Sontiainen on yksi Karkkilan lukuisista pikkujärvistä.
Maisemakuva on Karkkilassa varsin vaihteleva ja maasto on kauttaaltaan epätasaista. Kaupungin alue voidaan tästä huolimatta jakaa kolmeen melko selvästi toisistaan erottuvaan osaan. Luoteisin kulma liittyy Tammelan ylänköön, mutta vielä selvemmin kaupungin länsiosa muistuttaa naapuriaan, entistä Pusulan kuntaa. Nykyisen Lohjan kaupungin rajan tuntumassa on laaja moreenipeitteinen mäkimaa-alue, jossa kallioperän murtumalinjojen vuoksi mäkien suunta on selvästi luoteesta kaakkoon. Täällä sijaitsee myös Uudenmaan maakunnan korkein maastonkohta, 174 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva Loukkumäki.[7][8]
Karkkilan keskiosassa mäet ovat jyrkkärinteisempiä, mutta maaston keskikorkeus merenpinnasta pienenee siirryttäessä kohti kaupungin etelärajaa. Itä- ja koillisosassa kaupungin alue ulottuu Toiselle Salpausselälle, jossa hiekka- ja soraharjanteiden suunta on lounaasta koilliseen eli päinvastoin kuin Karkkilan länsiosassa. Pohjoisosaltaan Karkkila on runsasjärvistä, vaikkakin järvet ovat enimmäkseen melko pieniä. Suurimpia järviä ovat Pyhäjärvi kaupungin keskustan länsipuolella, Vaskijärvi koillisessa ja Onkimaanjärvi luoteiskulmassa Tammelan ja Lopen rajalla. Kaupungin eteläosassa järviä ei sen sijaan ole lainkaan. Pääosa Karkkilasta kuuluu Pyhäjärvestä lähtevän Vanjoen eli Karjaanjoen vesialueeseen. Alkuosaltaan koskinen joki virtaa aluksi ahtaassa, mutta alajuoksullaan levenevässä laaksossa kohti Vihdin puolella sijaitsevaa Vanjärveä. Siikalan kylässä sijaitsee siirtolohkare nimeltään ”Herrainpöytä”, joka on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 1962.[7][8]
Kalastus
Karkkilassa on lukuisia järviä, jokia ja lampia, joissa voi kalastaa. Tunnetuin on Pyhäjärvi, joka sijaitsee aivan Karkkilan keskustassa. Myös Vanjoki on Karkkilan kalavesiä.
Historiaa
Kartta Karkkilan ja Pyhäjärven rajoista ennen vuoden 1969 liitosta.
Alun perin Karkkila oli kylä Pyhäjärvi Ul:ssä, joka oli Vihdinkappeliseurakunta. Pyhäjärvi itsenäistyi vuonna 1869. Nykyinen Karkkilan keskusta-alue erotettiin vuonna 1932 Pyhäjärvi Ul:stä Karkkilan kauppalaksi. Kauppalan alue koostui pääasiassa Nyhkälän ja Karkkilan kylistä. Karkkila ja Pyhäjärvi Ul yhdistyivät vuonna 1969 Karkkilaksi, josta tuli vuonna 1977 kaupunki. Karkkilan nimi juontuu germaanisperäisestä miehen etunimestä Gericke, Kercho tai Garko.
Högforsin masuuni on Karkkilan historian rajapyykki. Se valmistui vuonna 1822, kun Korkeakosken partaalle perustettiin malmin jalostamista varten Högforsinrautaruukki. Raaka-aine saatiin lähistöltä Kulosuonmäen rautakaivoksesta. Tehtaan myötä Karkkilasta kasvoi omaleimainen teollisuuskaupunki, jolla oli vahva työväenliikkeen perinne. Poliittisesti Karkkila on ollut voimakkaasti vasemmistolainen; esimerkiksi valtuustokaudella 1969–1972 valtuutetuista 12 edusti kansandemokraatteja, viisi sosialidemokraatteja ja kymmenen porvaripuolueita.[7] 20 vuotta myöhemmin, valtuustokaudella 1989–1992, voimasuhteet olivat muuttuneet siten, että sosialidemokraateilla oli yhdeksän, Demokraattisella vaihtoehdolla seitsemän, kansandemokraateilla kuusi sekä porvaripuolueilla (kokoomus, keskusta ja Liberaalinen kansanpuolue) yhteensä 13 paikkaa.[9][10]
Kaupungin kasvuun ja teollistumiseen on vaikuttanut myös kapearaiteinen Hyvinkään–Karkkilan rautatie. Rautatien lakkauttamisen jälkeen yksi radalla käytetyistä vetureista ja kaksi junanvaunua olivat muistomerkkinä kaupungin keskustassa, jossa ne joutuivat sään ja ilkivallan armoille. Veturi on nykyisin kunnostettuna esillä kaupungintalon aulassa. Yhteydet Karkkilasta Helsingin suuntaan paranivat huomattavasti valtatie 2:n valmistuttua 1950-luvun lopulla.
Karkkila oli jo muinaisten hämäläisten kauppareitin varrella. Maakuntien ihmiset ja tuotteet kohtasivatkin entisaikoina Karkkilan torilla. Kesäisin Karkkilan tori on suosittu kohde edelleen.
Valtioneuvosto teki kesäkuussa 1967 päätöksen Pyhäjärvi Ul:n liittämisestä Karkkilaan vuoden 1969 alussa. Samanaikaisesti kuntaliitoksen kanssa seurakunnan nimi muuttui Karkkilan seurakunnaksi.[8]
Nykyisin Karkkila onkin metalliteollisuudesta leimansa saanut kaupunki maaseutukylien ympäröimänä. Myös pieniä yrityksiä on paljon, iso osa niistäkin toimii metalliteollisuuden alihankkijoina.lähde? Karkkilassa vuodesta 1973 toiminut valaisinteollisuuden alihankkija Helvar työllisti 85 työntekijää vuonna 2019.[11][12].
Karkkila ajautui 1990-luvulla monien kaupunkien tapaan suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, joiden ratkaisemiseksi säädettiin Lex Karkkila.
Karkkila on asukasluvultaan Suomen 114. suurin kunta. Karkkilan asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 8 578 asukasta, mikä on 0,5 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Karkkilan väkiluku on ollut laskeva 2010-luvulta lähtien. Karkkilan väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 72,3 prosenttia, mikä on noin 20 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Karkkilan väestöstä on 16,6 prosenttia. Työikäisiä Karkkilassa on 64,0 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 19,4 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Järvenpäässä oli vuonna 2021 yhteensä 613 eli 7 prosenttia kaupungin asukkaista.[13]
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2023 tilanteen mukainen.
Vuoden 2018 lopussa Karkkilassa oli 8 778 asukasta, joista 7 421 asui taajamassa, 1 244 haja-asutusalueilla ja 113:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Karkkilan taajama-aste on 85,6 %.[15] Kunnassa on vain yksi taajama, Karkkilan keskustaajama.[16]
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 17,6 % (25,8 %)
Vasemmistoliitto 19,2 % (13,4 %)
Kansallinen Kokoomus 15,6 % (11,1 %)
Suomen Keskusta 7,9 % (9,1 %)
Liike Nyt 3,8 % (4,0 %)
Vihreä liitto 3,5 % (9,2 %)
Suomen Kristillisdemokraatit 3,0 % (2,4 %)
Suomen ruotsalainen kansanpuolue 1,0 % (1,1 %)
Elinkeinot
Helvar Oy:n tehdas sijaitsee Karkkilassa. Kuva on vuodelta 2008.
Vuonna 2019 Karkkilan työttömyysaste oli 10,4 %. Samana vuonna Karkkilassa oli 2 753 työpaikkaa, joista 56,7 % oli palveluissa, 39,3 % jalostuksessa, 2,0 % alkutuotannossa ja 2,0 % muulla toimialalla. Karkkilan työpaikkaomavaraisuus oli 77,6 % vuonna 2019.[25]
↑ abcHannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Karkkilan esittely), s. 122–127. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
↑ abcHannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Pyhäjärvi Ul:n esittely), s. 319–321. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
↑Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1990,s.165.Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10908-1.
↑Suomen Kommunistinen Puolue ja Demokraattinen vaihtoehto yhdistyivät valtuustokauden aikana vuonna 1990 uudeksi puolueeksi nimellä Vasemmistoliitto. Samassa yhteydessä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto lakkautettiin. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1991, s.68. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11421-2.
Aalto, Seppo & Rentola, Kimmo: Karkkilan eli Högforsin ja Pyhäjärven, entisen Pahajärven ihmisten historia. Karkkilan kaupunki, 1992. ISBN 951-96541-0-0.