Reino Uusisalmen vanhemmat olivat August ja Beada Uusisalmi. Kansakoulun käytyään hän oli metsätöissä. Uusisalmi kiinnostui jo nuorena yhteiskunnallisista asioista. sisällissodan aikana hän liittyi vapaaehtoisena valkoisen armeijanSallan rykmenttiin taistellakseen venäläistä sortovaltaa vastaan ja ajakseen heidät pois maasta. Kun sodan todellinen luonne pian selvisi Uusitalo tajusi joutuneensa "metsäherrojen" puolelle ja palasi parin kuukauden kuluttua pettyneenä kotiinsa. Taisteluihin hänen ei tiedetä osallistuneen. Saatuaan tietoa sodan tapahtumista Etelä-Suomessa Uusisalmen kerrotaan muuttuneen entistä katuvaisemmaksi ja laittaneen lopulta sanomalehteen ilmoituksen, jossa pyysi anteeksi asettumistaan väärälle puolelle.[2]
Anteeksipyyntönsä jälkeen Uusisalmesta tuli yksi Kittilän työväenyhdistyksen johtohahmoista.[2] Hän työskenteli kirvesmiehenä ja muurarina ja oli sosialidemokraattien edustajana Kittilän kunnanvaltuustossa vuosina 1923–1928.[3] Uusisalmi oli myös suunnittelemassa ja rakentamassa Kittilän työväentaloa.[4] Vuosikymmenen lopussa Uusisalmi lähti kielletyn SKP:n toimintaan. Kesäkuussa 1930 Uusisalmi sai puolentoista vuoden kuritushuonetuomionvaltiopetoksen valmistelusta, kun Etsivä keskuspoliisi oli löytänyt Oulun piiriorganisaattori Yrjö Jääskelän hallusta hänelle kuuluneen salatunnuksen.[3][5] Uusisalmi vapautui Tammisaaren pakkotyölaitoksesta joulukuussa 1931, jonka jälkeen EK ei juurikaan ollut kiinnostunut hänen tekemisistään useaan vuoteen, vaikka hänen tiedettiin osallistuvan SKP:n toimintaan Kittilässä.[6]
1930-luvun lopussa Uusisalmi teki pesäeroa kommunisteihin ja oli taas mukana sosialidemokraattien toiminnassa osallistuen muun muassa vuoden 1939 puoluekokoukseen.lähde? EK:n seuraajaksi perustettu Valpo kiinnostui Uusisalmesta vasta talvisodan sytyttyessä ja joulukuun 1939 alussa hänet otettiin turvasäilöön. Toimenpidettä perustetiin Uusisalmen toiminnalla SKP:n Kittilän paikalliskomitean yhteysmiehenä ja organisoijana. Vapauduttuaan huhtikuussa 1940 Uusisalmi liittyi välirauhan aikana Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran Kittilän osastoon. Jatkosodan alla Uusisalmi pidätettiin jälleen kesäkuun alussa 1941. Syyskuussa hänet komennettiin rangaistuspataljoonaksi muodostettuun Osasto Pärmiin ja sieltä pian Erilliseen työkomppaniaan.[3] Uusisalmi yritti vakuuttaa Valpolle koko sodan ajan jättäneensä SKP:n salaisen toiminnan.[7] Keväällä 1942 tehdyissä kuulusteluissa Uusisalmi kertoi kyllästyneensä poliittiseen toimintaan jouduttuaan istumaan jatkuvasti vankilassa. Hän kertoi myös hyväksyvänsä Suomen sisä- ja ulkopolitiikan, ja oli valmis puolustamaan maata aseellisesti vaikkei halunnutkaan natsi-Saksan joukkoja maahan.[8] Lokakuussa 1943 Uusissalmi siirrettiin huonontuneen terveydentilansa johdosta työpalveluksesta turvasäilöön, josta hän vapautui jatkosodan päätyttyä syyskuussa 1944.[3][9]
Vapauduttuaan Uusisalmi lähti mukaan SKDL:n toimintaan ja maaliskuun 1945 vaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi.[3] Uusisalmi ehti olla kansanedustajana vain reilut kaksi kuukautta. Uusisalmi kuoli aivohalvaukseen 46-vuotiaana kesäkuussa 1945. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Elsa Karppinen.[10]
Lähteet
Karhunen, Eero: Pohjola kommunismintorjunnan kenttänä : pohjoissuomalaiset kommunistit Etsivän keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin kontrollin kohteena vuosina 1920–1944. (Pro gradu -tutkielma) Oulu: Oulun yliopisto, 2021. Teoksen verkkoversio (PDF).
