Signeeraus eli signatuuri (latinan sanasta signum ’merkki’) on taiteilijan henkilöllisyyden osoittava merkki, useimmiten hänen nimikirjoituksensa tai sen osa.[1] Signeeraus kirjoitetaan taideteokseen. Taidehistorian tutkimus on kehittänyt erilaisia keinoja signeeraamattomien teosten attribuointiin, esimerkiksi tyylin ja tekijän selvittämikseksi.
Monet nykytaiteilijat eivät signeeraa maalauksiaan. Joissakin maalauksissa signeeraus saattaa häiritä teoksen visuaalisuutta. Toiset taiteilijat taas katsovat, että signeeraus on olennainen osa teoksen visuaalisuutta. Jotkut katsovat, että koko teos on signeeraus, tekijänsä puumerkki.
Maalauksen tarkoissa tunnistetiedoissa signeerauksen paikka saatetaan merkitä seuraavasti:
oikealla (recto) alhaalla tai ylhäällä
vasemmalla (verso) alhaalla tai ylhäällä
takana, kääntöpuolella, tavallisesti joko kehyksessä, kiilakehyksessä tai kankaassa
Signeerauksen ja vuosiluvun yhteydessä voi olla myös muita merkkejä. Esimerkiksi Isaac Wacklinin signeeraukset muuttuivat vuodesta 1756 lähtien koristeellisemmiksi. Sukunimen perään liitettiin puhtaasti koristeelliset ruusukko- ja silmukkaelementit.
Pinxit ja pinx
Varsinkin vanhemmassa eurooppalaisessa maalaustaiteessa taiteilija saattoi vahvistaa signeerauksensa kirjoittamalla sanan pinxit tai sen lyhenteen pinx., pxt. tai p. (lat.=on maalannut) nimensä yhteyteen.[2]
Esimerkiksi muotokuvamaalari Isaac Wacklin saattoi signeerata (hän signerasi aina maalauskankaan taakse) seuraavasti:
Taidegrafiikan vedoksissa alkuperäisen kuvan tekijä signeeraa vedoksen yleensä vedoksen oikeaan alareunaan. Alareunassa pitäisi olla lisäksi vedosmerkinnät.
Kuvanveisto
Usein myös veistos signeerataan. Tavallisesti veistoksen signeeraus on sen takana tai sivussa. Kuvanveistäjät käyttävät usein monogrammia.
Valokuvaus
Valokuvaajat signeeraavat töitään joskus. Esimerkiksi helsinkiläisen valokuvaaja Salme Simanaisen muotokuvissa "oikeassa alakulmassa on siro signeeraus SS".[4] Valokuvastudioiden signeeraus voi olla myös pieni kohopainettu monogrammi valokuvan reunassa.
Tägi Malmössä.
Tägi
Graffiteissatägi tai heitto on nopeasti tehty tyylitelty nimimerkki. Sana tulee New Yorkissa toimineelta lähetiltä, joka rupesi kirjoittamaan "TAKI 183" ympäri kaupunkia – 183 oli hänen katunumeronsa. Tägi on tussilla tai spraymaalilla kirjoitettu nimimerkki.[5] Tarkkaan ottaen tägi on monogrammi.
Laki, väärentäminen ja tunnistus
Tekijänoikeuslaki
Tekijänoikeuden kannalta ei ole merkitystä, onko teoksessa signeerausta vai ei. Teoksen tekijän nimeäminen on säädetty tarkasti tekijänoikeuslaissa. Siinä todetaan (51 pykälä):
"Kirjallista tai taiteellista teosta ei ole lupa saattaa yleisön saataviin käyttäen sellaista teoksen nimeä tahi tekijän salanimeä tai nimimerkkiä, että teos tai tekijä helposti voidaan sekoittaa aikaisemmin julkistettuun teokseen tai sen tekijään."
Tekijänoikeuslain 52 pykälässä todetaan, että: "Taideteoksen kappaleeseen saa toinen vain tekijän toimeksiannosta panna hänen nimensä tai nimimerkkinsä." Lisäksi: ”Taideteoksen jäljennökseen ei tekijän nimeä tai nimimerkkiä saa panna sillä tavoin, että jäljennös voidaan sekoittaa alkuperäisteokseen.”
Signeerauksen väärentäminen
Taideväärennöksiin erikoistuneen helsinkiläisen rikosylikonstaapeli Jyrki Seppälän mukaan Suomessa suosituin tapa tehdä väärennöksiä ei ole uusversioiden maalaaminen, vaan pelkän signeerauksen vaihtaminen. Yleensä taiderikolliset hankkivat kirpputoreilta tai syrjäkylien huutokaupoista amatöörien maalaamia tauluja, poistavat niistä alkuperäisen signeerauksen ja maalaavat päälle tunnetun taiteilijan nimen. Teokset ovat siis "aitoja", mutta signeeraus on väärennetty. Teoksen hintaa voidaan signeerauksen avulla nostaa monikymmenkertaisesti. Seppälän mukaan suomalaiset huijarit ovat ostaneet paljon tällaisia väärennöksiksi sopivia tauluja Ruotsista.[6]
Tunnistus
Signeerauksen tunnistamiseen tarvitaan asiantuntijan apua. Asiantuntijan voi kuitenkin olla vaikea tunnistaa teosta esimerkiksi pelkän signeerauksesta tai teoksesta otetun valokuvan perustella, joten tunnistamisen apuna pitäisi olla alkuperäinen teos.[7]
Lähikäsitteitä
Monogrammi eli nimikirjainsommitelma on kirjaimia yhdistelemällä luotu symboli. Taiteilijamonogrammi, tekijän nimikirjoitus, nimen alkukirjaimet tai monogrammi sijaitsee taideteoksessa.
Nimikointi on esineen, esimerkiksi tekstiilin omistajan nimen merkitsemistä. Nimikointi voi tapahtua esimerkiksi tekstiileihin brodeeraamalla eli koristeompelemalla, polttamalla tai nimikointinauhaa käyttämällä.
Sinetti on henkilön tai yhteisön tunnus, joka painetaan leimasimella johonkin aineeseen tai puristetaan paperiin.
Allekirjoitus on nimen kirjoitettu asu tai muu tunnistusmerkki, jonka henkilö kirjoittaa asiakirjaan todisteeksi henkilöllisyydestä ja tahdosta.
Puumerkki (ruots. bomärke) on yhdestä tai useammasta viivasta muodostuva merkki, jonka käyttö vastaa suurelta osin nimikirjoitusta tai allekirjoitusta.
Itä-Aasian taiteessa signeeraus voi olla sekä kuvan tekijän, että sen omistajan merkki.
Chop on sinetti tai leima, jota käytetään signeerausmerkkinä monissa Itä-Aasian maissa. Perinteisissä maalauksissa toisiaan seuraavat taiteen keräilijät kiinnittivät chopinsa teokseen. Näin teos sai näkyvän provenienssin ja usein lisää arvoa.[8]
Sinetit on tehty tavallisesti kivestä ja joskus puusta ja tyypillisesti niissä käytetään punaista tussia tai sinooperitahnaa.
Kaō on kiinalaisessa taiteessa esiintyvä tyylitelty signeeraus tai merkki, jota käytettiin signeerauksen sijasta. Ensimmäiset kaōt ilmestyivät Kiinan Tang-dynastian aikana ja niitä alettiin käyttämään Japanissa Heian-kautena. Niiden käyttö väheni Edo-kautena, mutta niitä saattavat käyttää vieläkin nykyajan poliitikot tai kuuluisat henkilöt.
Itä-Aasiassa käytetään nykyisin sekaisin sekä sinettejä että käsin tehtyjä signeerauksia sekä yhä enemmän elektronisia signeerauksia.
Baiwen (valkoiset kirjaimet) nimisinetti tai nimichop luetaan ylhäältä alas, oikealta vasemmalle: Ye Hao Min Yin ("Ye Haominin sinetti")
.jpg)
