Maalauksen koko on noin 55 × 46 senttimetriä, ja siinä nähdään torsoksi rajattu tulkinta reidet avoinna makaavan alastoman naisen vatsasta ja hävystä.[1][3][4] Kuvan rajaus reisien ja rintakehän väliin tähdentää teoksen eroottisuutta.[1][5] Maalauksessa peiton reuna verhoaa toisen rinnan osittain näkyvistä ja peittää toisen kokonaan, mutta katsojan huomio kiinnittyy sommittelun keskellä esitettyihin paljastettuihin naisen sukuelimiin.[2]
Gustave Courbet, Jo, la belle Irlandaise, 1865–66.
Mallin henkilöllisyys
Maalauksen valmistumisen aikoihin Gustave Courbet’n suosikkimalli oli Joanna Hiffernan, joka tunnettiin myös nimellä Jo. Hiffernanin sen aikainen rakastaja oli yhdysvaltalainen taidemaalari ja Courbet’n oppilas James McNeill Whistler.[6][7]
Courbet teki vuonna 1866 toisenkin maalauksen, La belle Irlandaise (Jo’n muotokuva), jonka mallina Joanna Hiffernan toimi.[6] Koko uransa aikana Courbet maalasi neljä Hiffernanin muotokuvaa.[2] Hiffernan toimi luultavasti myös Maailman alkuperän mallina, mikä selittäisi Courbet’n ja Whistlerin ankaran välirikon pian tämän jälkeen. Whistler palasi välirikon jälkeen Yhdysvaltoihin ja jätti testamentin Hiffernanin hyväksi. Huolimatta siitä, että Hiffernanilla oli punaiset hiukset mutta maalauksen mallilla tummat häpykarvat, Hiffernania on yleisesti pidetty maalauksen mallina.[2]
Romaanissaan J’étais l’origine du monde (2000) ranskalainen kirjailija Christine Orban esitti kaunokirjallisen kuvauksen siitä, kuinka Joanna Hiffernan oli Courbet’n rakastajatar ja kuuluisan maalauksen malli.[8] Taidehistorioitsija ja kirjailija Bernard Teyssèdre oli Courbet-aiheisessa romaanissaan Le roman de l’origine (1996) jo aikaisemmin ehdottanut Joanna Hiffernania teoksen todennäköiseksi malliksi.[9] Samaa arvelivat Ornansin näyttelyn jälkeen vuonna 1996 ainakin kriitikot Jean-Jacques Fernier, Michèle Haddad ja Chantal Humbert.[2]
Mallista on kuitenkin myös toisenlaisia teorioita. Thierry Savatier esittää kirjassaan L’Origine du monde, histoire d’un tableau de Gustave Courbet (2006) mahdollisuuden, että Courbet olisi käyttänyt mallinaan stereogrammia, jonka olisi ottanut Courbet’n kanssa samojen mallien kanssa työskennellyt alastonkuviin erikoistunut valokuvaaja Auguste Belloc.[10]
Sen jälkeen kun Khalil-Bey oli sotkenut taloutensa uhkapelissä, maalaus siirtyi yksityiseltä omistajalta toiselle lukuisia kertoja.[12][13] Ensimmäisenä sen osti Khalil-Beyn kokoelman huutokaupasta antiikkikauppias Antoine de la Narde.[14] Edmond de Goncourt löysi sen puisen kehyksen taakse piilotettuna antiikkikaupasta 1889.[15] Ornansin Musée Courbet’n perustajan ja kuraattorin taidemaalari Robert Fernierin mukaan paroni Ferenc Hatvany osti sen Bernheim-Jeune-galleriasta 1910 ja vei sen mukanaan Budapestiin.[12][16] Unkarilainen omistaja piti sitä hallussaan toiseen maailmansotaan saakka.[12]
Toisen maailmansodan aikana maalaus jälleen katosi.[12] Tiedetään, että Budapestin valloituksen jälkeen neuvostojoukot ajelivat avoautolla ympäri kaupunkia heiluttaen Maailman alkuperää ilmassa tarkoituksenaan nöyryyttää lyötyä vihollista.[12] On myös saatu selville, että vuonna 1945 puna-armeija vei maalauksen sotasaaliinaMoskovaan.[17]
Maalauksen viimeinen yksityisomistaja oli psykoanalyytikko Jacques Lacan[1][12], joka hankki sen yhdessä vaimonsa Sylvia Bataillen kanssa vuonna 1955 ja ripusti maalaistalonsa seinälle Guitrancourtissa. Lacan pyysi velipuoltaan André Massonia rakentamaan kaksoiskehyksen ja maalaamaan siihen toisen työn, jonka takana maalausta pidettiin piilossa.[2] Masson maalasi surrealistisen, viitteellisen version Maailman alkuperästä ohuelle paneelille, joka liukui vasemmalle ulos kehyksistä paljastaen Maailman alkuperän.[18][19] Lacanin luona lukuisat arvovaltaisat vieraat mukaan lukien Claude Lévi-Strauss, Michel Leiris, Marguerite Duras ja Dora Maar näkivät maalauksen. Erityisesti se teki vaikutuksen Marcel Duchampiin, jonka installaatioÉtant Donné (1946–1966) näyttää saaneen innoituksensa suoraan Maailman alkuperästä.[10] Lacanin kuoltua 1981 Ranskan valtiovarainministeri otti teoksen perheen perintöveron kuittaamiseksi Ranskan valtiolle (dation en lieu Ranskan lain mukaisesti). Suurella yleisöllä oli ensimmäinen tilaisuus nähdä taulu vuonna 1988 Brooklyn MuseumissaNew Yorkissa järjestetyssä Courbet Reconsidered -näyttelyssä.[14][20] Taulun luovutus Ranskan valtiolle ja sen sijoitus saatiin päätökseen 1995, jolloin taulu saapui Musée d’Orsayhin.[14]
Lähes 130 vuoden ajanjaksoa, jonka Maailman alkuperä pysyi pääosin suuren yleisön katseiden tavoittamattomissa, pidetään eräänä pisimmistä eristyksistä taiteen historiassa.[21]
Näyttelyt
Vuonna 1996 Maailman alkuperän tultua osaksi Musée d’Orsayn kokoelmaa museo järjesti näyttelyn, joka rakentui Courbet’n teoksen ympärille.[22]
Musée d’Orsayn lisäksi Maailman alkuperä on nähty ainakin Brooklyn Museumin Courbet Reconsidered -näyttelyssä New Yorkissa vuonna 1988, Les Yeux les plus secrets -näyttelyssä Ornansissa vuonna 1991, Féminin-masculin: Le sexe de l'art- ja L’Origine du monde: Autour d’un Chef – d’oeuvre de Courbet -näyttelyissä Pariisissa vuonna 1996, Courbet-näyttelyssä Pariisin Grand Palaisissa vuonna 2008, Metropolitan Museum of ArtinCourbet-näyttelyssä New Yorkissa vuonna 2008 ja Musée FabrenCourbet-näyttelyssä Montpellier’ssa vuonna 2008.[14][23][24][25]
Maalaus on edelleen pysyvästi esillä Musée d’Orsayn osastolla numero kahdeksan ja siitä on tullut suosittu kulttuurimatkailijoiden kohde.[2][21][26] Postikorttimyynnin perusteella teos on Musée d’Orsayn toiseksi suosituin maalaus Pierre-Auguste RenoirinMoulin de la Galetten jälkeen.[10]
Vaikutus
Maalaus maalattiin aikakaudella, jolloin moraaliarvoja kyseenalaistettiin. Sille ominaisesta suorasukaisesta realistisuudesta johtuen maalauksella on yhä šokeeraava vaikutus.[11]
1800-luvulla alastomuuden kuvaaminen kävi läpi vallankumouksen, jossa johtavina toimijoina olivat Courbet ja Édouard Manet. Courbet hylkäsi akateemisen maalaustyylin ja sen pehmeän, ihannoidun tavan kuvata alastomuutta, mutta hän myös arvosteli ankarasti toisen tasavallan ranskalaista yhteiskuntaa tekopyhyydestä, jossa erotiikka ja jopa pornografia olivat sallittuja mytologisissa tai unimaalauksissa.[27][11] Jo vuonna 1855 Courbet oli ilmoittanut realismin julistuksena pidetyssä asiakirjassaan pyrkimyksekseen luoda elävää taidetta.[28]
Courbet painotti myöhemmin, ettei hän koskaan valehdellut maalauksissaan, ja että hänen realisminsa koetteli sen rajoja, mitä pidettiin esittämiskelpoisena. Maailman alkuperässä eroottisuus on vielä hallitsevammassa asemassa kuin Manet’n Olympiassa. Vierailtuaan teoksen uuden omistajan luona Maxime Du Camp totesi kitkerästi maalauksen ”sanovan realismin viimeisen sanan”.[5][29]
Yleisöä katselemassa Maailman alkuperää Musée d’Orsayssa.
Helmikuussa 1994 Jacques Henricin romaani Adorations perpétuelles esitteli uudelleen Maailman alkuperän kannessaan.[30] Sen seurauksena poliisi vieraili useissa ranskalaisissa kirjakaupoissa saadakseen ne poistamaan kirjat näyteikkunoistaan. Muutamat kirjakauppiaat, kuten RomeClermont-Ferrandissa, eivät antaneet periksi, mutta toiset, kuten Les Sandales d’EmpédocleBesançonissa, myöntyivät, ja jotkut poistivat sen vapaaehtoisesti.[17] Kirjailija oli pahoillaan tapahtuneesta: ”Vielä joitakin aikoja sitten kirjakaupat olivat järjestelmävastaisia. Kun Ministre de l’Intérieur et de l’Aménagement du Territoire 1970 kielsi Pierre Guyotatin kirjan Eden, Eden, Eden, kirjakaupat olivat vastarinnan tukipaikkoja. Tänään ne ovat mukana toteuttamassa ennakkosensuuria…”[31]
Vaikka moraalinormit ja niiden pohjalta muodostuneet tabut ovat alastomuuden taiteellisen esittämisen myötä höltyneet sitten Courbet’n ajan eritoten valokuva- ja elokuvataiteen ansiosta, maalaus on säilyttänyt edelleen kuohuttavan vaikutuksensa. Sen saapuminen Musée d’Orsayhin kohahdutti. Vartija määrättiin tarkkailemaan teosta ja seuraamaan yleisön reaktioita.[32]
Courbet’n maalaus on ollut useiden feminististen taideteosten uudelleen työstön kohde. Niissä 1800-lukulainen tirkistelynhalu on kyseenalaistettu pilkkomalla maalaus osiin tai korvaamalla naisen häpy miehen sukupuolielimillä, kuten ranskalaistaiteilija Orlan vuonna 1989.[40]
↑Miller, Steve: ”L’ Origine Du Monde" Retrospective 1984 / 1994. (Catalogue for an exhibition held June 25-September 4, 1994) Julian’s Books, 1994. (englanniksi)
↑Abstractions - Artists 2004. The Australian National University - ANU - Centre for Cross-Cultural Research. Arkistoitu 8.7.2008. Viitattu 13.6.2008. (englanniksi)
↑Vänskä, Annamari: Chloe Piene. Ars 06 -näyttelyluettelo, Kiasma 2006, s. 188.
↑Kontturi, Katve-Kaisa: Feminismien ristiaallokossa: Keskusteluja taiteen ja teorian kytkennöistä, s. 35. Turku: Eetos, 2006. ISBN 952-99461-2-0
Kirjallisuutta
Backhaus, Jürgen G.: ”Gustave Courbet’s L’ Origine du Monde and Its Socioeconomic Implications” teoksessa Political Economy, Linguistics and Culture Crossing Bridges. (European Heritage in Economics and the Social Sciences Volume 5) Springer US, 2008. ISBN 978-0-387-73371-5(englanniksi)
Guégan, Stéphane & Haddad, Michèle: L’ABCdaire de Courbet et le realisme. Paris: Flammarion, 1996. ISBN 978-2-08012-468-5(ranskaksi)
Hentschel, Linda: Pornotopische Techniken des Betrachtens. Raumwahrnehmung und Geschlechterordnung in visuellen Apparaten der Moderne. Marburg: Jonas Verlag, 2001. ISBN 3-89445-287-0(saksaksi)
Hörisch, Jochen: Der erblickte Blick – Günter Metken über Courbets Skandal-Bild. NeueGesellschaft/Frankfurter Hefte, 1997, nro 11, s. 1050–1052. (saksaksi)
Metken, Günter: Gustave Courbet ”Der Ursprung der Welt”. Ein Lust-Stück München: Prestel, 1997. ISBN 3-7913-1775-X(saksaksi)
Orban, Christine: J’étais l’origine du monde. Paris: Albin Michel, 2000. ISBN 9782226116697(ranskaksi)
Réunion des musées nationaux: Gustave Courbet, s. 478. Paris: Éditions de la Réunion des musées nationaux, 2007. ISBN 9782711852970(ranskaksi)
Savatier, Thierry: L’Origine du monde, histoire d’un tableau de Gustave Courbet. Paris: Bartillat, 2006. ISBN 2-84100-377-9(ranskaksi)
Schlesser, Thomas: ”L’Origine du monde” teoksessa Philippe Di Folco (dir.): Dictionnaire de la pornographie. Paris: Presses Universitaires de France, 2005. ISBN 2130544142(ranskaksi)
Teyssèdre, Bernard: Le roman de l’origine. Paris: Gallimard, 1996. ISBN 9782070784110(ranskaksi)
Elokuva
Fargier, Jean Paul: L’Origine du monde, 1996. Maalauksen historiaa käsittelevä dokumenttielokuva.
.jpg)
_1862.jpg)
