Mustatorvisienen lakki on ontto ja tumma, suppilomainen. Se on päältä mustanruskea ja alta mustanharmaa. Alapinta on myös valkoisen härmän peittämä. Märkänä väri on pikimusta. Sienen torven ulkopinta on matalasti poimuttunut, ja sen reuna on mutkainen. Raaka sieni tuoksuu miedosti omenalta ja maistuu voimakkaalta.[2]
Kasvuaika ja -paikka
Mustatorvisieni kasvaa elokuusta lokakuulle Etelä- ja Keski-Suomessa verrattain yleisenä, usein tiheinä kasvustoina rehevien kangasmetsien ja lehtojen aukkopaikoissa. Esiintymisrunsaus kuitenkin vaihtelee suuresti vuosittain.[2] Mustatorvisieni jää helposti huomaamatta, sillä se maastoutuu lähes täydellisesti lahoavien lehtien joukkoon.
Käyttö ravinnoksi
Mustatorvisieni on herkullinen monella tapaa valmistettuna. Sitä sopii käyttää kuten suppilovahveroa tai vaikka sekaisin suppilovahveron kanssa. Mustatorvisieni kannattaa säilöä kuivaamalla; kuivattuna sitä voi murentaa liottamatta mausteeksi ruokiin.[2] Sienen tyviosa on mullanmakuinen ja sitkeä, joten sitä ei käytetä.
