PROFILBARU.COM

Madinat al-Zahra arab.: المدينهُ الزهراء, Medina Azahara, jonka nimi tarkoittaa "loistavaa kaupunkia", "kaunista kaupunkia" tai "Zahran kaupunkia", on maurien rakentama keskiaikainen palatsikaupunki, josta nykyään on jäljellä valtavat rauniot. Kaupungin rakennutti Abd ar-Rahman III, Córdoban umaijadi kalifi vuosina 924–961 Córdoban kaupungin laitamille. Se oli keskiaikainen arabimuslimien kaupunki ja al-Andalusin de facto -pääkaupunki, sillä sen muurien sisällä toimi valtion hallitus ja muut hallintoelimet. Kaupungissa oli muun muassa seremoniallisia vastaanottosaleja, moskeijoita, hallinnon virkahuoneita, puutarhoja, rahapaja, pajoja, parakki, asuintaloja ja kylpylöitä. Vesi tuli kaupunkiin akvedukteilla.^[1]

Kaupunki rakennettiin pääasiassa poliittis-ideologisista syistä, sillä kalifin arvo vaati, kuten idän kalifaateissa, hänen valtaansa symboloivan uuden kaupungin perustamista. Ennen kaikkea se demonstroi Abd ar-Rahman III:n ylemmyyttä suurimpiin kilpailijoihinsa, Ifriqiyan fatimideihin. Tarinan mukaan se rakennettiin kunnianosoituksena kalifin suosikille, al-Zahralle.^[2]

Rakennuskompleksia laajennettiin Abd ar-Rahman III:n pojan al-Hakam II:n hallituskauden aikana (noin 961–976), mutta hänen kuolemansa jälkeen kalifin pääasunto siirtyi pois Madinat al-Zahrasta. Vuonna 1010 se ryöstettiin sisällissodassa. Sen jälkeen se hylättiin, ja rakennusmateriaalia käytettiin uudestaan muualla. Raunioilla aloitettiin arkeologiset kaivaukset 1910-luvulla. Sen 112 hehtaarin pinta-alasta vain noin 10 prosenttia on tutkittu ja entistetty. Restauroituun alueeseen sisältyy kaupungin keskus, jossa on "kaksi kalifin asuintaloa niihin liittyvine kylpyläkomplekseineen, kaksi ylhäisön asuntoa, ja palvelijoiden kortteli [...] palatsin vartijoihin yhdistettyjä tiloja; joitain hallinnon rakennuksia [...] vastaanottosalin hallitsema suurenmoinen oikeusrakennus [...] valtavat puutarhat, ja juuri sen alueen ulkopuolella oleva moskeija".^[3]

Alueen reunalle on rakennettu uusi, matala ja suurimmaksi osaksi maanalainen museo, sillä sen haluttiin haittaavan mahdollisimman vähän näköalaa raunioilta, joskin uudet rakennukset ovat siihen jo vaikuttaneet.^[4]

Madinat al-Zahran ympäristö

Madinat al-Zahra sijaitsee Córdobasta 13 kilometriä länteen, Sierra Morenan edustalla olevilla kukkuloilla. Kaupunki on rakennettu pohjois-etelä-suuntaan Jabal al-Arusin rinteille, ja se antaa Guadalquivir-joen laaksoon. Madinat al-Zahraa on nimitetty myös keskiajan Versailles'ksi. Sijaintipaikan valintaan vaikutti maaston muoto, joka mahdollisti hierarkkisen rakennustavan, niin että kaupunkia ja sitä ympäröiviä tasankoja hallitsi sen linnoitus, alcázar. Siellä oli myös kalkkikivilouhos, joka perustettiin lähinnä kaupungin rakentamista varten, joskin rakentamiseen käytettiin kiviä 50 kilometrin säteeltä.^lähde?

Sijainnin topografia oli merkittävä tekijä kaupungin muodon kannalta. Madinat al-Zahran rakentamisessa käytettiin hyväksi epätasaista maastoa siten, että palatsikaupunki on rakennettu kolmelle tasolle. Kaupunki rakennettiin suorakaiteen muotoiseksi, poiketen muslimien kaupungeille tyypillisestä labyrinttimaisesta ja kaoottisesta järjestyksestä. Se on pinta-alaltaan 112 hehtaaria: 1 500 metriä itä-länsi-suunnassa ja noin 750 metriä pohjois-etelä-suunnassa. Pohjoissivu on hieman rosoinen hankalan maaston vuoksi.^lähde?

Kaupungin sijainti Sierra Morenan esivuoristossa mahdollisti sellaisen kaupungin suunnittelun, jossa rakennusten sijainti ja muoto ilmensi niiden roolia ympäristössään. Palatsi rakennettiin ylemmäksi, ja sen rakennukset porrastettiin vuoren rinteeseen ilmaisemaan sen erinomaisuutta alapuolisen tasangon kyläkaupunkeihin ja Aljaman moskeijaan nähden. Palatsista alaspäin rinteessä sijaitsivat ensin kalifin asuinalue, jonka jälkeen tulee virkamiesalue, johon kuuluvat visiirien talot, vartiotupa, hallinnon virkahuoneet ja puutarhat. Seuraavaksi on varsinainen kaupunki asuintaloineen ja käsityöläisten alueineen. Siellä sijaitsi suuri moskeija, ja sitä ympäröimään oli rakennettu muuri erottamaan aluetta palatsikompleksista. Arkeologiset tutkimukset ovat paljastaneet, että kaupungissa oli paljon rakentamatonta maata, jonka tarkoituksena oli pitää linnoituksen koko eteläinen sivu tyhjänä yksityisyyden turvaamiseksi ja idyllisen, avoimen maaseutunäkymän säilyttämiseksi. Alimmalla tasolla rakennuksia on vain kahdessa leveässä juovassa:^selvennä läntinen, joka on rakennettu kaupunkimaisen nelikulmaiseksi, ja itäinen, jonka rakennuksissa on noudatettu väljempää rakennussuunnitelmaa.^lähde?

Lähellä kaupunkia, mutta sen ulkopuolella, sijaitsi kaksi suurta kompleksia: suuren maatilan keskellä oleva suuri villa, joka myöhemmin annettiin valtiovarainministerille. Toinen, Turruñuelos, oli suuri neliskulmainen rakennus, kenties parakki.^[5]

Palatsialue

Palatsi sijoitettiin Córdobaan Sierra Morenalta vettä vievän ensimmäisellä vuosisadalla rakennetun roomalaisen akveduktin kohdalle, mutta akvedukti kulki useita metrejä palatsin alapuolella, joten ylemmäs sen varrelle tehtiin uusi sivuhaara, joka toi vettä myös kaupungin ylemmille tasoille. Vanha roomalainen akvedukti puolestaan muutettiin pääviemäriksi, johon monimutkainen pienien kanavien verkosto toi sade- ja jäteveden.^lähde?

Palatsin ensimmäinen rakennusvaihe oli lyhyt. Se aloitettiin joko 936 tai 940, ja moskeija valmistui 941. Kalifi muutti asumaan kaupunkiin 945, ja rahapaja siirrettiin Madinat al-Zahraan 947. Rakennustyöt jatkuivat kuitenkin vuosikymmeniä, jona aikana suunnitelmat muuttuivat paljon ja aikaisempien rakennusten päälle tehtiin uusia. Abd ar-Rahmanin vastaanottosali Salon Rico (”Rikas sali”) on ajoitettu kaiverrusten perusteella vuosien 953 ja 957 välille. Suuri Jafarin talo on rakennettu kolmen vanhemman talon paikalle^[6], ja Pylväskenttänä tunnettu rakennus korvasi kaksi 950-luvulla rakennettua taloa.^[7] Myös toinen suurista säilyneistä saleista, niin sanottu Ylempi basilikamainen sali eli Dar al-Jund (Armeijan talo, kirjallisissa lähteissä mainittu nimi), rakennettiin luultavasti 950-luvulla.^[8]

Keski-Euroopasta ja idästä tulevat matkustajat kuvailivat kaupunkia häikäiseväksi palatsiketjuksi täynnä ennennäkemättömiä aarteita.^[9]^[10]

Zahra tarkoittaa arabiaksi 'loistavaa, säteilevää tai kukkivaa'. Al-Zahra on myös profeetta Muhammedin tyttären Fatiman tavallisin arvonimi. Pohjois-Afrikan fatimidit nimesivät hänen mukaansa monia rakennuksia ja jopa kaupunkeja, ja sama nimi annettiin myös yhdelle maailman vanhimmista madrasoista, Kairon al-Azharille, kun fatimidit rakensivat sen vuosina 970–972. Kun al-Mansur Ibn Abi Aamirista tuli hajib (kalifin pääministeri), hän rakennutti uuden palatsialueen vuonna 978 lähelle Guadalquivir-jokea. Sitäkin kutsuttiin nimellä Madinat al-Zahra. Siellä asui muun muassa korkeita hallinnon virkamiehiä ja al-Mansurin vartijoita.^lähde?

Puutarhat

Kaupungissa oli ainakin kolme puutarhaa. Pieni puutarha, jota kutsutaan Prinssin puutarhaksi, sijaitsi ylemmällä tasolla. Se oli aatelisten, rikkaiden ja vaikutusvaltaisten käyttöön eli niiden, jotka kävivät palatsissa usein. Alemmat kaksi tasoa sisälsivät valtavat islamilaiset chahar baghit eli paratiisipuutarhat. Läntisin niistä oli kaupungin alin taso. Kahdesta puutarhasta itäisin, keskitaso, vei Salon Ricoon, vastaanottosaliin. Itäisen puutarhan keskellä oli neljän nelikulmaisen lammen ympäröimä paviljonki. Puutarhan neljä neljännestä olivat ympäristöään alempana, ja niihin tuli vesi niihin johtavien kävelyteiden reunalla olevia kanavia pitkin.^[1]

Palatsialueen tuho

Palatsialue ehti kukoistaa vain noin 80 vuotta. Katastrofi odotti al-Mansurin kuoltua vuonna 1002, jolloin valta siirtyi hänen pojilleen. Al-Mansur oli vahvistanut armeijaansa rahtaamalla Espanjaan yhä lisää berbereitä Pohjois-Afrikasta. Tämä lisäsi etnisiä ristiriitoja, jotka kalifin kuoltua puhkesivat sisällissodaksi vuosina 1009–1013. Sisällissodassa kalifaatti romahti. Sodan viimeisenä vuotena Córdoba palatseineen koki berberien käsissä täydellisen hävityksen. Kun Madῑnat al-Zahara paloi ja kultakausi päättyi, muslimien läsnäolo Andalusiassa ei kuitenkaan vielä ollut edes puolivälissä. Umaijadien valtakunta mureni sisällissodassa 38:aan keskenään sotivaan muslimivaltioon eli taifaan. Tästä lähtien Córdoba oli vain yksi niistä. Joissakin taifoissa valtaan pääsivät arabit, toisissa berberit, muutamissa orjasotilaat. Poliittinen kartta muuttui samaksi kuin se oli ollut sata vuotta aikaisemmin ennen kuin Abd ar-Rahman III oli tehnyt lopun Andalusian sekasorrosta.^lähde?

Tuhottu kaupunki hautautui ajan mittaan maan alle, ja se kaivettiin esiin vasta 1911. Jäljellä olevat rauniot ovat vain kymmenen prosenttia Madinat al-Zahran koko alueesta. Kaivaukset ja restaurointityöt jatkuvat edelleen. Vielä tutkimatonta aluetta uhkaa laiton asuintalojen rakentaminen, jota ei ole saatu kuriin.^[11]

Madinat al-Zahralla oli taiteen kannalta merkittävä asema andalusialaisen arkkitehtuurin luomisessa. Monet sen piirteistä, kuten kuninkaalliset basilikamaiset vastaanottosalit, poikkesivat itäisen islamilaisen maailman kupolisaleista. Kaupungin moskeija muistuttaa Córdoban La Mezquitaa, ja sitä onkin kutsuttu sen pikkusiskoksi.^[12]

Lähteet

Barrucand, Marianne: Moorish Architecture in Andalusia. Taschen, 2002.
Triano, Antonio Vallejo, "Madinat Al-Zahra; Transformation of a Caliphal City", in Revisiting al-Andalus: perspectives on the material culture of Islamic Iberia and beyond, Editors: Glaire D. Anderson, Mariam Rosser-Owen, BRILL, 2007, ISBN 9004162275, 9789004162273, google books

Viitteet

↑ ^a ^b Ruggles, D. Fairchild: Islamic Gardens and Landscapes, s. 152–153. University of Pennsylvania Press, 2008. ISBN 0812240251
↑ Medina Azahara Guide
↑ Triano, s. 3
↑ Brad Turner, Museum and Research Centre Madinat Al Zahra by Nieto Sobejano Arquitectos, dezeen.com
↑ Triano, s. 5
↑ Triano, s. 12–19
↑ Triano, s. 19–23
↑ Triano, s. 23
↑ O'Callaghan, Joseph F., A History of Medieval Spain, Cornell University Press, 1975, Cornell Paperback 1983, p. 132
↑ Barrucand, Marianne & Bednorz, Achim, Moorish Architecture in Andalusia, Taschen, 2002, p. 61
↑ Renwick last=McLean: Growth in Spain Threatens a Jewel of Medieval Islam. The New York Times, 16.8.2005. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.5.2010.
↑ Barrucand, Marianne: Moorish Architecture in Andalusia, s. 64. Taschen, 2002.