Muuratjärvi |
Muuratjärvi |
Valtiot |
Suomi |
Maakunnat |
Keski-Suomi |
Kunnat |
Muurame, Jyväskylä (Korpilahti) |
Koordinaatit |
62°07′35″N, 25°33′34″E |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja |
Päävesistöalue |
Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue |
Muuratjärven valuma-alue (14.28) |
Laskujoki |
Muuramenjoki Päijänteeseen [1] |
Järvinumero |
14.281.1.001 |
Mittaustietoja |
Pinnankorkeus |
90,1 m [1] |
Pituus |
12,4 km [1] |
Leveys |
7,1 km [1] |
Rantaviiva |
112,216 km [2] |
Pinta-ala |
31,5403 km² [2] |
Tilavuus |
0,42492496 km³ [2] |
Keskisyvyys |
13,47 m [2] |
Suurin syvyys |
42,55 m [2] |
Valuma-alue |
374,9 km² [3] |
Keskivirtaama |
3,9 m³/s (MQ) m/s³ [4] |
Saaria |
73 [1] |
Muuratjärvi
|
|
Infobox OK |
Muuratjärvi [1][2] on Keski-Suomessa Jyväskylän Korpilahdella ja Muuramessa Muuramen kirkonkylän lähellä sijaitseva järvi.[1][2]
Maantietoa
Järven pinta-ala on 3 154 hehtaaria eli 31,5 neliökilometriä, se on 12,4 kilometriä pitkä ja 7,1 kilometriä leveä. Se sijaitsee Muuramenharjun länsipuolella, jonne harju on padonnut järven. Järven laskujoki Muuramenjoki ylittää harjun kirkonkylässä. Järvi kaareutuu leveänä ensin luoteeseen ja lopuksi pohjoiseen, missä se haarautuu 2,5 kilometriä pitkän niemen molemmille puolille. Länsipuolen lahden pohjukka on Saukkolanlahti ja itäisen puolen Isolahti. Järven keskiosa on saaristoinen ja kaakkoisosassa on järvenselkä melko avoin. Järven ympäristö on melko mäkinen ja järvelle näkyy useita korkeita mäkiä. Muuramenharju piirtää tasaisen silhuetin järven kaakkoislaitaan ja korkeana näkyy etelärannasta 120 metriä kohoava Hirvivuori. Länsirannassa kohoaa 80 metrin korkeuteen Majalanmäki, jonka takana sijaitsee laajempi Ylipuolenmäki. Isolahdella sijaitsee Lapinmäki, jolla on 80 metriä. Järvelle pistäviä niemiä voidaan mainita Lietniemi pohjoisrannasta, Suurusniemi Muuramenharjulla ja Perminiemi etelärannassa. Erityisiä lahtia ovat 1,5 kilometriä pitkä Vihtalahti etelärannassa Majasaaren suojassa, kaksi kilometriä pitkä Muuramenlampi Alhonsaaren niemen suojassa järven koillisrannassa, Tohteenpohja Lietniemen vieressä ja Mellerinlahti Isolahden rinnalla.[1][2][5]
Järvellä on kartan mukaan 73 saarta. Järven keskellä sijaitsee melko suuriakin saaria, joita ovat esimerkiksi Jahko, Halkosaari, Tupakkisaaret, Palosaari, Iso-Kauppi, Kaita, Myhkyrä ja Honkaluoto. Pohjoisessa Saukkolahden suojana on Ohensaari, Mellerinlahdella Mellerinsaari ja järven kaakkoisrannassa Vuohensalo, Iso-Kemppi ja Majasaari. Järven itäosan järvenselkää rikkovat pieni Honkasaari, Iso selkäsaari, Vähä Selkäsaari ja Suurusniemen pohjoispuolella Paskosaari. Vuohensalo on kartan mukaan suurin saari. Sillä on pituutta 1,8 kilometriä, leveyttä 600 metriä ja pinta-alaa yli 63 hehtaaria. Vuohensaloon tulee tie.[1]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuus on 424,92 miljoonaa kuutiometriä eli 0,42492 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 13,5 metriä ja suurin syvyys on 42,6 metriä. Syvyyskarttojen mukaan järven poikki näyttäisi kulkevan ristiin kaksi kalliomurrosta, jotka muodostavat peräkkäisiä syvännejaksoja. Toinen syvännejakso muodostuu Vuohensaloon pohjoispuolelta Muuramenharjulle asti Selkäsaarien välistä. Toinen syvännejakso kulkee Isolahdelta Perminiemeen. Järvellä on näissä syvännejaksossa monia yli 30 metriä syviä alueita. Syvin kohta sijaitsee Lietniemen länsipuolella ja Myhkyrän kaakkoispuolella.[1][2]
Järven rantaviivan pituus on 112,2 kilometriä ja suurin osa sen rannoista on metsämaata. Järven ympäristössä on viljelyalueita Saukkolassa, Tikkalassa, Viljaspohjalla, Vihtaladella, Lietniemellä ja Isolahdella. Rantaan ulottuvia peltomaita esiintyy näillä alueilla eniten. Valtatie 9 ohittaa Muuratjärven Muuramenharjulla ja siihen yhtyy järven länsipuolella seututie 607. Järven lounaisrannoille pääree oikasutietä yhdystie 6071 pitkin. Seututie kulkee Tikkalaan asti, mistä järveä kiertämään kannattaa käyttää yhdystietä 16607 Isolahteen asti ja käyttää sieltä yhdystietä 16615 takaisin kirkonkylälle. Järven asutus on haja-asutusta kirkonkylän ulkopuolella. Asutus on hieman keskittynyttä Vihtalahden kulmakunnalla, Tikkalan kylässä sekä Saukkolan, Isolahden ja Rannankylän kulmakunnilla. Muuramenharjun asuinalueet sijaitsevat enimmäkseen Päijänteen puolella, mutta Velkapohjan, Verkkoniemen ja Rajalan asuinalueet näkyvät järvelle. Suurin osa järvestä sijaitsee Muuramen kunnassa, mutta Jyväskylän kuntaraja entisenä Korpilahtena ylittää järven länsiosan.[1][2][5][6]
Luontoarvoja
Järven kaakkoisosassa sijaitsevalla Muuramenharjulla on Natura 2000 -alue Muuramenharju–Innanlahden lehto (228 hehtaaria, FI0900023) ja siihen kuuluu myös tervaleppäkorven luonnonsuojelualue. Muuramenharju on yksi merkittävimmistä Keski-Suomen maakunnan harjuista.[7][8]
Järven kalakantaan kuuluvat ahven, hauki, härkäsimppu, järvilohi, kuore, muikku, nieriä ja säyne. Lisäksi järvessä on jokirapua. Vesistöön on istutettu kuhaa, järvilohta, järvitaimenta, harjusta, siikaa, planktonsiikaa, järvisiikaa, haukea sekä muikkua. Järvelle myydään viehekalastuslupia.[9][10]
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Muuratjärven valuma-alueella (14.28), jonka Muuratjärven lähialueeseen (14.281) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 90,1 metriä mpy.[1][8]
Muuratjärven valuma-alue on jaettu yhdeksään valuma-alueeseen, mutta sillä on kokoavia laskuojia enemmänkin. Niissä on yli hehtaarin kokoisia järviä yli 100, jonka vuoksi tässä esitellään niistä vain tärkeimmät. Ryssänojan valuma-alue (14.282) pieni eikä siellä ole kuin yksi järvi. Pieni on myös Kalaojan valuma-alue (14.288), jossa sijaitsee yksinäinen Kalajärvi (8 hehtaaria, ha). Vuojoen valuma-alueen (14.283) laskujoki Vuojoki laskee länsirannassa Pöykynlahteen Vuohensalon suojaan. Sen alajuoksulla sijaitsevat Viljasjärvi (16 ha) ja Moksinmyllylampi (3 ha) ja sen yläjuoksulta voidaan mainita Moksinjärvi (46 ha), Joutee (21 ha) ja Surkee (67 ha). Viereisen Patajärven valuma-alueen (14.284) pääjärvi on alajuoksulla oleva Patajärvi (128 ha), joka kerää eri ojista vetensä. Niistä kannattaa tässä yhteydessä mainita vain Hangasjärvi (30 ha), Vihtajärvi (11 ha) ja Pyssyjärvi (19 ha). Patajärven laskujoki on lyhyt Mattilanjoki. Saukonlahteen laskeva Myllyjoki Kuusjärven alueen (14.285) laskujoki. Sen pääjärvi Kuusjärvi (106 ha) sijaitsee alueen alajuoksulla. Yläjuoksulta tulevat myös Vesankajärven valuma-alueen (14.286) vesiä. Siellä sijaitsee Vesankajärvi (203 ha), jonka laskujoki laskee Mustajärvestä (17 ha) Neulajokena Neulajärveen (16 ha) ja Iso-Lampsi (42 ha), ja sitten Vispilänjokea myöten Kuusjärveen. Sallaanojan valuma-alueen (14.287) laskuoja Sallanoja laskee Ala-Sallaajärvestä (36 ha) Muuratjärven Isolahteen. Valuma-alueella sijaitsevat myös Ylä-Sallaajärvi (37 ha) ja Ruokepuolinen (18 ha). Järven lähialueeseen kuuluvat Ala-Vihtajärvi (2 ha), Ylä-Vihtajärvi (2 ha), Kivijärvi (12 ha) ja Hokkasenlampi (3 ha).[1][2][8]
Muuramenjoki lähtee järven itäpäästä Muuramenlammen lahdesta ja se laskee 1,5 kilometrin matkan harjun poikki Päijänteen Lehtiselän Kylänlahteen. Joella on pudotusta tällä matkalla 11,8 metriä.[1]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Muuratjärvi, Muurame (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 2.7.2019.
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ Mittauspisteiden virtaama-arvoja: Keski-Suomi (vuosilta 1981-2010), vesi.fi, Viitattu: 21.5.2023
- ↑ a b Muuratjärvi, Muurame (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2019.
- ↑ Muuratjärvi, Muurame (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2019.
- ↑ Muuramenharju–Innanlahden lehto, ymparisto.fi, 21.11.2016 , viitattu 3.7.2019
- ↑ a b c Muuratjärvi (14.281.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 2.7.2019.
- ↑ Järviwiki Muuratjärvi. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ Kalapaikka Muuratjärvi. Viitattu 27.1.2014.
Aiheesta muualla