, Heinkelin, Focke-Wulfin ja muiden saksalaisten lentokonetehtaiden koneita. Pääkenttänään Lufthansa käytti senaikaisen Euroopan suurinta lentoasemaa, BerliininTempelhofin lentoasemaa. Lufthansan toiminta lakkautettiin vuonna 1945 Saksan antautumisen jälkeen.
Uusi Lufthansa-yhtiö perustettiin 6. tammikuuta 1953 nimellä Aktiengesellschaft für Luftverkehrsbedarf (LUFTAG). Nimi muutettiin muotoon Deutsche Lufthansa Aktiengesellschaft 6. elokuuta 1954. Juridisesti kysymyksessä ei ole entisen Lufthansa-yhtiön seuraaja. Uusi Lufthansa aloitti Saksan sisäisen liikenteen 1. huhtikuuta 1955. Kansainvälinen liikenne aloitettiin 15. toukokuuta 1955 Euroopan sisäisillä lennoilla ja 8. kesäkuuta New Yorkiin.
Itä-Saksa perusti myös oman Lufthansa-nimisen lentoyhtiön, mikä johti erimielisyyksiin Itä- ja Länsi-Saksan välillä. Itä-Saksa antoi sen takia lentoyhtiölleen uudeksi nimeksi Interflug. Tämä yhtiö toimi aina vuoteen 1991 asti. Berliinin jaon aikana Länsi-Saksan Lufthansa ei saanut lainkaan lentää Berliiniin.
Lufthansa sai vuonna 1964 käyttöönsä Boeing 727 -koneen, jolla se pystyi aloittamaan suoran yhteyden Frankfurtin ja Tokion välillä. Helmikuussa 1965 yhtiö tilasi 21 Boeing 737 -konetta, jotka saatiin liikenteeseen vuonna 1968. Lufthansan ensimmäinen laajarunkokone, Boeing 747, lensi ensimmäisen lentonsa 26. huhtikuuta 1970. Vuonna 1971 yhtiö aloitti liikenteen Etelä-Amerikkaan. Lokakuussa 1977 kaapattiin Lufthansan lento 181. Vuonna 1979 Lufthansa ja Swissair esittelivät asiakkaille uuden Airbus A310 -koneen, jota Lufthansa tilasi käyttöönsä 25 kappaletta.
1980- ja 1990-lukujen taitteessa Lufthansa aloitti laivastonsa modernisoinnin. Vuonna 1985 yhtiö tilasi 15 Airbus A320:aa, seitsemän Airbus A300-600 -konetta ja kymmenen Boeing 737-300 -konetta. Kaikki koneet saatiin käyttöön vuosien 1987 ja 1992 välissä. Lufthansa tilasi myöhemmin myös Airbus A321-, Airbus A340- ja Boeing 747-400 -koneita.
28. lokakuuta 1990, 25 päivää Saksan yhdistymisen jälkeen, Berliini palautettiin Lufthansan reittiverkostoon. 18. toukokuuta 1997 Lufthansa, Air Canada, SAS, Thai Airways ja United Airlines perustivat maailman ensimmäisen lentoyhtiöallianssin, Star Alliancen. Kesäkuussa 2003 Lufthansa avasi terminaali 2:n Münchenin lentoasemalla, jolloin siitä tuli yhtiön toinen pääkenttä. Uusi terminaali oli Euroopan ensimmäisiä lentoyhtiön omistuksessa olevia terminaaleja.
Lufthansa toi vuonna 2014 laajarunkokoneisiinsa premium economy -luokan, jossa oli tuuman leveämmät istuimet kuin turistiluokassa ja 38 tuuman istuinväli. Uusi luokka oli lentoyhtiön ensimmäinen uusi palvelukonsepti 35 vuoteen.[4]
Lufthansan omistajia ovat tällä hetkellä yksityiset investoijat (88,52 %), MGL Gesellschaft für Luftverkehrswerte (10,05 %), Deutsche Postbank (1,03 %) ja Deutsche Bank (0,4 %).
Tytär- ja osakkuusyhtiöt
(suluissa Lufthansan omistusosuus, jos se on alle 100 % tai jos yhtiö ei ole enää toiminnassa)
↑Ben Schlappig, 2021 Published: May 3, 2021 Updated: October 5, 13: Lufthansa Orders More A350-900s & 787-9sOne Mile at a Time. 3.5.2021. Viitattu 28.6.2022. (englanti)