Taideteos on ihmisen tekemä objekti tai esitys, jolla on esteettistä merkitystä ja oma todellisuutensa. Taideteos on uniikki eli ainutkertainen ja aito, korvaamaton.[1]
Taideteos on puhtaan esteettisen vaikutuksen tai jonkin merkityksen symbolisen esittämisen vuoksi valmistettu teos, jolla ei ole pääasiallista käytännön sovellusta. Perinteisinä taideteoksina on pidetty musiikkikappaleita, maalauksia, veistoksia ja kirjallisia tuotoksia, kuten romaaneja ja runoja, mutta 1800-luvun jälkeen on syntynyt uusia taideteoslajeja, kuten elokuva, valokuvaus ja tietokonepelit.
Taideteos tekijänoikeuslaissa
Teos
Tekijänoikeuslaissa mainitaan sekä sana teos, että taideteos. Teos on Suomen tekijänoikeuslain tarkoittama ihmisen eli tekijän itsenäinen ja omaperäinen luomistyön tuote sen tekotavasta ja ilmenemismuodosta riippumatta. Teos on varsinaisen tekijänoikeussuojan, teossuojan, kohde. [2]
Taideteos
Tekijänoikeuslaissa taideteos viittaa kuvataiteen teoksiin, joiden käyttämisestä säädetään lain 25 pykälässä. Julkistetuista taideteoksista saa lain mukaan ottaa tekstiin liittyviä kuvia arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen, sekä sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.[3]
Kun taideteoksen kappale on tekijän suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, taideteoksen saa sisällyttää valokuvaan, elokuvaan tai televisio-ohjelmaan, jos toisintamisella on valokuvassa, elokuvassa tai televisio-ohjelmassa toisarvoinen merkitys.
Taideteoksen käyttämisestä luettelossa ja tiedotuksessa tekijänoikeuslaissa todetaan, että kokoelmaan, näytteille pannun tai myytäväksi tarjottavan taideteoksen saa kuvata näyttelyä tai myyntiä koskevaan tiedotukseen taikka painamalla, valokopioimalla tai muulla vastaavalla menetelmällä valmistettuun luetteloon. Taideteoksesta, joka sisältyy kokoelmaan tai näytteillä olevasta tai myytäväksi tarjottavasta taideteoksesta, että kokoelman ylläpitäjä, näytteille asettaja tai myyjä saa laissa säädetyn sopimuslisenssin nojalla valmistaa kappaleita muissakin kuin pykälän momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ja käyttää siten valmistettuja kappaleita yleisölle välittämiseen muulla tavalla kuin radiossa tai televisiossa lähettämällä. Tämä ei kuitenkaan koske taideteosta, jonka tekijä on kieltänyt kappaleen valmistamisen tai teoksen välittämisen.
Tekijänoikeuslain mukaan taideteoksen kuvaaminen on sallittua, jos teos on pysyvästi sijoitettu julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen. Jos taideteos on kuvan pääaihe, kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoituksessa. Tekstiin liittyvän kuvan saa kuitenkin ottaa sanomalehteen tai aikakauskirjaan.[3]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Mari Varonen: Taideteos Taidehistoria. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Arkistoitu 25.5.2013. Viitattu 29.10.2012.
- ↑ Harenko, Kristiina – Niiranen, Valtteri ja Tarkela, Pekka: Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja, s. 707–708. Helsinki: WSOYpro, 2006. ISBN 951-670-080-2
- ↑ a b Tekijänoikeuslaki (8.7.1961/404) Finlex. Valtion säädöstietopankki. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing. Arkistoitu 7.2.2006.
Aiheesta muualla
