Terho syntyi Siikaisissa torppari Erik Evert Virtasen (ent. Aittasalmi, s. 1875) ja Hilma Kaisantyttären (s. 1870) seitsenlapsisen perheen nuorimpana.[3] Hän kävi neljä vuotta kansakoulua ja työskenteli 15-vuotiaasta lähtien ompelijana. Vuonna 1929 Terho muutti Lahteen, jossa hän liittyi paikalliseen työläisurheiluseuraan ja oli mukana poliittisia vankeja avustaneessa Vankien Apu -yhdistyksessä. SKP:n toimintaan Terho lähti keväällä 1932.[4]
Maanalainen toiminta
Terho pidätettiin poliittisen aktivisminsa vuoksi ensimmäisen kerran syksyllä 1932, ja tutkintovankeuden jälkeen hän sai seuraavana keväänä 8 kuukauden ehdollisen tuomion. Syyskuussa 1933 Terho matkusti salaa Leningradiin, jossa hän opiskeli kolmen lukuvuoden ajan Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa. Koulun lakkauttamisen jälkeen Terho lähetettiin lokakuussa 1936 Suomeen puoluetehtäviin, mutta hänet pidätettiin heti rajalla. Tammikuussa 1937 Terho sai valtiopetoksesta 4 vuoden tuomion, jonka hän suoritti Hämeenlinnan naisvankilassa. Vankeusaikana Terho sai ensimmäisen lapsensa, joka sijoitettiin kaksivuotiaana sijaisvanhemmille. Lapsen isä oli jäänyt Neuvostoliittoon ja kuoli Stalinin vainoissa.[4]
Lokakuussa 1941 Terho jäi kiinni Helsingissä ja sai 8 vuoden tuomion valtiopetoksesta.[4] Terhon kerrottiin suhtautuneen Valpon kuulustelijoihin ivallisesti ja jättäneen vastaamatta heidän kysymyksiinsä. Vankilaviranomaiset puolestaan pitivät Terhoa Hämeenlinnan poliittisten vankien johtohahmona.[6] Hänen sellitoverinaan oli muun muassa elokuussa 1942 teloitetun Urho Kaipaisen puoliso Lempi Kaipainen.[7]
Sotavuosien jälkeen
Kun poliittiset vangit vapautettiin jatkosodan päätyttyä, Terho muutti syksyllä 1944 Ville Pessin pyynnöstä Poriin, ja ryhtyi organisoimaan SNDL:nSatakunnan piirijärjestön toimintaa.[6] Terhon johtamana piirijärjestöstä kasvoi yksi SNDL:n suurimmista, vaikkei hän suuremmin innostunutkaan naisasiasta. Terhon näkemyksen mukaan työväenluokan sukupuolten ongelmat olivat yhtälaisia. Porissa Olga tutustui SKP:n Satakunnan piirisihteeriin Martti Terhoon, jonka kanssa hän avioitui kesällä 1945.[8] Vuosikymmenen lopulla Terho muodosti SKP:n Porin paikallisosaston kovan linjan johtokolmikon yhdessä puolisonsa ja Paavo Palmgrenin kanssa.[6]
Terho valittiin eduskuntaan vuonna 1945. Hän ei itse ollut kiinnostunut ehdokkuudesta ja toivoi jopa ettei olisi tullut valituksi. Terho ei pitänyt vaalitilaisuuksissa esiintymisestä ja kertoi voivansa pahoin joka kerta valmistautuessaan puhumaan.[8] Eduskunnassa hän keskittyi naisten työelämään liittyviin kysymyksiin ajen muun muassa samapalkkaisuutta.[9] Kansanedustajankautensa jälkeen keväällä 1949 Terho luopui tehtävästään SNDL:n Satakunnan piirijärjestössä perhesyiden ja terveydellisten seikkojen vuoksi.[10] Hän jatkoi työtään ompelijana ja osallistui myöhemmin 1950-luvulla kunnallispolitiikkaan Porin kaupunginvaltuuston jäsenenä.[11]
Puoliso
Olga Terhon puoliso oli SKP:n Satakunnan piirisihteeri Martti Rafael Terho (1905–1971), jonka kanssa hän avioitui 1945.[6] Pariskunnalla oli kolme lasta.[9] Martti Terho liittyi Porin kommunistien toimintaan jo 17-vuotiaana ja opiskeli 1930-luvulla MoskovanLenin-koulussa. Hän oli vankilassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1938 jatkosodan loppuun syyskuuhun 1944 saakka.[6]
Lähteet
Katainen, Elina: ”Communist Women in Finland, 1944–1948: Olga Virtanen's story”, When the War Was Over: Women, War and Peace in Europe, 1940–1956. London: Leicester University Press, 2000. ISBN 071-85017-9-9
↑ abcdeRantala, Jukka: Sopimaton lasten kasvattajaksi! Opettajiin kohdistuneet poliittiset puhdistuspyrkimykset Suomessa 1944–1948, s. 210–212. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1997. ISBN 951-71007-1-XTeoksen verkkoversio (PDF).
