Tammelan Kalliossa syntyneen Jalmari Kulmalan vanhemmat olivat talollinen Kaarle Kulmala (1861-1925) ja Serafia Enqvist (1857-1937).[1] Vuonna 1909 perhe muutti KuusjoenKuttilaan, jossa hän kävi kansakoulun ja teki maatöitä kotitilallaan. Sisällissodan aikana Kulmala taisteli punakaartissa ja oli sodan jälkeen vangittuna.[2] Myöhemmin hän työskenteli muurarina Kuusjoella, kunnes lähti radanrakennustöihin Kanadaan 1924. Vuosikymmenen lopussa Kulmala palasi kotimaahan ja oli muurarina UskelanMököisessä.[1]
Suomeen palattuaan Kulmala lähti maanalaisen kommunistisen liikkeen toimintaan. Vuonna 1929 hän kuului viranomaisten lakkauttaman Salon Nuorten Työläisten Opintoyhdistyksen johtokuntaan ja oli seuraavana keväänä perustamassa kielletyn Suomen kommunistisen nuorisoliiton paikalliskomiteaa. Kulmala vangittiin kesällä 1930 ja hän sai kahden vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksen valmistelusta. Laittomaan järjestöön kuulumisen ohella Kulmalan katsottiin levittäneen kiihotuskirjallisuutta.[3][4] Vapauduttuaan 1933 hän työskenteli jälleen muurarina Salossa. Talvi- ja jatkosodan ajan Kulmala oli turvasäilössä.[1]
Kulmala valittiin eduskuntaan 1945. Hän oli presidentin valitsijamiehenä 1956 ja 1962 presidentinvaaleissa. Kulmala oli myös Salon kauppalan- ja kaupunginhallituksen jäsen ja hän toimi Salon kauppalanvaltuuston ja kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana.[1]
Perhe
Jalmari Kulmalan ensimmäinen puoliso oli kuusjokilainen Hilma Maria Saarnio (1899-1949), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1921. Leskeksi jäätyään Kulmala meni vuonna 1951 naimisiin halikkolaisen Elsa Sofia Johanssonin (ent. Louhosto, s. 1896) kanssa.[1] Kansanedustaja Kalle Kulmala oli hänen veljensä.[5]
