S-Kiekko on seinäjokinen jääkiekkoseura. S-Kiekko pelaa Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Suomi-Sarjassa. S-Kiekko pelaa kotiottelunsa Seinäjoen Energia-Areenalla.
S-Kiekko on perustettu vuonna 1979. Seura on pelannut lähinnä kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla entisessä II-divisioonassa, sekä nykyisessä Suomi-sarjassa.
Junioritoiminnasta vastaa S-Kiekko juniorit ry. S-Kiekko juniorit ry vastaa junioreiden toiminnasta luistelukoulusta U20-ikäluokkaan. Edustusjoukkueen toiminnasta vastaa SeiHockey Oy
S-Kiekko perustettiin 31 tammikuuta vuonna 1979. Ennen sitä Seinäjoella ei ollut ollut kahdeksaan vuoteen jääkiekkoseuraa Seinäjoen Salpan ja Kiekko-Veljien lopetettua toimintansa. Perustamiskokouksessa oli 42 henkilöä. Seuran nimestä pidettiin äänestys, jonka S-Kiekko voitti. Muita varteenotettavia nimiehdotuksia olivat SeiKi-79, Lakeuden Kiekko ja Kiekkotulva. Tärkeimpänä henkilönä S-Kiekon perustamisen kannalta voidaan pitää Ossi Raskua, josta tuli myös uuden seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Hän oli ehtinyt jo perustaa Nurmon Jymyyn jääkiekkojaoston, mutta tajusi nousevan jääkiekkoseuran tarvitsevan tekojään. Sellainen tulisi Nurmoa helpommin Seinäjoelle, joten hän yritti saada jääkiekko Seinäjoen Maila-Jussien ohjelmistoon. SMJ:llä oli kuitenkin talvilajina jo lentopallo, joten päädyttiin perustamaan oma jääkiekon erikoisseura.
S-Kiekon perustamisen jälkeen seuraan hankittiin Seinäjoen Kiekko-Veljien vanhoja varusteita. Ensimmäisen virallisen sarjaottelunsa S-Kiekko pelasi Närpes Kraftia vastaan 9. joulukuuta vuonna 1979. III-divisioonan ottelua oli tullut seuraamaan Lyseon koulun kaukalolle noin 300 katsojaa. Ottelu päättyi S-Kiekon 9–4 voittoon.[1]
1990-luku
SHT:n logo
Kaudella 1990–1991 seura sijoittuinimellä SHT kymmenen joukkueen Etelälohkossa kuudenneksi kerättyään 30 pistettä. Pudotuspeleihin sillä lukemalla ei kuitenkaan ollut asiaa. Tuolla kaudella Seinäjoen Hockey Teamin paras pistemies oli Mika Rajamäki, joka keräsi yhteensä 72 pistettä ja sijoittui koko lohkon pistepörssissä kolmanneksi. SHT oli kaudella Fair Play tilaston kolmas ja sen kotiotteluiden yleisömäärä oli yhteensä 10 061 ja keskiarvo 559.
Uusia tuulia toi kausi 1997–1998, jolloin eniten tehoja teki Mikko Nevala, joka naputti 44 tehopistettä. SHT:n sijoitus kaudella II divisioonan lohkossa numero kolme oli seitsemäs eli viimeistä edellinen. Kauden aikana tuli vain neljä voittoa ja yhdeksän pistettä. Taakse jäi ainoastaan YPa. SHT:n saavutukset riittivät kauden 1997–1998 jälkeen II divisioonan maratontaulukossa sijalle viisi. Takana oli 15 kautta II divisioonassa ja näistä seura oli napannut 407 pistettä.
Joukkue pelasi 1990-luvun alussa kuitenkin nimellä Seinäjoen Hockey Team eli SHT, mutta nimi vaihdettiin kuitenkin myöhemmin takaisin. Nimi vaihdettiin kuitenkin uudelleen kauden 1997–1998 jälkeen SHT:ksi ja tällä nimellä joukkue pelasi aina vuoteen 2008 asti
2000-luku
Joukkue pelasi kaudet 2002–2006 Suomi-sarjassa. Suomi-sarjassa SHT:n menestys on ollut vaihtelevaa. Ensimmäisellä kaudellaan siellä seura oli vasta oman lohkonsa kahdeksas eli viimeistä edellinen SHT:n. Seuraavalla kaudella sijoitus parani yhdellä. Seuraavalla kaudella SHT voitti kuitenkin Suomi-sarjan mestaruuden ja Mestiskarsintojen jälkeen sille tarjottiin jopa paikkaa Mestikseen, mitä SHT ei kuitenkaan ottanut. Kaudella 2005–2006 seuran eteni Suomi-sarjassa puolivälieriin asti. SHT:n valmentajaksi Amerikasta on palannut vuoden tauon jälkeen kaudeksi 2007–2008 Jussi Salo. Kaudella 2006–2007 joukkue pelasi 2. divisioonassa luovuttuaan vapaaehtoisesti sarjapaikastaan. Seura kuitenkin nousi LeKi-75:n luovuttua sarjapaikastaan takaisin Suomi-sarjaan kaudeksi 2007–2008. Itse Suomi-sarjan karsintasarjasta tullut kolmas sija ei olisi Suomi-sarjaan riittänyt.
Kaudesta 2008–2009 S-Kiekko palasi edustusjoukkueen nimeksi, kun SeiHockey Oy otti toiminnasta vetovastuun. Seuraavan kahden kauden aikana päävalmentajana toimi Teemu Kettunen tuoden uudenlaisen harjoittelu ja pelitavan Seinäjokiseen kiekkoiluun, Kausi 2010–2011 toi tulessaan S-Kiekon edustukseen uuden ryhtiliikkeen kaikille osa-alueille. Samalla lähdettiin rakentamaan koko S-Kiekko-rintamalla "parempaa huomista" eli S-Kiekko -tietä. Ensimmäinen tavoite edustusjoukkueelle tässä uudessa mallissa oli säilyttää sarjapaikka. Tavoite saavutettiin jo alkulohkon jälkeen, kun pelit jatkuivat Suomi-sarjassa. Tällä tasolla Seinäjoella on kerran pelattu 2000-luvulla.
2010-luku
Joukkue on pelannut koko 2010-luvun Suomi-sarjassa. Kaudeksi 2018–2019 S-Kiekko siirtyi Seinäjoen jäähallista takaisin Jouppilanvuoren jäähalliin (ent. Atria-halli)
2020-luku
Kaudella 2023-2024 S-kiekko sijoittui runkosarjassa viimeistä edelliseksi ja joutui putoamiskarsintaan runkosarjan viimeiseksi sijoittunutta Porvoon Huntersia vastaan. S-kiekko hävisi otteluvoitoin 1-3 ja joutui Suomi-sarja karsintaan 2.divisioonasta tulleiden karsijoiden Laser HT:n (Oulu), PEPO HC:n (Lappeenranta) ja VG-62:n (Naantali) kanssa. S-kiekko oli karsintasarjan ensimmäinen ja säilytti näin ollen sarjapaikkansa ja pelaa kaudella 2024-2025 Suomi-sarjassa.
Tunnettuja pelaajia
S-Kiekon kasvatti Petri Kontiola valittiin vuoden 2013 MM-kilpailujen parhaaksi hyökkääjäksi sekä tähdistökentälliseen.
S-Kiekon edustusjoukkueen toiminnasta vastaa SeiHockey Oy. SeiHockey Oy:n liiketoiminnan omistaa Seinäjoen Jääkiekon Tuki ry. Yhtiö on perustettu vuonna 2008. SeiHockey Oy vastaa urheiluliiketoiminnasta.
S-Kiekko pelaa kotiottelunsa vuonna 2018 valmistuneessa Jouppilanvuoren jäähallissa. Jouppilanvuoren jäähalli (ent. Atria-halli) peruskorjattiin vuonna 2018 ja jäähalli täyttää Mestis-kriteerit. Alkuperäinen Atria-halli valmistui1985.
Jouppilanvuoren jäähallin katsomokapasiteetti on 1200 katsojaa
Seinäjoen harjoitusjäähalli
Vanhemman hallin katsojakapasiteetti on noin 1000 katsojaa. Molemmissa halleissa on pelattu myös nuorten maaotteluja. Viimeksi 9. marraskuuta2007, kun Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkue voitti Tanskan 4-1.
S-Kiekon lisäksi hallia käyttävät muun muassa Seinäjoen Taitoluistelijat.
Peliasu
S-Kiekko pelaa kotiottelunsa sinisissä paidoissa, sinisissä housuissa,sinisissä sukissa ja valkoisissa kypärissä. Vierasottelut S-Kiekko pelaa valkoisissa paidoissa ja sinisissä sukissa.
SHT:n aikana kotipaita oli keltainen. Keltainen paita otettiin käyttöön kauden 2006-2007 aikana. Samaan aikaan vanhat punaiset pelipaidat vaihdettiin vieraspaidoiksi. Sitä ennen vieraspaidat olivat olleet valkoiset. Nämä paidat pantiin myyntiin. SHT pelaa sinisissä housuissa ja sinisessä kypärässä.
Saavutukset
SHT voitti Suomi-sarjan mestaruuden kaudella 2004–2005, kun se löi finaaleissa Heinolan Kiekon. SHT voitti kaksiosaisen finaalin ensimmäisen osan Heinolassa numeroin 3–5, mutta HeKi voitti Seinäjoen ottelun numeroin 1–3. Voittojen ollessa tasan pelattiin jatkoerä, joka kuitenkin päättyi maalittomana. Tämän jälkeen mestaruus ratkaistiin rangaistuslaukauskisassa. Kun ainoat onnistujat olivat SHT:n Tero Järvelä ja Ari Tikkala, voitti SHT mestaruuden. SHT:ssä pelasi mestaruuskaudella useita huippupelaajia, kuten Antti Uitto ja Jussi Pernaa. Mestarijoukkueessa oli myös SM-liiga-kokemusta, kun joukkueen kapteenina toimi Tero Järvelä.
Joukkue, joka oli voittamassa SHT:lle Suomi-sarjan mestaruutta kaudella 2004-2005:
