Perinteinen suomalainen rantasaunamaisemaTyypillinen nykyaikainen saunaSaunojia
Sauna on saunomista ja kylpemistä varten rakennettu tila.
Saunan perusidea on pysynyt samanlaisena vuosisatojen ajan. Sauna on lämmitettävä tila, erillinen rakennus tai rakennuksen osa. Sauna lämmitetään kiukaalla, joka on kiviä sisältävä uuni. Saunan ilmasta saadaan kostea heittämällä vettä kiukaan kuumille kiville. Tätä kiukaasta nousevaa kuumaa kosteaa vesihöyryä kutsutaan löylyksi. Saunan lämpöä, kosteutta ja tuuletusta säädetään rakennusteknisillä ratkaisuilla.[1]
Suomalaistyyppisiä saunoja on myös muissa maissa kuin Suomessa. Suomalaisen saunan perustana ovat muinaisskandinaavinen ja keskiajalla vallinnut yleiseurooppalainen saunakulttuuri, Itä-Suomen osalta myöhäisempi isovenäläinen saunakulttuuri. Erilaisia saunakulttuureja on syntynyt toisistaan riippumatta eri puolilla maailmaa.[2]
Saunan on ajateltu tarkoittaneen alun perin lämmitettyä maakuoppaa tai poteroa.[3]Sauna on vanha suomenkielinen sana, ja sen alkuperäiseksi muodoksi voidaan mallintaa *sakna tai *savńa. Sanalla on vastineita virossa (saun) ja muissa itämerensuomalaisissa kielissä (livvinkarjala: saunu; inkeroinen, vatja: sauna, liivi: sōna), mahdollisesti myös saamessa. Näissä kielissä sauna ja sen vastineet voivat lisäksi tai yksinomaan tarkoittaa pientä tupaa tai asuinsijaa tai saamessa lumeen kaivettua kuoppaa (Pohjoissaamen vastine suomen sauna-sanalle on suovdnji. Nykyiset saunaa merkitsevät sanat saamessa ovat kuitenkin myöhäisiä lainoja suomesta, esimerkiksi pohjoissaamen sávdni).[4] Uusimman, Petri Kallion esittämän käsityksen mukaan sauna on laina esikantagermaanin sanavartalosta *stagh-ná-, jonka perillisiä on muun muassa englannin stack 'kasa'. Saunan alkuperäinen merkitys olisi näin ollen ollut 'kiuas'.[5] Tätä noudattelee myös viron kielen etymologiasanakirja (Eesti etümoloogiasõnaraamat, ETY), jonka mukaan sauna on ehkä laina kantagermaanin sanasta *stakka-, josta tulee kasaa tai kekoa tarkoittavat muinaisislannin stakkr ja englannin stack sekä ruotsin murteissa esiintyvät tulipesää tarkoittavat stake, stäck. ETY myös mainitsee mahdollisena kantagermaanilähteenä sanan *sāpna- ('saippuapaja').[6]
Suomen kielessä saunan rinnakkaisnimityksinä tunnetaan pirtti (Vertaa latv.pirts) Varsinais-Suomessa, Keski-Pohjanmaalla ja eteläisessä Hämeessä sekä kylyLaatokan pohjoispuolella.[7]
Historia
Varhaisimmat suomalaiset saunat olivat pronssikautisia (1500–900 eaa.) maasaunoja eli kuoppasaunoja. Sauna oli maahan kaivettu kuoppa, jonka pohjalla oli kivikasa. Kun kivet oli kuumennettu, kuoppa peitettiin riukujen varaan asetelluilla taljoilla, tuohella tai turpeella. Kiville valettiin vettä, mistä syntynyt höyry kuumensi majan.[8]
Vanhimmat saunat olivat rakennelmia, joissa oli yksi kuumaksi lämmitettävä tila. Tila lämmitettiin tulisijalla, kiukaalla, jossa liekit lämmittivät tulipesän päälle rakennetun kiviladelman. Nykyisin kyseistä kiuastyyppiä kutsutaan rauniokiukaaksi. Savu nousi kiviladelman läpi suoraan saunatilaan, eli kysymyksessä oli savusauna. Myöhemmin kiviladelma kehittyi muuratuksi kiukaaksi, ilman kiertoa ja savun poistoa varten seinään lisättiin suljettava aukko, räppänä, sekä kattoon puusta tehty hormimainen lakeinen. Saunassa istuttiin korotetuilla lauteilla ja kylvettiin heittämällä vettä kiukaan kiville, jolloin syntyi löylyä eli kuumaa vesihöyryä. Löylyttelyn ja vilvoittelun jälkeen peseydyttiin samassa saunatilassa.
Varhaisimpana tunnettuna mainintana suomalaisesta saunasta pidetään kiovalaisessa Nestorin kronikassa olevaa mainintaa Novgorodin pohjoispuolella elävien ihmisten kuumista saunoista ja alastomien saunojien tavasta hakata itseään puunoksilla ja kaataa lopuksi päällensä kylmää vettä. Professori Anders Sjöberg on tutkinut Novgorodin julkisten saunojen käyttöä Ruotsin miehityskauden aikana vuosina 1611–1617. Saunominen julkisessa saunassa Novgorodissa oli maksullista, ja saunan yhteydessä oli myös myynnissä olutta sekä suoneniskentäpalveluita. Professori Mikael Wexionius puolestaan mainitsi Turun Akatemian avajaisissa 1640, että kaikki suomalaiset ovat ahkeria saunassa kävijöitä.[9][10]
Italialaisen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbin kuvaus suomalaisesta saunasta vuodelta 1804.[11]
Italialainen Giuseppe Acerbi kirjoitti vuonna 1799 saunomisesta teoksessaan Matka halki Suomen, kuinka "valtavaksi hämmästyksekseni huomasin että nuo ihmiset saattoivat nauttien oleskella puoli tuntia tai tunninkin huoneessa, jossa kuumuus kohosi 70 tai 75 asteeseen celsiusta. Koko ajan, kun suomalaiset oleskelivat tässä kuumassa kylvyssä, he hieroivat itseään ja hakkasivat jokaista ruumiinsa kohtaa koivun oksista tehdyllä vitsakimpulla. Kymmenen minuutin jälkeen he olivat punaisia kuin raaka liha ja näyttivät suorastaan kauheilta."[12]
Suomalaisen sauna-aatteen isänä on joskus pidetty suomalaisuusmies Carl Axel Gottlundia, joka tajusi saunan merkityksen retkeiltyään vuonna 1817 Ruotsissa metsäsuomalaisten parissa. Suomalaisen sauna-aatteen aloitussanoina on joskus pidetty hänen lausuntoaan: ”En ollut vuoden mittaan kylpenyt, vaikka olin tottunut ennen ainakin kahdesti viikossa ottamaan löylyt. Ja yksin suomalaisille tässäkin tottumus on toinen luonto.”[9]
1800-luvun lopulla tutkijoita alkoi kiinnostaa kysymys suomalaisen saunan alkuperästä. Suomen kielen professori August Ahlqvist arveli vuonna 1871 sanaston perusteella, että sauna oli siirtynyt bysanttilaisesta kulttuuristaslaavien kautta Suomeen. Lääketieteen tohtori Max Buch pyrki puolestaan todistamaan, että sauna oli suomalainen keksintö. Hän yhdisti Kalevalan saunaan arvelemalla, että Nestorin kronikassa kerrotaan nimenomaan Kalevalan sankareiden saunakulttuurista. Buchin ansiosta saunan alkuperän on pitkään kuviteltu olevan suomalainen.[13]Elias Lönnrot ei Kalevalassa puolestaan nostanut saunaa mitenkään erityiseen asemaan. Keskeinen saunomisen kuvaus on kuitenkin Kalevalan 45. runossa, jossa Väinämöinen parantaa Pohjan emännän lähettämiä tauteja savusaunassa pyytäen Ukko ylijumalaa löylyyn apuun.[14]
Merkittävä muutos saunan kehityksessä oli uloslämpiävän kiukaan kehittäminen eli savuhormin liittäminen kiukaaseen. Uloslämpiävät kiukaat yleistyivät Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kiukaat olivat pitkään kyläseppien tai saunanrakentajien tekemiä, mutta 1900-luvun puolivälistä lähtien tehdasvalmisteiset kiukaat yleistyivät, erityisesti markkinoille tuolloin tulleiden sähkölämmitteisten kiukaitten myötä. Vuosituhannen vaihteessa sähkölämmitteiset saunat yleistyivät Suomessa, ja nykyisin lähes jokaiseen uuteen asuntoon rakennetaan puu- tai sähkölämmitteinen sauna. Yleensä saunan löylyhuoneeseen liittyy nykyisin erillinen pesuhuone, usein myös pukuhuone.
Perinteisesti saunatilaa on sen puhtauden ja vedenlämmitysmahdollisuuden vuoksi käytetty hyvin monipuolisesti eri tehtäviin, ei ainoastaan kylpemiseen. Entisaikaan saunassa hoidettiin sairaita ja synnytettiin. Saunassa on myös valmistettu maltaita ja Länsi-Suomessa myös savustettu eli palvattu lihaa. Pitkään sauna oli myös uudistilojen ensimmäinen asunto, jossa asuttiin kunnes varsinainen pirtti oli saatu rakennettua valmiiksi. Sauna on ollut myös perinteinen tekijä juhannukselle, jossa pahoja henkiä on karkotettu ja peseydytty juhannussaunassa jo pitkän aikaa. Ennen häitä puolestaan on perinteisesti järjestetty erityinen morsiussauna ja jouluna joulusauna.
Saunan lämmityslaitetta nimitetään kiukaaksi. Kiukaassa on kiviä, joihin lämpö varastoituu. Löyly syntyy, kun vettä heitetään kuumille kiville ja se muuttuu kuumaksi höyryksi, joka leviää löylyhuoneen yläosiin.
Kiuas lämmitetään yleensä polttopuilla tai sähköllä, joskus harvoin pelleteillä, öljyllä tai maakaasulla. Kiukaita on kahta perustyyppiä: kertalämmitteisiä ja jatkuvalämmitteisiä. Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään etukäteen ennen varsinaista saunomista. Koska kaikki lämpö pitää varata kiviin ennen saunomista, on kivimäärän oltava suuri, satoja kiloja. Jatkuvalämmitteisen kiukaan lämmittämistä jatketaan myös kylpemisen aikana ja kivimäärä voi siksi olla pienempi.
Puulämmitteiset kiukaat jakaantuvat savusaunoissa käytettäviin sisälle savuttaviin kiukaisiin ja nykyaikana tavallisempiin savuhormiin liitettyihin kiukaisiin. Savusaunan kiukaasta savu tulee lämmityksen aikana löylykivien läpi löylyhuoneeseen, josta se raollaan olevan oven ja räppänän tai lakeisen kautta poistuu ulos. Räppänä on seinään tehty luukku, katon (eli laen) läpi tehtyä savunpoistoa sanotaan lakeiseksi.[15]
Savuhormiin liitetyssä kiukaassa savu ei pääse lainkaan löylytilaan. Kiukaita on kahta perustyyppiä. Kertalämmitteisessä kiukaassa savukaasut kulkevat savusaunakiukaan tavoin kiuaskivien välitse, mutta kivitila on eristetty löylytilasta ja lopuksi savukaasut johdetaan savuhormiin. Kylpemisen aikana tulta ei polteta. Kiukaan kivitilassa on luukku, joka aukaistaan lämmittämisen jälkeen tulen sammuttua, ja kuumille kiville voidaan heittää löylyä. Jatkuvalämmitteisessä kiukaassa palokaasut kiertävät kiukaassa joutumatta kosketuksiin kiuaskivien kanssa. Lämpö siirtyy kiukaasta kiviin kivitilan kuumenneiden pintojen ja kuumennen ilman kierron avulla. Jatkuvalämmitteinen kiuas on yleisin puulämmitteinen kiuastyyppi.
Asuinhuoneistojen saunoissa käytetään yleisimmin sähkölämmitteisiä kiukaita. Niiden lämmitysteho on yleensä alhaisempi kuin puukiukailla, mutta riittävä pieneen löylyhuoneeseen. Sähkökiuas ei tarvitse savuhormia, mutta sähköliitännän tulee yleensä olla kolmivaihevirtainen.
Toimintaperiaate
Savusauna
Savusaunassa ei ole savupiippua, vaan savu leviää aluksi löylyhuoneeseen ja poistuu räppänän kautta
Perinteinen suomalainen saunatyyppi, savusauna (Karjalassa musta sauna), on kertalämmitteinen, eli kiuasta ei voida lämmittää kylpemisen aikana. Savusaunan kiuas on tulipesän ympärille ja päälle ladottu kivinen kupu, jonka läpi savukaasut nousevat vapaasti saunatilaan ja samalla kiuaskivet kuumenevat. Lämmityksen aikana savu poistuu välikatossa eli laessa olevan lakeistorven, lakeisen, tai seinässä olevan luukun eli räppänän kautta. Kun kivet ovat riittävän kuumat ja pesä on sammunut heitetään häkälöylyt, jonka jälkeen sauna on valmis kylpijöille. Häkälöylyissä suurin osa kivien pintaan tarttuneesta noesta ja pienhiukkasista irtoaa ennen kuin saunojia on löylyilmaa hengittämässä.[16]
Kertalämmitteisyys edellyttää, että kiukaassa on enemmän lämpöä varaavia kiuaskiviä kuin jatkuvalämmitteisessä saunassa, koska lisälämmitystä ei voida tehdä kylpemisen aikana. Pieni neljän hengen savusauna lämpenee yleensä muutamassa tunnissa ja vaatii puolisen tuntia aikaa siintymiseen eli hiilloksen sammumiseen ja savun tuulettumiseen. Tuulettumista edistää, jos kekäleet vedetään kiukaan etuosaan palamisen loppuvaiheessa. Tällöin hiilet palavat nopeasti loppuun eikä ole vaaraa häkäkaasujen muodostumisesta.
Savusaunaa arvostetaan saunomisen perinteisenä muotona ja sen pehmeiden löylyjen vuoksi.
Savuhormillinen kerta- tai jatkuvalämmitteinen sauna
Merkittävä muutos saunan kehityksessä oli uloslämpiävän kiukaan kehittäminen eli savuhormin liittäminen kiukaaseen. Uloslämpiävät kiukaat yleistyivät Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kiukaita on kahta perustyyppiä: kertalämmitteisiä ja jatkuvalämmitteisiä. Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään etukäteen ennen varsinaista saunomista. Koska kaikki lämpö pitää varata kiviin ennen saunomista, on kivimäärän oltava suuri, satoja kiloja. Jatkuvalämmitteisen kiukaan lämmittämistä jatketaan myös kylpemisen aikana ja kivimäärä voi siksi olla pienempi.[17]
Kertalämmitteisessä kiukaassa savukaasut kulkevat savusaunakiukaan tavoin kiuaskivien välitse, mutta kivitila on eristetty löylytilasta ja lopuksi savukaasut johdetaan savuhormiin. Kylpemisen aikana tulta ei polteta. Kiukaan kivitilassa on luukku, joka aukaistaan lämmittämisen jälkeen tulen sammuttua, ja kuumille kiville voidaan heittää löylyä. Jatkuvalämmitteisessä kiukaassa palokaasut kiertävät kiukaassa joutumatta kosketuksiin kiuaskivien kanssa. Lämpö siirtyy kiukaasta kiviin kivitilan kuumenneiden pintojen ja kuumennen ilman kierron avulla.[18]
Peltirunkoinen, jatkuvalämmitteinen kiuas lämpenee saunomiskuntoon nopeammin ja pienemmällä puumäärällä kuin muurattu kiuas.[18] Jatkuvalämmitteinen kiuas on yleisin puulämmitteinen kiuastyyppi.[19]
Sähkösauna
Asuinhuoneistojen saunoissa käytetään yleisimmin sähkölämmitteisiä kiukaita. Niitä on ollut käytössä 1950-luvulta alkaen.[20] Sähkökiukaan avulla saunan sisäilman voi lämmittää jopa muutamassa minuutissa, mutta itse saunan rakenteiden – siis seinien, sisäkaton ja lauteiden – lämpiäminen vaatii edelleen yhtä paljon aikaa kuin ennenkin eli noin tunnin.[18] Otollisimmat saunomisolosuhteet saavutetaan johtamalla tuloilma kiukaan yläpuolelle ja toteuttamalla ilman poisto koneellisesti istuinlauteen ja lattian rajan väliseltä korkeudelta.[21]
Infrapunasauna
Infrapunasaunassa ei ole lainkaan kiuasta tai löylyjä, vaan hikoilemisen aiheuttaa infrapunasäteily. Infrapunasaunan lämpötila-alue on 50 celsiusasteen molemmin puolin. Kiukaan ja löylyjen puuttuminen on usein mainittu perustelu argumentille, jonka mukaan infrapunasauna ei ole sauna.[22][23]
Alankomaalainen pilottitutkimus, johon osallistui 17 reumapotilasta esitti, että infrapunasauna lievitti väliaikaisesti nivel- ja selkärankareuman oireita.[24]
Saunarakennus
Perinteinen saunarakennuksen paikka on hieman erillään muista pihapiirin rakennuksista.
Perinteisesti sauna on sijoitettu erilliseen saunarakennukseen jonkin verran erilleen pihapiiristä tulipalovaaran ja vedensaannin vuoksi[25], mutta nykyisin saunoja rakennetaan yleisesti myös asuin- ja talousrakennusten yhteyteen kuten myös majoitus- ja liikerakennuksiin.
Suomalaisen kulttuurin saunarakennus on historialtaan ja ilmenemismuodoiltaan tiiviisti liittynyt kulttuuriin, elinkeinoihin ja paikallisiin rakennustapoihin. Vakiintunut maatila vaati saunalle eri toimintoja kuin liikkuva kaskenpolttajaperhekunta tai yksittäinen erämies. Historiallisia saunarakennusten tyyppejä tunnetaan useita. Vanhemmat historialliset saunat olivat kaikki savusaunatyyppisiä; osassa savu johdettiin ulos puisen hormin – lakeisen – kautta tai seinässä olevasta aukosta eli räppänästä.[26]
Maasauna
Maasauna oli pieni ja matala, kaivetun kuopan päälle rakennettu sauna, jossa oli yleensä turvekatto. Lauteet olivat yleensä peräseinällä ovea vastapäätä ja kiuas oven vieressä. Kivistä kootun kiukaan yläpuoli saatettiin saveta umpeen. Savu johdettiin ulos lakeisen kautta. Saunatyyppiä tavattiin maaseudulla vielä 1900-luvun alussa.[26]
Eräsaunat eli metsäsaunat oli tarkoitettu metsästys- ja kalastusretkien tukikohdiksi, ja ne saattoivat olla rakenteiltaan vaatimattomia, tilapäisiksi ajateltuja. Kiuas oli irtokivinen, ja sitä käytettiin myös ruoanlaittoon. Tila oli tarkoitettu kylpemisen ohella muuhun oleskeluun, jota varten saunassa oli erillinen lava.
Eräsaunoista kehittyi myöhemmin eritystä käyttöä varten tarkoitettuja saunoja, esimerkiksi tervanpolttajien ja hiilenpolttajien saunat, sekä myllysaunat.[26]
Riihisauna
Pysyvän asutuksen ja maanviljelyn myötä syntyi riihisauna, jota saatettiin käyttää asumiseen, kylpemiseen sekä esimerkiksi hamppu- tai pellavasadon kuivaamiseen ja myös maltaiden imellyttämiseen. Rakennus oli tekniseltä toteutukseltaan jo varsin vaativa: jopa nelisen metriä korkea hirsistä tehty savupirtti, jossa asuttiin, kylvettiin ja kuivattiin sato. Tilassa saattoi olla erillinen mallasparvi maltaiden imellytykseen ja kuivaamiseen ja kylpylavo kylpemiseen.[26]
Riihisaunoista kehittyi nykyinen saunarakennus: muiden toimintojen varatessa tilan saatettiin viereen rakentaa ainoastaan kylpemiseen tarkoitettu saunarakennus.
Väestön keskittyessä kaupunkeihin 1800-luvun lopulta lähtien syntyi tarve yleisiin saunoihin, koska kaupunkitonteille ei saunoja yleensä rakennettu muun muassa niiden aiheuttaman palovaaran vuoksi. Kaupungeissa on perinteisesti ollut runsaasti maksullisia yleisiä saunoja, mutta niiden lukumäärä väheni nopeasti 1950-luvulta lähtien. Aluksi yleiset saunat korvautuivat kerrostalojen yhteissaunaosastoilla, 1960-luvun loppupuolelta lähtien myös huoneistosaunoilla. Uimahallien yhteydessä on nykyään kuitenkin paljon yleisiä saunoja. Suomessa useimmat yleiset saunat on tarkoitettu joko vain miehille tai vain naisille, mutta ikärajaa ei ole. Useissa muissa maissa on tavallista, että yleisiin saunoihin on ikäraja.
Monissa erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa kerrostaloissa on asukkaiden yhteinen talosauna. Tällöin yleensä asunnoissa ei ole alun perin ollut erillisiä asuntokohtaisia huoneistosaunoja. Talosaunaan varataan huoneistokohtaisia saunavuoroja, joiden lisäksi voi olla viikoittaiset yleiset saunavuorot erikseen miehille ja naisille. Yleisestä saunavuorosta saatetaan käyttää esimerkiksi nimitystä lenkkisauna.
Viime vuosikymmeninä ovat yleistyneet varsinkin rivi- ja kerrostaloissa niin sanotut huoneistosaunat, jotka ovat suoraan asunnon yhteydessä. Huoneistosaunoissa on yleensä pieni löylyhuone ja erillinen pesuhuone, joka samalla saattaa olla asunnon ainoa hygieniatila. Nykyaikana suurin osa huoneistosaunoista on sähkölämmitteisiä, kun taas erillisissä saunarakennuksissa kiukaat ovat useimmiten ulossavuavia ja puulämmitteisiä. Uusissa kerrostaloissa yleensä asuntojen yhteyteen rakennetaan huoneistosauna, mutta vanhemmissa taloissa niitä ei ole. Asuntoihin voidaan kuitenkin asentaa kylpyhuonesauna. Periaatteeltaan se vastaa suihkukaappia tai höyrysuihkua eikä vaadi rakennukseen tai kylpyhuoneeseen muutoksia. Kylpyhuonesauna on tyypiltään suosituin saunamalli perinteisten saunamaiden kuten Suomen, Ruotsin ja Venäjän ulkopuolella. Näissä maissa sauna sijaitsee usein uima-altaan lähellä, takkahuoneessa, kellarissa, parvekkeella tai muussa vastaavassa tilassa, sillä asuntoihin ei ole suunniteltu ja varattu varsinaista tilaa saunalle, eikä saunan käyttötarkoitus ole peseytyminen, vaan rentoutuminen. Näitä saunoja kutsutaan myös rakenteensa perusteella elementtisaunoiksi. Suosituin ja perinteisin rakenne kylpyhuonesaunoissa on puupaneeli puurungolla, mutta markkinoilla on myös lasikuiturakenteisia tuotteita.
Muut saunatyypit
Tynnyrisauna järven rannallaAutolla liikuteltava sauna
Nykyisissä suomalaisissa hotelleissa sauna kuuluu rutiinivarustukseen. Usein julkistilojen saunojen yhteydessä on esimerkiksi uima-allas. Myös useimmissa kunnissa on uimahalleja sekä urheilu- ja kuntolaitoksia, joissa on omat saunansa. Nykyisin uusien kerrostalojen talosaunat ovat harvinaistuneet, asuntoihin rakennetaan usein huoneistosauna.
Yrityksillä saattaa olla edustussaunoja erikseen tai toimistojensa yhteydessä. Erillisessä rakennuksessa olevaan rantasaunaan kuuluu yleensä löylyhuoneen lisäksi pesuhuone ja pukuhuone. Pukuhuone voi olla tilava saunatupa takkoineen, pienoiskeittiöineen ja jopa vuoteineen. Saunan tuotekehitystä edustavat telttasauna ja tynnyrisauna. Telttasaunaa voi lämmittää myös niin, että kivet kuumennetaan teltan ulkopuolella olevassa nuotiossa ja kannetaan pihdeillä tai vastaavilla tulikuumina teltan keskelle kiviä varten valettuun kuoppaan. Sauna voi olla myös esimerkiksi ajoneuvon perässä vedettävä siirrettävä sauna. TeuvallaEtelä-Pohjanmaalla järjestetään kesäisin vuosittainen siirrettävien saunojen kokoontumistapahtuma.[27] Myös maasaunoja on alettu valmistaa uudelleen. Betonielementeistä valmistettu maasauna sopii erityisesti savusaunaksi palamattomuutensa takia.[28]
Saunoja valmistetaan nykyään myös lasista. Tarjolla on lasikattoisia kotasaunoja ja kokolasisia näköalasaunoja [29].
Saunominen
Saunomisolosuhteet
Suositeltava ilmankosteus saunomisen aikana on 40–60 (kovissa löylyissä 70) grammaa vettä kuivaa ilmakiloa kohti. Alle 40 gramman tai yli 70 gramman pitoisuudet voivat aiheuttaa epämiellyttävää hajua. Oikealla ilmankosteusalueella sopiva saunomislämpötila saunojan pään korkeudella on yleensä 70–100 °C. Noin 70–85 asteen kylpemislämpötila mielletään kyseisellä ilmankosteudella leppoisaksi, 80–95 asteen lämpö normaaliksi ja 90–105 astetta kovaksi saunomislämpötilaksi. Lämpötilaa on muun muassa paloturvallisuussyistä turha nostaa yli 100–105 asteen, sillä kylpijään kohdistuva lämpökuorma saadaan erittäin suureksi jo nostamalla ilmakosteus ylärajalle 70 grammaan ilmakiloa kohti. Toisaalta kylvettäessä matalissa alle 70 asteen lämpötiloissa ilmankosteus nousee helposti yli suositellun, ja voi ilmetä hygieenisiä tai rakennusteknisiä haittoja. Ilmanvaihdon tulee olla vähintään 6 litraa sekunnissa jokaista saunan huonealan neliömetriä kohti.[26]
Moderneissa, noin 2–2,4 metriä korkeissa saunoissa lauteet sijaitsevat 1–1,5 metrin korkeudella, jolloin etäisyys alakatosta on sopiva, noin metri. Esteettömiksi suunnitelluissa saunoissa lauteet voivat olla matalammallakin, tai voidaan käyttää erillisiä saunatuoleja. Tällöin kiuas tulisi asentaa esimerkiksi lattiaan tehtyyn syvennykseen. Kiuaskivien tulisi olla saunojan jalkojen korkeudella tai alapuolella.
Saunomistapoja
Naulassa roikkuvia vastoja
Useimmiten suomalaisessa saunassa lämmitellään aluksi rauhallisesti totutellen saunan lämpöön.[30] Tämän jälkeen heitetään kovemmin löylyä ja usein myös lyödään itseään rauhallisesti vastalla. Vastomisesta käytetään Itä-Suomessa myös nimeä vastalla kylpeminen ja Länsi-Suomessa nimeä vihtominen, ja sen vaikutus on lähinnä hierova ja ihoa puhdistava. Länsi-Suomessa oikeaoppinen vihta eli vasta sidotaan taivutetulla koivun oksalla, Itä-Suomessa taas koivunvarvusta kierretyllä pannalla eli lenkillä. Hieskoivun oksat sopivat hyvin sitomiseen kun taas parhaat vihdakset ovat pienten rauduskoivujen alaoksia.[31]
Vasta säilyy kuivattuna yli talven. Kuivattu vasta täytyy liottaa ennen käyttöä ensin haaleassa ja sitten lämpimässä vedessä.[32]
Löylyveden lämpötilalla ei ole paljoakaan merkitystä energiankulutuksen kannalta, mutta kylmä vesi kuluttaa kiukaan kiviä hiukan nopeammin kuin kuumaa vettä käytettäessä.[33]
Saunomisen välillä on tavallista käydä vilvoittelemassa, mahdollisesti järvessä, talvella avannossa tai lumihangessa piehtaroimassa.[34]
Kuitenkaan ei ole olemassa mitään saunomisen oikeaa kaavaa, vaan saunomistavat ovat varsin henkilökohtaisia asioita ja riippuvat hyvin paljon saunojan itsensä tottumuksista, kunnosta ja iästä.
Parannus ja rituaalinen puhdistautuminen
Sauna on ollut perinteinen parannuskeino tai osa hoitoa hyvin moniin erilaisiin sairauksiin. Lämmön ansiosta sauna on ollut hygieeninen paikka. Vanhan sanonnan mukaan jos ei sauna, terva ja viina auta, on tauti kuolemaksi. Saunassa on parannettu sairaita: kupattu, isketty verta, annettu hierontaa ja oiottu jäseniä. Saunaa käytetään edelleen esimerkiksi vilustumisen hoitoon ja ehkäisyyn. Saunominen helpottaa myös astmaatikon oloa. Sydänpotilas voi saunoa, jos vaiva ei estä reipasta kävelyä - saunomisen rasitus sydämelle on samaa luokkaa.[35]
Sauna on ollut suomalaisessa maaseutukulttuurissa paikka sekä syntymälle että kuolemalle. Saunassa hoidettiin synnytykset ja vastasyntyneen ensimmäinen pesu. Sinne toisaalta vietiin myös kuolleiden ruumiit pestäväksi.[36]
Saunomisen vaikutukset
Terveysvaikutukset
Myönteiset
Runsas saunominen vähentää vuonna 2016 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan dementian ja Alzheimerin taudin riskiä keski-ikäisillä miehillä[37]. Vuonna 2018 julkaistussa kansainvälisen tutkimusryhmän laatimassa tutkimuksessa havaittiin, että päivittäin saunovilla on myös yli puolet pienempi riski saada aivoinfarkti verrattuna kerran viikossa saunoviin[38].
Saunominen saattaa lisäksi lievittää kipuja ja se koetaan myös rentouttavan, rauhoittavan, puhdistavan ja virkistävän. Urheilusuorituksen jälkeen saunominen rentouttaa lihaksia ja poistaa maitohappoa. Saunominen ei tutkimusten mukaan ole vaarallista odottavalle äidille. Imeväisikäisille saunominen ei sovi, ja lapsille ei suositella kovin kuumaa saunaa.[39]
Saunominen voi parantaa unensaantia ja unen laatua, sillä lämpötilan nousu kehossa lisää vireystasoon vaikuttavan serotoniinihormonin aineenvaihduntaa. Serotoniini on melatoniinin esiaste, ja sen puute vaikuttaa jossain määrin nukkumiseen[40].
Kielteiset
Saunominen liian kuumassa lämpötilassa voi ääritapauksessa aiheuttaa saunojalle palovammoja tai jopa kuoleman. Vuonna 2010 venäläinen Vladimir Ladyženski kuoli saunomisen MM-kisojen finaalissa oltuaan erityisessä kilpailusaunassa yli kuuden minuutin ajan. Finaalin voittanut suomalainen Timo Kaukonen sai suorituksestaan vakavia palovammoja.[41] Saunomisen MM-kilpailuissa käytetyn kilpailusaunan lämpötila on 110-astetta, ja automaattinen vesipumppu laskee kiukaalle puoli litraa vettä kaksi kertaa minuutissa.
Kolmannes pienhiukkaskuolemista Suomessa johtuu puun poltosta saunoissa ja takoissa.[42] Ilmassa olevat pienhiukkaset aiheuttavat 50–80 % ympäristön terveysriskeistä ja tappavat joka vuosi noin kaksituhatta suomalaista[43] ja noin 400 000 eurooppalaista.[44] Pääkaupunkiseudulla puun pienpoltto tuottaa joulu–helmikuussa 40 % ilman pienhiukkasista ja 20 % syys–lokakuussa, pientaloalueilla enemmän.[45] Puun pienpoltto on 2000-luvun aikana lisääntynyt lähes 50 prosentilla.[46]
Muutama kymmentä ihmistä kuolee Suomessa vuosittain saunomisen seurauksena. Tällaisissa tapaturmissa humalatilalla on ollut osuus yli puolessa kaikista tapauksista.[47]
Fysiologiset vaikutukset
Saunoessa tapahtuva äkillinen lämpökuormitus käynnistää erilaisia tasapainottavia mekanismeja. Ihon ja kehon syväosien lämpötila muuttuu, ihminen hikoilee, hiusverisuonet laajenevat, iho punertuu ja sydämen syke tihentyy. Vaikutukset ovat vahvasti yksilöllisiä, ja niihin vaikuttaa tottumus.[48]
Ihon lämpö nousee saunomisen alussa parissa kolmessa minuutissa 40 asteeseen. Sen jälkeen alkaa hikoilu, joka laskee väliaikaisesti ihon lämpöä. Veri kuljettaa lämpöä ruumiin sisäosista pintaan, ja ihon lämpötila nousee uudelleen. Kehon syväosien lämpö kohoaa 38–39 asteeseen.[49] Hikoilu tapahtuu höyrystymisenä, mutta osin pisaroina ihon pinnalla, mikä laskee hikoilun lämpöä tasaavaa tehoa. Viidentoista minuutin saunominen poistaa kehosta vettä korkeintaan yhden prosentin ruumiinpainosta, noin puoli kilogrammaa. Saunan jälkeen ihminen tuntee vähentynyttä virtsaamisen tarvetta ja lisääntynyttä janoa.[50] Nesteenpoistovaikutuksen vuoksi nyrkkeilijät, painijat ja painonnostajat käyttävät usein saunomista pudottaakseen nopeasti paljon painoa ennen punnitustaan. Saunassa voi poistaa 90 minuutissa jopa kolme kilogrammaa nestettä kehosta. Tällainen dehydraatio aiheuttaa kuitenkin lihasheikkoutta.[51]
Kuumuus laajentaa ihon verisuonistoa, ihon vastussuonia, ja lisää laskimoiden venyvyyttä. Sydän joutuu pumppaamaan nopeammin verta, jotta verenpaine ei laskisi. Syke nousee tasolle 120–150 minuutissa. Verenpaine ei muutu paljon, ja normaaleilla terveillä henkilöillä se useimmiten hieman laskee. Hapentarve voi tottumattomalla saunojalla kasvaa 20 prosentilla, ja hengitys tihenee.[49] Saunominen näyttäisi myös parantavan verisuonten joustavuutta.[52]
Normaalit kehon toiminnat palautuvat, kun keho jäähtyy saunomisen jälkeen hitaasti. Jos saunan jälkeen kehoa kylmennetään nopeasti lumessa tai kylmässä vedessä, ihon verisuonet supistuvat, syke laskee ja verenpaine nousee. Terve sydän kestää lisääntyneen rasituksen kuitenkin hyvin.[49]
Saunassa tapahtuvat hormonimuutokset ovat tyypillisiä stressivasteita. Endorfiinipitoisuus suurenee korkeassa lämpötilassa. Verenkierron ja hormonierityksen muutokset palautuvat lepotasolle viimeistään parin tunnin kuluessa.[53]
Hygieniavaikutukset
Hikoilu ja huuhtominen puhdistavat ihon mikrobeista tehokkaammin kuin suihku ja kylpy. Hiki huuhtelee bakteerit sarveiskerroksesta ja hikirauhastiehyistä. Hiki emulgoi talirauhasten rasvaa ja tyhjentää talikertymistä. Hikoillessa irtoaa myös kuollutta ihosolukkoa, joka saattaisi muuten kertyä iholle paksuna karstana ja tukkia ihohuokoset.[54]
Erittäin kuumaksi lämmitetyssä saunassa on aikoinaan tuhottu syöpäläisiä kuten täitä pito- ja vuodevaatteista.[54]
Saunatyypit eri kulttuureissa
Hupa-intiaanien puolittain maan sisään rakennettu hikimaja
Saunaa vastaavia laitoksia esiintyy useissa kulttuureissa:
Saunoja tai sitä vastaavia laitoksia on esiintynyt useissa kulttuureissa kautta aikojen. Hikikylpyyn tarkoitettu tila on yleinen pohjoisen leveysasteen kulttuureilla.[55] Sauna tunnetaan monella suomalais-ugrilaisella kansalla.[56] Virolainen saunakulttuuri on myös vuosisatoja vanhaa. Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva savusauna on erittäin tärkeä osa virolaista perinnettä, mutta Virossa on lisäksi tavallisia löylysaunoja. Myös virolaisissa saunoissa käytetään vihtoja, ja ne ovat osa virolaista perinnettä. Virolaiset pitävät saunomisesta, ja Virossa on saunoja lähes jokaisessa mökissä, uimalassa ja maalaistalossa.[57] Myös suomensukuisen kansan, marien ja Tverin karjalaisten perinteisiin kuuluu saunominen.[58][59]
Eteläisemmillä leveysasteilla kuumat kylpytilat ovat yleisesti olleet liitettynä suurempaan peseytymislaitokseen vesialtaineen ja hierontatiloineen. Tällaisesta esimerkkinä turkkilainen sauna eli hammam ja antiikin roomalaistenkylpylät eli termit sekä öljysaunat. Siirryttäessä niin kutsutulle sivistykselliselle aikakaudelle höyrykylpylöiden suosio alkoi laskea länsimaissa, sillä kylpylät nähtiin joissain piireissä paheellisina ja pakanallisina laitoksina, joissa harrastettiin yleisesti juopottelua ja seksiä. 1500-luvun alkupuolella kylpylöitä jouduttiin lopettamaan kulkutautien ja kupan leviämisen takia. [60]
Perinteinen venäläinen banja
Venäläisten käyttämä sauna banja (ven.баня) on perinteisessä muodossaan lähes täysin samanlainen kuin karjalainen ja savolainen sauna. Suurin ero on saunan eteisessä (ven. предбанник), joka Venäjällä on samaa salvosta kuin sauna ja erotettu salvotulla väliseinällä, siinä missä Suomessa on eteisenä käytetty kotaa. Eräs varhaisimmista kirjallisista pohjoisen saunan kuvauksista on peräisin Venäjältä kiovalaisen historioitsija Nestorin kuvatessa Novgorodin pohjoispuolisen alueen kylpyriittejä vuonna 1113. Kronikassa kuvataan kuumissa pirteissä kylpemistä saunojien vastoessa itseään puunlehvillä. Kylpemisen päätteeksi saunojat kaatavat päällensä kylmää vettä.[26] Vielä vanhempi kuvaus sijoittuu 900-luvun Kiovaan, jossa sikäläinen ruhtinatar surmautti naapuriheimon lähettiläät ”kylpypirttiin”.
Keski- ja Etelä-Venäjän vähämetsäisellä maaseudulla on perinteisesti ollut tapana saunoa myös tilavissa leivinuuneissa.[61][62] Tapa elää vielä tänäkin päivänä muun muassa tverinkarjalaisten keskuudessa. Uunissa kylpeminen on ollut tunnettua myös Savossa ja Karjalassa, mutta sitä on käytetty vain tiettyjen sairauksien hoidossa.lähde?
Guinnessin ennätysten kirjaan yrittää maailman pienimpänä saunana 58 x 58 cm kokoinen puulämmitteinen sauna, jonka kiukaaseen mahtuvat vain 15 cm pitkät klapit.[68]
Saunomisen maailmanmestaruuskilpailut (Löylynheiton MM-kisat) järjestettiin vuosittain 1999–2010. Vuoden 2010 finaalissa venäläinen osallistuja kuoli ja hänen suomalainen kanssakilpailijansa joutui sairaalaan.[69]
Lähteet
Hämäläinen, Riku: "The Finnish Sauna: A Possible Place for Transition". Teoksessa René Gothóni (toim.): Religious Experience: North and South. Oxford: Peter Lang, 2012. ISBN 978-3-0343-0853-3
Laaksonen, Pekka: ”Sauna – aatetta ja kulttuuria”. Teoksessa Tero Halonen & Laura Aho (toim.): Suomalaisten symbolit. Jyväskylä: Atena Kustannus, 2005. ISBN 951-796-394-7
Peltonen, Jarno; Karjanoja, Matti; Peltonen, Kaarina: Sauna: made in Finland. Tammi, 1997. ISBN 951-31-0792-2
Pentikäinen, Juha (toim.): Löylyn henki: Kolmen mantereen kylvyt: Inipi, furo, sauna. Helsinki: Rakennustieto, 2000. ISBN 951-682-589-3
Vuolle-Apiala, Risto: Savusaunakirja: Perinteisten savusaunojen suunnittelu ja rakentaminen. Helsinki: Multikustannus, 2011. ISBN 978-952-254-061-4
↑Häkkinen, Kaisa (2004): Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY: Helsinki. s. 1131–1132
↑Kallio, Petri (2008): "The Etymology of Finnish sauna 'Sauna'". Kees Dekker, Alasdair MacDonald & Hermann Niebaum (toim.), Northern Voices: Essays on Old Germanic and Related Topics Offered to Professor Tette Hofstra, Leuven - Paris - Dudley, MA. S. 313–319.
↑Oosterveld FG, Rasker JJ, Floors M, Landkroon R, van Rennes B, Zwijnenberg J, van de Laar MA, Koel GJ.: Infrared sauna in patients with rheumatoid arthritis and ankylosing spondylitis. A pilot study showing good tolerance, short-term improvement of pain and stiffness, and a trend towards long-term beneficial effects. Clinical Rheumatology, Jan 2009, Epub 2008 Aug 7., nro 28(1), s. 29–34. PubMed:19602651Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.3.2010. (englanti)
↑Lehtosalo, Heini: 12 erittäin hyvää syytä saunoa – kunnon löylyillä on lukuisia terveyshyötyjä. Terve.fi, 22.8.2023. A-lehdet. Artikkelin verkkoversio.
↑ abHämäläinen, Riku: Henkistä puhdistautumista hikoilemalla. Pohjois-Amerikan intiaanien hikoilukylpy pyhänä rituaalina. KAJO’ Lehti Amerikan alkuperäiskansoista, 2/2016.
.jpg)
.jpg)
